Chreakcer

KTK-I, ERJ-I

04.05.2009 - 01.03.2023
Menehtynyt vanhuuteen.


Kuva © Van Uytert (permission)

Chreakcer on virtuaalihevonen.

Nimi Chreakcer Kutsumanimi Ressu
Syntymäpäivä 04.05.2009 Ikääntyminen 150pv = 1v (nyt 42.5v)
Rotu Hannoverinhevonen Sukupuoli ori
Väri Mustanruunikko Säkäkorkeus 162cm
PainotusEsteratsastus Koulutustaso 160cm, He A
Rekisterinumero VH06-011-4617 Palkinnot KTK-I, ERJ-I
Omistaja Chao (VRL-02415), Das Chaos (DASC3715) Kasvattaja Milja, VRL-00692

#6527
Chreakcer täyttää 3v 28.07.2010 ja 4v 25.12.2010

Karsinasta kurkkaa musta ori ja hörisee sinulle käytävän toiseen päähän. Sydämesi sulaa ja lähestyt uteliaana tuota uljasta olentoa. Ojennat kättäsi sitä kohti silittääksesi sen jaloa päätä. Sitten ilmassa napsahtaa ja vetäiset kiljaisten kätesi pois Ressun purukaluston tieltä. Hetken ori ravistelee päätään, kuin haistatellen sinulle suoraan päin naamaa ja katoaa sitten takaisin karsinansa uumeniin selvästi harmissaan siitä, ettei se saanutkaan palasta kädestäsi mukaansa. Ressu on varsin kiero ja hyvin omintakeinen ori, josta voi sanoa, ettei sen kanssa ole ainuttakaan tylsää hetkeä. Mikäli tylsistyttävän tavallinen hetki edes meinaa lähestyä Ressu ottaa tilanteen taas haltuunsa ja silloin tapahtuu jotain kamalaa. Ori on varsinainen mestari katoamaan tarhastaan tai laitumelta, onpahan sitä saatu joskus metsästää ptikin tallia, kun herra on päättänyt murtautua ulos karsinastaan. Todellinen houdini siis. Taluttaessa on syytä työntää ketju herralle ihan suuhun saakka tai sitten kannattaa varautua roikkumaan koko painollaan narussa ja pitkän matkaa - koska Ressu kyllä ottaa ja lähtee heti kun huomaa tilaisuutensa tulleen. Juoksuttaessa aina kuolaimet suuhun, ei ikinä riimulla. Ori ei pysy käsissä, uskokaa pois, se on testattu. Ja Ressu myös muistaa iskeä hampaansa tai kavionsa sinuun aina silloin, kun vähiten sitä odotat. Eli jos sinulla ja orilla on jo pitkään jatkunut sellainen satukirjoista tuttu "sä oot niin ihanan kiltti"-hetki, niin kannattaa varoa, ori nimittäin punoo jonkinlaisia juonia pääsi menoksi siinä vaiheessa. Onneksi kun on tarkkana ja pysyy jämeränä, niin Ressunkin kanssa saa hommat toimimaan. Emme kuitenkaan suosittele oria aivan aloittelijoille, sillä haastetta tämän herran käsittelyssä riittää.

