Praestigia PB
01.09.2012 - 30.12.2020
Menehtynyt vanhuuteen. 
Kuva © Cery
Praestigia PB on virtuaalihevonen.
| Nimi | Praestigia PB |
Kutsumanimi | Stiiga |
| Syntymäpäivä | 01.09.2012 |
Ikääntyminen | 150pv = 1v (nyt 34.3v) |
| Rotu | Hannoverinhevonen |
Sukupuoli | tamma |
| Väri | Mustankimo |
Säkäkorkeus | 167cm |
| Painotus | Esteratsastus |
Koulutustaso | 160cm, He A |
| Rekisterinumero | VH12-011-0404 |
Palkinnot | |
| Omistaja | Chao (VRL-02415), Das Chaos (DASC3715) |
Kasvattaja |
Skurvash |
#6277
Praestigia PB täyttää 3v 25.11.2013 ja 4v 24.04.2014
Stiiga on varsin hermojaraastava otus. Se kuvittelee olevansa maailman napa ja kaiken mahdollisen kruunaamaton kuningatar. Itsestään liikoja luuleva, alati kiukutteleva tamma onkin varsinainen vastus kenelle tahansa, joka kaipaa kunnon tappelua. Stiiga on aina valmis rähinään, ja se menee mielellään mukaan mihin tahansa välienselvittelyyn. Tammalaumassa uusin tulokas saa satavarmasti nokkiinsa Stiigalta - ja yleensä tamma on myös ensimmäisenä uhittelemassa uusille tulokkaille. Myös ihmisiä Stiiga tykkää haastaa, varsinkin kaikissa perushoitotoimenpiteissä. Milloin pullistellaan satulavyötä, milloin ei nosteta kavioita ja milloin näykitään suitsiessa. Tältä tammalta ei temput lopu. Riittävällä nopeudella ja notkeudella myös Stiigan saa varustettua, mutta mitään ylenpalttista puunausta ei kukaan tamman kanssa jaksa harrastaa. Sen vuoksi kimo tamma näyttääkin usein enemmän rusehtavan sävyiseltä...
Kilpailuita varten Stiiga dipataan pari kertaa showshineen, jotta tamma on kisakentillä näyttävä näky (ja jotta sen tunnistaa kimoksi). Myöskään kisapaikalla tamman käytös ei paljoa houkuttele ulkopuolisia tervehtimään. Stiigaa harvemmin näkee radan ulkopuolella korvat eteenpäin, yleensä ne on liimattu tamman niskaan. Myös hampaat saattavat kilahdella ohikulkijoille, ihan vain varoituksena. Stiigan kanssa saa siis hoitaja olla varsin tarkkana ja huolehtia sekä omasta, että muiden turvallisuudesta.
Sen sijaan radalta ja ratsastuksesta löytyy syy sille, miksi tamman oikutteluja jaksetaan katsoa läpi sormien. Se on nimittäin melko lähellä ilmiömäistä. Tammalla on ponnua ja intoa esteillä vaikka muille jakaa. Se imee hyvin esteille, mutta valitettavasti tuntuu myös radalla kuvittelevansa tietävän, mitä tulee tehdä. Ratsastajan on siis välillä vaikea saada apujaan läpi liian innokkaasti etenevään tammaan. Mutta kun avut saa läpi ja tamman kuuntelemaan on silla ratsastus, kuin istuisi nopeasti etenevässä nojatuolissa. Stiiga ei ikinä kiellä, daamin itsetuntoa ei muutama esteen kuvatus madalla. Radalla siis tammasta tulee äärettömän mahtava kilpakumppani, joka menee yli mistä vain ja yleensä varsinaisella vauhdilla. Se on voittajahevonen. Sen vuoksi sen oikuttelua hoitaessa jaksetaan katsella tallissa.
Sukutaulu
» Isälinja: Thingol - evm
» Emälinja: Anor Londo - evm
Suvun pituus on 1 polvea virtuaalimaailmassa!
i. Thingol
Kimo, 168cm, hann |
ii. Thangail, evm
km, 170cm, hann |
iii. Tale of Grief, evm
km, 172cm, hann |
iie. Silencia B, evm
km, 166cm, hann |
ie. Thiliana, evm
rt, 164cm, hann |
iei. Verdiano, evm
prt, 165cm, hann |
iee. Lily-Ann, evm
m, 166cm, hann |
e. Anor Londo
ERJ-I
Musta, 167cm, hann |
ei. Londo Square, evm
rn, 170cm, hann |
eii. Skybone, evm
rt, 169cm, hann |
eie. Elysia, evm
rt, 168cm, hann |
ee. Withering Dawn, evm
prt, 163cm, hann |
eei. Game of Shadows, evm
rt, 168cm, hann |
eee. Mirror's Truth, evm
km, 169cm, hann |
[Näytä sukuselvitys]
Huomaathan, että jos tammalla on sukuselvitys, sen saa kopioida sen omille jälkeläisille ja niiden jälkeläisille (jne) (© Chao)!
