Mein Karla

Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2025-07-01

Tänään koitti se päivä, jota siittolan varsat olivat odottaneet koko kevään. Oli aika siirtää tammat ja varsat suurille kesälaitumille. Meidän pieni, mutta harvinaisen itsetietoinen ruunikkomme – jota tallilla kutsutaan jo leikkisästi "Prinsessaksi" – osoitti heti ensimetreillä, ettei se aio tyytyä seuraamaan emäänsä kiltisti jonossa.

Kun avasimme suuren laitumen portin, muut varsat epäröivät hetken. Mutta ei Karla. Se kiskaisi riimunvarren irti taluttajan kädestä (juuri sillä samalla päättäväisellä niskaliikkeellä, jossa sen isä oli myöskin valitettavasti varsinainen mestari) ja sinkoutui vihreälle nurmelle kuin vasta ammuttu nuoli.

Se ei vain juossut, se lensi. Häntä oli nostettu suoraan kohti taivasta, ja se jakoi takajaloillaan iloisia, mutta hieman röyhkeitä pukkeja ilmaan. Isän itsepäisyys näkyi siinä, miten se kieltäytyi palaamasta emänsä luokse, vaikka tamma hirnui sille huolestuneena laitumen laidalta. Karla saatiin houkuteltua emänsä luo sen verran että taluttaja ehti napata tammalta riimun pois päästä, ennenkuin muut varsat vihdoin uskaltautuivat perään. Pahuksen ruunikko kakara otti heti lauman lapsijohtajan paikan. Se pysähtyi kukkulan päälle, pärskähti kovaa ja katsoi muita varsoja ikään kuin sanoen: "Tämä on minun valtakuntani, te olette vain vieraita täällä." Karla näytti hetken siltä kuin se olisi aikeissa vaatia muita varsoja kumartamaan. Tiesimme että tulisimme vielä olemaan kurkkuamme myöten kusessa tämän eläimen kanssa.

Tunnin riehumisen jälkeen vauhti vihdoin hyytyi. Ruunikko makasi puun varjossa muiden varsojen keskellä, mutta silloinkin se piti toista silmäänsä auki. Se on uskomattoman tarkkaavainen ja oppii nopeasti – se huomasi heti, missä kohtaa aitaa sähkö ei kulkenut kuuluvasti napsuen ja kävi näppäränä tyttönä nappaamassa ensimmäisenä mojovan tällin suoraan ylähuuleensa.

Tästä tamman alusta tulee vielä jotain suurta. Vähintäänkin suuri ongelma, jos ei muuta. Se on perinyt isänsä sähköisyyden ja itsepäisyyden, mutta emänsä jalon rakenteen. Nyt se saa kasvaa, vahvistua ja nauttia Saksan kesästä. Syksyllä, kun on vieroituksen aika, meillä on käsissämme varmasti melkoinen kilparatsun raami kesytettävänä.

Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2026-03-01

Kevät on saapunut siittolaan, ja maneesin viileässä aamuilmassa on sähköä. Tänään oli vuorossa Karlan suuri päivä. Olemme valmistelleet sitä viikkoja juoksuttamalla ja totuttamalla varusteisiin, mutta tänään oli tarkoitus, että nousen ensimmäistä kertaa kunnolla selkään.

Karlalla on isänsä silmät – ne suuret, älykkäät ja pahantuuliset. Kun kiristin vyötä, tamma loi minuun katseen, joka sanoi: "Tiedän tasan tarkkaan, mitä olet tekemään, ja minulla on tästä mielipide." Se ei kuitenkaan pullistellut tai temppuillut. Se seisoi ryhdikkäänä kuin patsas, mutta häntä vispasi loistavana merkkinä siitä, ettei se ole mikään itsestäänselvyys.

Avustaja piti Karlan päätä, kun laskin painoni jalustimelle. Tamma seisoi hiiren hiljaa ja odotti. Ilma väreili sähköä ja tunnuimme kaikki pidättävän hengitystämme. Tunsin tamman selkälihasten jännittyvän kuin viritetty jousi. Se ei yrittänyt pukittaa, mutta se otti pari pientä, topakkaa askelta sivulle. Se kokeili, kuka täällä oikein määrää.

Kun laskeuduin pehmeästi satulaan, tamma päästi syvän pärskähdyksen. Se oli hyvä merkki. Se hyväksyi minut, mutta ei ilmaiseksi.

Taluttaja pyysi tammaa ääniavuin eteenpäin. Minä yritin vain istua mahdollisimman hiljaa ja häiritsemättä istuntani kanssa. Suuni kävi tauotta kun höpötin elukalle kaikenlaista rauhoittavaa. Tamma ei ollut käyntiaskeleista moksiskaan, eikä varonut ratsastajan painoa selässään.

Karlalla on valtava ego, aivan kuten isällään. Se ei tule olemaan mikään matkustajahevonen; se vaatii ratsastajaltaan tarkkuutta ja kunnioitusta. Mutta se potentiaali! Kun se laskee niskansa ja luottaa käteeni, tuntuu kuin istuisi voimanpesän päällä.

Tästä tytöstä tulee vielä siittolan ylpeys. Seuraavaksi ohjelmassa on lisää tasapainoharjoituksia. Nyt tyydyimme vain pariin kierrokseen käyntiä. Tässä on kuitenkin hyvä alku, puhdas kangas, josta lähteä rakentamaan jotakin suuremmoista.