Musta ori seisoo tallikäytävällä sidottuna kiinni riimustaan - molemmilta puolilta. Harjailet sen toista kylkeä pahaa aavistamatta, kun 600 kiloinen otus 'säikähtää' rauhallisesti seinällä kiipeilevää hämähäkkiä ja astuu hieman sivuun, suoraan sinun varpaillesi. Eikä Ressu pidä minkäänlaista kiirettä pois varvas-parkojen päältä, joten suosittelemme lämpimästi turvakenkiä, kun tämän herran kanssa puuhailee. Ressun jalat nousevat muutenkin hoitovaiheessa turhan ahkerasti - joko varpaidesi päälle tai sitten ne viuhtovat muuten vain ilmassa yrittäen epätoivoisesti osua sinuun. Paitsi, huomio, siinä vaiheessa kun olisi aika putsata kavioita (tai kengittää). Silloin jalat eivät nouse maasta, vaikka yrittäisit vinssata niitä ylös. Paitsi tietenkin, kun olet ahkerasti kiskonut vuohistupsuja oriilta irti pari tuntia, siinä vaiheessa Ressu tuntuu kyllästyvän ja nostaa koipea sen verran, että kavion ehtii juuri ja juuri nykäistä koukun kanssa läpi. Sitten kenkä on taas kuin liimattu lattiaan. Niinpä, arvatkaa kiroileeko kengittäjämme tämän oriin kanssa... Pään harjauksessa Ressu nostaa nuppinsa niin korkealle kohti kattoa, kuin vain saa ja siinä tarvitsee jo pimempikin ihminen yleensä tuolia, jotta herran pään saa harjattua huolellisesti. Sama homma on suitsiessa. Satuloidessa saa väistellä viuhtovia jalkoja ja kiskoa henkensä kaupalla vyötä kiinni oriin vuorotelle yrittäessä purra ja pullistellessa niin, ettei vyö edes yltä toiselle puolen herran mahaa. Toiset olisivat tässä vaiheessa jo luovuttaneet...

... mutta mepä emme luovuta! Emme jos hevonen on ratsastusominaisuuksiiltaan näin hyvä, nimittäin jos sivuttain tanssahtelevan oriin selkään saa itsensä kammettua, niin homma muuttuu aivan täysin. Ressu muuttuu aivan päinvastaiseksi: siitä tulee nöyrä, energinen ja yhteistyöhaluinen heti, kun ratsastaja on selässä. Se nauttii työnteosta, oli se sitten kouluratsastuksen tai esteiden parissa. Maastossa Ressu on yksinään hieman säikky, pysyy toki käsissä, mutta kaverin kanssa peloton ja itsevarma johtohevonen. Siksi suosittelemme maastoilua kaverin kanssa, paitsi jos kaipaat pientä jännistystä elämääsi - silloin kannattaa lähteä yksin, mutta muista pysyä valppaana. Kouluratsastuksessa Ressu on herkkä ja taipuu helposti kenen tahansa ratsastajan alla. Ressu onkin suuri syypää siihen, miksi aloittelijat luulevat Ressun jälkeen osaavansa ratsastaa huippuhyvin ja putoavat maanpinnalle, kun jokainen hevonen ei toimikaan yhtä hyvin pelkällä ajatuksella, kuin Ressu. Tätä oria ei siis tarvitse selästä käsin koskaan komentaa, ori toimii herkästi ihan kun vain pyytää nätisti. Esteillä Ressu tosin saattaa hieman kuumeta, kun orhi on niin innoissaan lähdössä loikkimaan. Mutta jos huomaa oriin innostuneisuuden ajoissa ja keskittää herran huomion vaikkapa ympyröihin tai voltteihin, niin se ei pääse kumenemaan - ainakaan niin pahasti. No miksei Ressua sitten saisi päästää kuumumaan? Koska kun tämä herra päättää räjähtää esteelle, niin siinä vauhdissa eivät enää oikein etujalat ehdi nousta, ainakaan tarpeeksi korkealle, ja sitten ollaan mukkelismakkelis ympäri tannerta ja sitten mennään piipaa-piipaa kun ratsastaja jäi hevosen alle ja nyt sattuu kovasti. Siis Ressun kanssa on pysyttävä tarkkana.