Jälkeläiset
Praestigia PB on käytössä jalostukseen myös ulkopuolisille. Kysy lisää lähettämällä sähköpostia.
Toivomme, että kaikki jälkeläiset rekisteröitäisiin mahdollisimman pian syntymän jälkeen, jotta mahdolliset ominaisuuspisteet voivat periytyä. Virallinen jälkeläislista löytyy rekisterisivulta. Tätä oman sivun listaa päivitetään etupäässä tallin omien kasvattien osalta.
Kilpailutulokset
Praestigia PB kilpailee porrastetuissa, ja periyttää siten rekisteröidyille jälkeläisilleen allaolevan taulukon mukaan ominaisuuspisteitä. Tarkempaa tutustumista varten
tamman rekisterinumero ja rekisterisivu on VH12-011-0404.
Toistaiseksi hevonen ei kilpaile porrastetuissa: Hevonen on liian nuori kilpailemaan tai siltä puuttuu 3-vuotispäivämäärä profiilistaan.
| Ominaisuuspisteet | Periytyvät ominaisuuspisteet | | Kenttäratsastusjaos (KERJ) | 0 (Ei kilpaile) | 0 | | Westernjaos (WRJ) | 0 (Ei kilpaile) | 0 | | Maastoestejaos (MEJ) | 0 (Ei kilpaile) | 0 | | Esteratsastusjaos (ERJ) | 0 (Ei kilpaile) | 0 | | Kouluratsastusjaos (KRJ) | 0 (Ei kilpaile) | 0 | | Valjakkoajojaos (VVJ) | 0 (Ei kilpaile) | 0 | | Askellajiratsastusjaos (ARJ) | 0 (Ei kilpaile) | 0 | * Periytyminen on laskettu sen perusteella, ettei toinen vanhempi periyttäisi ollenkaan pisteitä. Jos toinenkin vanhempi periyttää pisteitä, varsan pistesumma on suurempi.
Praestigia PB:llä on 100+ sijoitusta ERJ:ssä. Tamman loppujen sijoitusten statistiikan näet VH-profiilista (kutsut kadonneet).
(Löytyneet 50 sijoitusta:)
25.09.2020 - Dare Stable - 160cm - 01/30
22.09.2020 - Dare Stable - 160cm - 04/30
21.09.2020 - Dare Stable - 160cm - 01/30
20.09.2020 - Dare Stable - 160cm - 03/30
18.09.2020 - Dare Stable - 160cm - 03/30
17.09.2020 - Dare Stable - 160cm - 04/30
16.09.2020 - Dare Stable - 160cm - 03/30
15.09.2020 - Dare Stable - 160cm - 02/30
17.09.2020 - Kuuran Suomenhevoset - 110cm - 05/40
19.09.2020 - Chowter Sporthorses - 160cm - 06/40
16.09.2020 - Chowter Sporthorses - 160cm - 01/40
14.09.2020 - Chowter Sporthorses - 160cm - 03/40
13.09.2020 - Chowter Sporthorses - 160cm - 06/40
12.09.2020 - Chowter Sporthorses - 160cm - 01/40
12.09.2020 - Chowter Sporthorses - 160cm - 02/40
10.09.2020 - Chowter Sporthorses - 160cm - 04/40
08.09.2020 - Chowter Sporthorses - 160cm - 01/40
07.09.2020 - Chowter Sporthorses - 160cm - 03/40
04.09.2020 - Chowter Sporthorses - 160cm - 06/40
25.12.2012 - Kaylee Stables - 160cm - 04/30
17.03.2013 - Dark Side Trakehners - 160cm - 01/30
20.03.2013 - Dark Side Trakehners - 160cm - 04/30
20.03.2013 - Dark Side Trakehners - 160cm - 04/30
24.03.2013 - Dark Side Trakehners - 160cm - 02/30
24.09.2013 - Solo - 160cm - 03/30
09.10.2013 - Solo - 160cm - 01/30
21.08.2013 - Solo - 150cm - 04/30
25.08.2013 - Solo - 150cm - 03/30
17.07.2013 - Solo - 150cm - 03/30
14.08.2013 - Susiraja - 140cm - 02/23
16.08.2013 - Susiraja - 140cm - 03/23
02.09.2013 - Solo - 150cm - 05/30
05.09.2013 - Solo - 150cm - 02/30
21.08.2013 - Dark Side Trakehners - 150cm - 05/30
21.09.2013 - Susiraja - 160cm - 03/30
03.10.2013 - Susiraja - 160cm - 01/30
04.10.2013 - Susiraja - 160cm - 04/30
02.02.2013 - ERJ - 160cm - 2/30
03.02.2013 - ERJ - 160cm - 1/22
04.02.2013 - ERJ - 160cm - 3/22
06.02.2013 - ERJ - 160cm - 4/22
08.02.2013 - ERJ - 160cm - 1/30
26.02.2013 - ERJ - 160cm - 4/30
26.02.2013 - ERJ - 160cm - 5/30
28.02.2013 - ERJ - 160cm - 5/30
04.03.2013 - ERJ - 160cm - 4/30
05.03.2013 - ERJ - 160cm - 2/30
07.03.2013 - ERJ - 160cm - 5/30
11.03.2013 - ERJ - 160cm - 7/50
13.03.2013 - ERJ - 160cm - 2/50
14.03.2013 - ERJ - 160cm - 3/50
18.03.2013 - ERJ - 160cm - 6/50
|
Päiväkirjat
Valmentaja: Chao, Päivämäärä: 2020-09-03, Laji: Este
Ikikiukkuinen Ingrid seisoi kentän aitaan nojaten. "Te näytätte Stiigan kanssa ihan samalta." Minä totesin naiselle ratsastaessani tämän ohi. "Otahan jo laukkaa!" Nainen karjaisi niin että ryhdistäydyimme tamman kanssa molemmat. Stiiga nosti laukan pienestä merkistä ja pyöristyi allani. Voi kun tämäkin koni olisi yhtä mukava maasta, kuin selästä. Ingrid selitti meille lämmittelyesteet ja sen jälkeen tulevan radan. Nainen tahtoi tiukkoja kaarroksia ja askelten laskemista. Pitäisi kuulemma pystyä mukautumaan radallakin ja saada ratsastettua hevonen eteen ja tulemaan takaisin, ilman että se näkyy kauheana riuhtomisena ulospäin. Muija saattoi olla oikeassa ja Ingridin ollessa noin vakavana, tiesin itsekin pitää mölyt mahassani. Tänään olisi vuorossa vakavaa ratsastusta jatkuvan vittuilun sijaan, ja minun oli myönnettävä, että tilanne pelotti minua.
Suoritimme tasaisen vauhdikkaasti lämmittelyesteet ja kahdeksikot, jotka Ingrid määräsi meille. Stiigaan pystyi näissä hommissa luottamaan, esteillä tamma ei pettänyt ikinä. Ingrid toki vaati, että ratsastaisin itse enemmän, jotta olisin määräävässä asemassa myös radalla, enkä vain istuisi kyydissä, kuin turistiluokan matkustaja. Vaihdoimme vihdoin lämmittelystä oikeaan tehtävään. Ja kappas keppanaa, Stiiga suoritti sen kuin itsestään. Siitäkös Ingrid otti nokkiinsa. "Enkös juuri sanonut että ratsasta sitä konia äläkä vaan istuksi siellä?!" Ingrid raivosi pää punaisena kentän laidalta. Hetken näytti siltä, kuin nainen repisi tukkaa päästään. "Hengitä mummeli ettet pyörry!" Tokaisin kuivasti Ingridille kun taas ratsastimme tämän ohi. Ingrid viskoi peräämme kentän hiekkaa ja mutisi itsekseen - varsin vihaiseen sävyyn.
Toistimme harjoituksen, mutta tällä kertaa Ingridin mieliksi keräsin itseni ja hevoseni, ja ratsastin. Ihan oikeasti ratsastin. Stiiga totteli kuuliaisesti ja antoi minun tehdä virheitäkin, jotka se tokin korjasi omalla, mahtipontisella ponnistuksellaan. Ingrid oli tyytyväinen suoritukseen, käski harjoitella ratsastamista (no daaaa) ja jätti meidän jäähdyttelemään. Kuulemma Stiigaa tulisi radalla ratsastaa samalla lailla, jotta tamma saisi kaiken potentiaalinsa käyttöön.
Jäähdyttelin tamman ja kävelin sen kanssa pidemmän aikaa, ennenkuin painelin talliin ja riisuin sen pikavauhtia, jottei se ehtisi ilmoittaa minulle inhoansa. Kehoni ei ehkä kestäisi enempää Stiigan höykytystä.
Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2020-09-02
"Perkeleen koni!" Oma ääneni kaikui tallikäytävllä ja sai ihmiset kääntämään päätään suuntaani. Olin tusannut tamman kanssa liian kauan, ja Stiiga osoitti mieltään iskemällä ilkeästi hampaat kyynärpäähäni. "Jos olisit hilppasenkaan paskempi radalla ni pistäsin sut Atrian autoon senkin paskanaama!" Verta tihkui ohuen puseron läpi. Stiiga seisoi järkyttyneenä käytävllä. Ettäs kehtaat huutaa kuningattarellesi! Se tuntui sanovan. Teki mieli lyödä jotakin, mutta jos koskisin tammaan saisin tuta sen nahoissani - taas. Tyydyin siis vain heittämään satulan huonosti käyttäytyvän elukan selkään niin nopeasti, kuin suinkin pystyin. Pablo suitsi tamman sillä aikaa, jotta tappeluni jäisi mahdollisimman lyhyeksi. "En tajua miksi jaksat ratsastella tuolla otuksella." Tallimestari sanoi ja nyökkäsi kohti nyrpeän näköistä hevosta. "Täytyy tämäkin liikuttaa. Vai olisitko sä halunnut?" Tarjosin miehelle tamman ohjia. Mies nauroi, ravisti sitten päätään ja luikki takavasemmalle. Sitähän minäkin.
Nousin jakkaralta Stiigan selkään ja kiristin vielä satulavyön. "Ei kyllä tehdä mitään ihmeellistä, en jaksa tapella ja huomenna on valmennus." Pohdin elikolle ääneen. "Mennäänkö maastoilemaan, teidän korkeutenne?" Sarkasmi tihkui huuliltani niin paksuna, että pelkäsin sen vievän alahuuleni mukanaan. Stiiga, koska sattui olemaan hevonen, ei ymmärtänyt sarkasmin päälle mutta lähti mielihyvin kohti maastopolkua. Vihdoinkin, edes yksi asia, josta tamman kanssa ei tarvinnut taistella.
Metsässä on tähän vuodenaikaan äärettömän kaunista. Syksy on suosikkivuodenaikani, joten pikkuhiljaa oranssin sävyyn muuntuvat lehdet, kirpeä pohjoistuuli ja kirkkaansininen taivas saivat sydämeni lepattamaan. Unohdin jopa hetkeksi kiukutteluni ratsulleni ja päästyämme kinttupolulta hiekkatielle otin ohjat käsiini ja pyysin tamman raviin.
Stiiga lennähti innokkaasti eteenpäin. Sekin tuntui piristyneen ja jopa nauttivan puuhasta. Tamman oli pakko olla jakomielitautinen, koska selästä käsin se oli siedettävä, jopa mukava. Maastakäsin se oli hirviö. Keventelin rauhaksiin, kunnes pääsimme tien mutkaan, jossa kannustin tamman laukkaan. Stiigaa ei tarvinnut kahdesti käskeä, vaan tamma kiiruhti minkä kintuistaan pääsi. Tunnustelin varovasti myös vähän jarruja, mutat ne olivat tallella, joten saatoin päästä tamman hurjaan kiitoon. Tuuli piiskasi vedet silmistä ja maisema muuttui suttuiseksi meidän kiitäessämme pitkin syksyistä maastopolkua pohjoistuulen rinnalla.
Hetken matkaa mentyämme tamma luovutti. Se puuskutti hurjana ja hidasti itsestään laukkaa hieman rauhallisempaan tahtiin. Minä istuin alas satulaan ja annoin tamman siirtyä käyntiin. Tasasimme hetken hengitystämme yhdessä, sitten jäähdyttelimme kotimatkalla ravilla ja pitkillä loppukäynneillä. Päästyämme tallipihaan ponnahdin alas satulasta.
Tismalleen sillä hetkellä, kun minun jalkani kohtasivat maan, Stiigan korvat kääntyivät edestä kiinni takaraivoon. Olin palannut takaisin maan pinnalle. Riisuin tamman vauhdilla, huuhtelin siitä pikaisesti isoimmat hiet ja kippasin sen tarhaan. Tällä kertaa olin riittävän nopea, eikä hänen korkeutensa tuntenut tarvetta hoputtaa minua poistamalla minusta palasia. Katsoin hetken tamman piehtarointia ja lähdin sitten hakemaan kyynärpäähäni laastaria.
|
|