Kisapaikalla sitä riittääkin jännitystä ja reilusti ennen suoritusta. Sillä sen lisäksi, että Ressu on tarpeeksi vaativa käsitellä jo muutenkin, niin kun sen vielä kuvittelee orin hormoniensa kanssa vieraaseen paikkaan joka on täynnä vieraita tammoja, niin jopas taas lähellä olevia ihmisiä sattuikin ja pahasti. Eli taas saadaan olla kieli keskellä kämmentä ja peukalo suussa kun herran kanssa ryhdytään toimimaan. Ei olisi myöskään ensimmäinen kerta, kun Ressu alkaa lämmittelyssä esittelemään orimaisuuttaan nousemalla pystyyn tai viuhtomalla vauhdikasta pukkilaukkaa ympäri kenttää. Pidelkää siis hatuistanne, täältä tullaan! Onneksi radalla ori on helpompi hallita, ainakin jos sen on saanut lämmittelyssä edes vähän keskittymään ratsastajaansa. Yleensä kun päästään kilpailusuorituksen kimppuun Ressu imee ratsastajan jännitystä satulan kautta itseensä ja alkaa keskittymään työhönsä. Yleensä se tuo herralle hyvät sijat kilpailuissaan, ja sen takia emme tästäkään huonoluonteisesta hemmotellusta ikuisesta kakarasta suostukaan luopumaan. Ikinä.

Sukutaulu

» Isälinja: Cemetery PB - Extase CX - evm
» Emälinja: Illuminati PB - Carnival of Lust - evm

Suvun pituus on 2 polvea virtuaalimaailmassa!

i. Cemetery PB
VIR MVA Ch, KTK II, ERJ I, YLA2, SJP I, HANN2
Musta, 162cm, hann
ii. Extase CX
VIR MVA Ch, ERJ-I, YLA2
163cm, hann
iii. Excotique C, evm
hann
iie. Exant B, evm
hann
ie. Ravishment of Hades
ERJ-II, YLA2
161cm, hann
iei. Grandeour IV, evm
prn, 164cm, hann
iee. Nefna Vanadis, evm
m, 165cm, hann
e. Illuminati PB
ERJ-I, YLA2
Ruunikko, 162cm, hann
ei. Grove GER
VIR MVA Ch, ERJ I, KTK II, YLA 2
168cm, hann
eii. Rhema Ritual, evm
mrn, 169cm, hann
eie. Te Ex Inferis, evm
rn, 165cm, hann
ee. Carnival of Lust
ERJ-I, YLA2
164cm, hann
eei. Armageddon, evm
mrn, 166cm, hann
eee. Parasitic Dreams, evm
trn, 160cm, hann

[Näytä sukuselvitys]

Huomaathan, että jos orilla on sukuselvitys, sen saa kopioida sen omille jälkeläisille ja niiden jälkeläisille (jne) (© Chao)!

Jälkeläiset

Syntymäaika Varsa Emä Status
10.06.2018t. Mein RivieraRiviera SWAoma
24.08.2019o. Mein TantalosNiobe Ionoma
01.08.2020t. Mein Plündern (VH21-011-0278)Pirata Holmes (VH13-011-0316)toisen
04.01.2021o. Mein ChernobylFallacy CWoma
01.03.2023t. Mein CherylPirata Holmesoma
01.03.2023t. Mein ConradinePauline Holmesoma
20.03.2014o. Silbers Callisto (VH14-011-0203)Vega von Silbereiche (VH13-011-0325)toisen

Chreakcer on käytössä jalostukseen myös ulkopuolisille. Kysy lisää lähettämällä sähköpostia. Toivomme, että kaikki jälkeläiset rekisteröitäisiin mahdollisimman pian syntymän jälkeen, jotta mahdolliset ominaisuuspisteet voivat periytyä. Virallinen jälkeläislista löytyy rekisterisivulta. Tätä oman sivun listaa päivitetään etupäässä tallin omien kasvattien osalta.

Kilpailutulokset

Chreakcer kilpailee porrastetuissa, ja periyttää siten rekisteröidyille jälkeläisilleen allaolevan taulukon mukaan ominaisuuspisteitä. Tarkempaa tutustumista varten orin rekisterinumero ja rekisterisivu on VH06-011-4617.

OminaisuuspisteetPeriytyvät ominaisuuspisteet
Kenttäratsastusjaos (KERJ)0 (vt. 0)0
Westernjaos (WRJ)0 (vt. 0)0
Maastoestejaos (MEJ)0 (vt. 0)0
Esteratsastusjaos (ERJ)0 (vt. 0)0
Kouluratsastusjaos (KRJ)0 (vt. 0)0
Valjakkoajojaos (VVJ)0 (vt. 0)0
Askellajiratsastusjaos (ARJ)0 (vt. 0)0

* Periytyminen on laskettu sen perusteella, ettei toinen vanhempi periyttäisi ollenkaan pisteitä. Jos toinenkin vanhempi periyttää pisteitä, varsan pistesumma on suurempi.

ERJ-sijoituksia 80 kpl.

17.08.2009 - FIKTIO - 70CM - 06/50
18.08.2009 - FIKTIO - 70CM - 07/50
20.08.2009 - HAFRENA - 60CM - 06/46
22.08.2009 - FIKTIO - 50CM - 01/50
23.08.2009 - FIKTIO - 50CM - 06/50
31.08.2009 - DAFTOMOR - 70CM - 02/30
01.09.2009 - SADELAMPI - 90CM - 01/30
02.09.2009 - GRÄSLUND - 70CM - 05/50
02.09.2009 - SADELAMPI - 80CM - 07/50
02.09.2009 - GRÄSLUND - 90CM - 01/30
03.09.2009 - GRÄSLUND - 70CM - 03/50
03.09.2009 - SADELAMPI - 90CM - 01/30
03.09.2009 - DAFTOMOR - 60CM - 03/30
07.09.2009 - SADELAMPI - 90CM - 03/30
09.09.2009 - SADELAMPI - 90CM - 05/30
09.09.2009 - FIKTIO - 60CM - 01/50
14.09.2009 - MAPLE'S STABLE - 80CM - 04/40
01.10.2009 - DAFTOMOR - 100CM - 02/30
10.10.2009 - RETRORADIO - 100CM - 08/100
11.10.2009 - RETRORADIO - 100CM - 05/100
12.10.2009 - RETRORADIO - 80CM - 08/100
12.10.2009 - RETRORADIO - 90CM - 06/100
13.10.2009 - RETRORADIO - 80CM - 07/100
13.10.2009 - RETRORADIO - 90CM - 07/100
13.10.2009 - RETRORADIO - 100CM - 08/100
13.10.2009 - RETRORADIO - 110CM - 09/100
14.10.2009 - RETRORADIO - 110CM - 08/100
15.10.2009 - RETRORADIO - 100CM - 05/100
15.10.2009 - RETRORADIO - 110CM - 03/100
16.10.2009 - RETRORADIO - 110CM - 03/100
25.10.2009 - LONGJUMP - 100CM - 03/30
11.09.2010 - CORNIR SPORTHORSES - 130CM - 02/40
15.09.2010 - WIMCARE - 130CM - 03/40
15.09.2010 - PINEWOOD TRAKEHNERS - 120CM - 06/50
16.09.2010 - JEWEL PONIES - 70CM - 06/100
18.09.2010 - ROWNSHOCK - 130CM - 03/76
19.09.2010 - JEWEL PONIES - 70CM - 02/100
20.09.2010 - LIME - 130CM - 05/93
22.09.2010 - MÖRKÖVAARA - 100CM - 02/40
07.10.2010 - YAVE - 120CM - 02/50
10.10.2010 - HIPRAKKA - 110CM - 02/50
18.10.2010 - WR - L130CM - 04/40
22.11.2010 - MÖRKÖVAARA - 100CM - 05/50
23.11.2010 - MÖRKÖVAARA - 100CM - 04/50
23.11.2010 - MÖRKÖVAARA - 130CM - 02/50
20.09.2010 - ERJ CUP - 120CM - 19/249
20.09.2010 - ERJ CUP - 130CM - 14/169
18.10.2010 - MÖRKÖVAARA - 130CM - 04/50
18.10.2010 - DARK SIDE TRAKEHNERS - 130CM - 05/30
20.10.2010 - SCANDINAVIAN WARMBLOODS - 130CM - 07/74
23.10.2010 - VIVALDIO - 140CM - 07/60
28.10.2010 - FIONA - 130CM - 06/50
10.10.2010 - HIPRAKKA - 120-130CM - 07/50
13.10.2010 - HIPRAKKA - 120-130CM - 03/50
14.10.2010 - MITAR WARMBLOODS - 140CM - 02/50
15.10.2010 - DARK SIDE TRAKEHNERS - 130CM - 01/30
16.10.2010 - DARK SIDE TRAKEHNERS - 130CM - 01/30
16.10.2010 - MITAR WARMBLOODS - 140CM - 03/50
16.10.2010 - MIITSU - 140CM - 03/59
18.10.2010 - RUNOJOKI - 120CM - 06/40
22.09.2010 - DARK SIDE TRAKEHNERS - 130CM - 05/30
25.09.2010 - DAINTY - L20CM - 02/60
25.09.2010 - RIIVIÖT - 120CM - 01/40
25.09.2010 - MURDER INC - 120CM - 05/99
27.09.2010 - AAVETYTÖN YKSITYISET - 130CM - 04/40
01.10.2010 - LEBENYARD - 120CM - 06/40
02.10.2010 - LEBENYARD - 130CM - 01/40
04.10.2010 - WASBAAR - 120CM - 04/50
05.10.2010 - WASBAAR - 120CM - 01/50
05.10.2010 - KLINGSPORT - 130CM - 03/40
03.11.2010 - WINCARE - 160CM - 02/30
23.11.2010 - DARK SIDE TRAKEHNERS - 150CM - 05/30
26.11.2010 - DARK SIDE TRAKEHNERS - 150CM - 03/30
27.11.2010 - WINDSOR - 150CM - 03/40
27.11.2010 - WINDSOR - 160CM - 01/40
27.11.2010 - DARK SIDE TRAKEHNERS - 150CM - 02/30
28.11.2010 - WINDSOR - 150CM - 06/40
29.11.2010 - DARK SIDE TRAKEHNERS - 160CM - 01/30
31.05.2013 - ERJ CUP - 160CM - 16/180
29.03.2014 Crayon, BIS1, MVA-SERT (Päätuomari: Vibaja)
22.10.2014 (Järjestäjä ei rekisterissä), irtoSERT (Päätuomari: Vibaja)
08.09.2014 (Järjestäjä ei rekisterissä), irtoSERT (Päätuomari: vaapu)
Palkittu 31.10.2014 järjestetyssä kantakirjatilaisuudessa:
20 - 22 - 20 - 21 = 83 p. KTK-I

Päiväkirjat

Valmentaja: Marcel Flamen (Chao), Päivämäärä: 2021-09-13, Laji: Estevalmen

Olin hädin tuskin selvinnyt hengissä oriin varustamisesta ja selkään noususta. Olimme kävelleet ja lämmitelleet ja henkisesti valmistautuneet ranskalaisen ilmiömme Marcelin valmennukseen. Mies oli tuijottanut lämmittelyämme pitkin nenän varttaan ja lämmittelyhypyissäkin mies oli vain seurannut hiljaa vieressä. Vihdoin kun ryhdyimme tekemään rataharjoitusta mies suvaitsi vihdoin avata sanaisen arkkunsa.

"Teistä huokuu ratsukkona niin syvä viha toisianne kohtaan, etten tiedä mitä tähän sanoisi. Teidän naamaltanne näkyy selkeä "olen vain töissä täällä"-ilme. Ori kyllä hoitaa työnsä kunniakkaasti ja sinä käytät apujasi ammattimaisesti. Mitäpä teidän suorituksestanne muuta surkuttelemaan. Kiva etät olette pärjänneet radoilla, vaikka en kyllä keksikään että miten ihmeessä, koska te ette kyllä työskentele yhdessä. Toki kun katson oriin ilmettä, niin alan minäkin pikkuhiljaa vihata sitä. Ja rouva Hellgreniä olenkin vihannut jo monta vuotta, eli taidamme olla varsin kätevä kolminaisuus."

Näihin tunnelmiin Marcel jätti meidät. Veikkaan ranskalaisen hävinneen kahvin ja croisanttejen seuraan. Itse jäin jäähdyttelemään hevostani naama norsuntortuilla. Ei voi mitään, Ressu ei vain ole miellyttävä hevonen. Tai siis ratsuna se on oikein loistava, mutta jos selkäpiitä karmii loppukäynneissä, koska tietää että se hevonen pitää hoitaa pois - koska yksikään tallityöntekijä ei sitä suostu tekemään - niin jotainhan tässä eläimessä on totisesti pieleen mennyt.

Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2020-05-02

”Perkeleen elukka!” Oma ääneni kaikui tallikäytävllä ja sai ihmiset kääntämään päätään suuntaani. Olin vaipunut turhan syvälle ajatuksiini ja musta ori käytti sen heti hyödyksi iskemällä leegonsa olkapäähäni. Tunsin punan värjäävän kasvoni mulkoillessani Ressua syyttävästi. Ori yritti näyttää mahdollisimman syyttömältä tuijotellen ulos avonaisista tallin ovista ja kuopimalla rauhattomasti kivilattiaa. Viskasin kiukuissani harjan ämpäriin ja ryhdyin käärimään hevoselle pinteleitä. Tänään treenattaisiin vakavamielistä kouluratsastusta – tahtoi Ressu sitä tai ei (no ei, mutta eipä kiinnosta). Kiinnitin etusiin bootsit pintelien alle ja kiroilin kääriessäni pinteleitä takajalkoihin. Ressuhan ei tietenkään – tapansa mukaan – pysynyt hetkeäkään aloillaan. Takajalkojen steppiharjoitusaikataulu napsahti päälle sillä siunaaman hetkellä, kun sain pintelin käteeni.

Koska en jäänyt hevosen alle takajalkojen pintelöinnin aikaan, päätin koettaa onneani ja kiskoa orin perkeleelle satulan selkään. Se vaatiikin omanlaisiaan taikoja ja tähtien asentoja, mutta hikipisaroita puskien sain riivittyä satulan hevosen selkään ja vyön ääntä nopeammin kiinni, jotta kapistus myös pysyisi sekoilevan eläimen selässä. Ressun suitsimiseen sen sijaan minut on pitkänä ihmisenä suorastaan luotu. Ori yrittää toki kiivetä kohti kattoa, mutta vikkelät ja pitkät apinan käteni saivat nopeasti suitset pujotettua oriin niskaan. Ja sitten matka voi alkaa!

Talutin Ressun maneesiin, koska kentällä ratsastus tällä eläimellä on silkkaa tuskaa – ja sitä olin tuntenut tälle päivälle jo aivan riittävästi. Saatuani riivinrautana toimivan eläimeni maneesin ovien sisäpuolelle ja ovet vielä kiinnikin ilman että oma käsivarteni irtoaisi olkapäästä alaspäin, olin valmis yrittämään gasellia muistuttavan kirahvisekoituksen selkään. Kiristin satulavyön, pujotin ohjat kaulalle ja laskin jalustimet. Hengitin muutaman kerran syvään ja ojensin toisen jalkani jalustimeen.

Jos joku oli tähän mennessä miettinyt, miksen käyttänyt jakkaraa selkään nousuun, niin eipä miettinyt enää. Ressu lähti tapojensa orjana poukkoilemaan pitkin maneesia ja itse pompin yhden jalan voimin perässä minkä kerkesin. Ressun kanssa tulee yksi hetki selkäännoustessa, jolloin pääsee hyppäämään selkään. Sitä hetkeä joutuu joskus odottelemaan ja seurailemaan orin liikkeitä. Nyt se hetki tuli yllättävän nopeasti. Sain ohjastuntuman maasta käsin, Ressu hämmentyi sopivan mittaiseksi hetkeksi ja pysähtyi ja minä sain ponnahdettua selkään. Jalustinten säätäminen sujui samalla kun Ressu hoiti alkukäyntejään. En tiedä kuka orin kanssa on viimeksi suorittanut mutta ainakin jalustimet oli mitattu jollekin kääpiön kokoiselle.

Käveltyämme oman aikamme keräsin ohjat käsiini ja hevosen alleni. Ressu on onneksi siitä mukava tyyppi, että sen työmoraali on huima. Kaikki muu käsittely orin kanssa vaatii pitkiä hermoja ja koko liudan kirosanoja, mutta selästä käsin ori on älyttömän hieno. Lämmittelimme ympyröillä, volteilla ja laukannostoilla ennenkuin ryhdyimme hankkimaan hommaamme työnteon makua. Ressu oli pehmeä avuille ja vastasi niihin varsin nopeasti, joten en ainakaan tähän mennessä joutunut pettymään ratsuuni.

Päivän teemana meillä olsi suoristukset, koska eihän mikään hevonen ole koskaan riittävän suora. Niinpä aloiteltiin ensin hieman pohkeenväistöjen parissa, josta jatkettiin sujuvasti taka- ja etuosakäännöksiin. Laukkatyöskentely aloitettiin ympyröillä ja jatkettiin voiltteihin ja täyskaarron kautta siirryttiin vastalaukkaan. Vastalaukkaharjoitukset ovat Ressulle vaikeita, se yrittää kovasti tasapainottaa itseään virittäytymällä ristilaukalle, mutta tiedostin tämän jo alussa. Olin siis omien apujeni kanssa tarkkana, enkä antanut oriin livahtaa helpottamaan tehtävää. Olimme molemmat harjoitusten jälkeen läpimärkiä hiestä, joten oli helppo todeta tehtävät suoritetuiksi. Jäähdyttelin orin kevyessä ravissa ja annoin sen hakea pitkäksi eteen ja vaikka vähän venyttää selkäänsä. Saatoin tiedostaa tehneeni virheen siinä vaiheessa, kun laskin ohjaa turhan löysäksi ja ohjaus vaikeutui. Ressu käytti herpaantumiseni hyödyksi, säikähti maneesin seinään osuvan hiekan ääntä ja sinkosi kuin nato-ohjus toiseen päähän maneesia. Puristin pohkeet ruvella hevosen kylkiä ja koitin saada vatsalihakseni pysymään matkassa mukana. Minä kun olin luullut oriin olevan jo väsyksissä, mutta sainpa tuta erehdykseni. Äkkiliikkeessä jotain vanhasta ruumiistani revähti, tunsin sen kyljessäni. En kuitenkaan pudonnut ja sain hevosenkin varsin nopeasti taas hallintaan. Kiroillen toki hiljaa mielessäni – ja ehkä hieman ääneenkin. Jatkoimme siis jäähdytellyjä hieman tiukemmalla tuntumalla ja sen jälkeen kävelimme hyvän aikaa, jotta Ressu lakkasi puuskuttamasta ja sen hikikin ehtisi kuivahtaa. Sitten laskeuduin alas selästä, nostin jalustimet ja löysäsin satulavyötä.

Päästyämme takaisin talliin riisuin Ressun ja painelimme suihkuun. Ressua pestessä on nimittäin taattua, että saa itsekin melkoisen määrän pesuvettä niskaansa. Kun orin hiet oli pesty ja herran hipiä kuivattu laskin sen karsinaan päiväheinille. Itse putsasin vielä varusteet kuivuneen hien jäljiltä, ennenkuin soin itselleni eväs- ja hengähdystauon. Elämä Ressun kanssa on välillä turhankin raskasta...