Pauline Holmes

ERJ-I

02.03.2014 - 01.04.2023
Menehtynyt vanhuuteen.

Kuva © Tomasz Siergiej (permission)

Pauline Holmes on virtuaalihevonen.

Nimi	Pauline Holmes	Kutsumanimi	Pauline
Syntymäpäivä	02.03.2014	Ikääntyminen	150pv = 1v (nyt 30.9v)
Rotu	Hannoverinhevonen	Sukupuoli	tamma
Väri	Ruunikonkimo	Säkäkorkeus	169cm
Painotus	Esteratsastus	Koulutustaso	160cm, He A
Rekisterinumero	VH20-011-0169	Palkinnot	ERJ-I
Omistaja	Chao (VRL-02415), Das Chaos (DASC3715)	Kasvattaja	Chao (VRL-02415)

#8161
Pauline Holmes täyttää 3v 26.05.2015 ja 4v 23.10.2015

Pauline on herkkä ja varautuvainen tamma, joka lämpenee vieraille todella hitaasti. Kun tamman luottamuksen on voittanut puolelleen, se on maailman herttaisin hevonen ja ikuinen ystävä. Maailmassa on myös kahdenlaisia hevosia: niitä, jotka taistelevat ja niitä, jotka pakenevat. Pauline kuuluu tähän jälkimmäiseen kastiin, varsinkin kaikkea uutta kohdatessaan. Oli uusi asia sitten uusi puomi, uusi aita, uusi ihminen tai uusi hevonen, Pauline tiirailee sitä pitkän aikaa hyvän matkan päästä, ennenkuin tamma suostuu tekemään tuttavuutta. Tämä piirre tammassa saa meidät tallilla usein ihmettelemään, miten neiti herkkyys on voinut ikinä ollut maailmanluokan esteratsu. Toisaalta Pauline on esteradalla täysin itsensä vastakohta, kunhan selkään on laitettu oikea ihminen. Pauline myös viihtyy tuttujen hevosten seurassa varsin hyvin, lauma luo tammalle turvaaja turvassa Pauline tykkääkin olla. Yksinään Paulinen onkin vähän vaikeampi elää, eikä Paulinea voikaan jättää yksinään tarhaan tai laitumelle, jos kaikki muut ovat tulleet jo sisään. Yleensä tamma kävelee taluttajansa vieressä kiltisti, mutta yksin jäädessään sille iskee paniikki ja pakokauhu, jolloin se tekee kaiken mahdollisen päästäkseen äkkiä kavereiden perään. Silloin taluttajaa vietiin, mutta onneksi suunta on molemmilla tiedossa tässä vaiheessa - omille teilleen Pauline harvemmin eksyy.

Hoitaessa Pauline on ensin varsin jäykkä, kuin viritetty viulunkieli, kauniisti ilmaistuna. Ymmärrettyään, että kyseessä on harjaus ja kuntoonlaitto, eikä teurastus niille sijoille, Paulinekin rauhoittuu ja vähän rentoutuu. Muita ongelmia hoitamisen suhteen ei ole ilmentynyt. Tamma on antanut harjata kaikkialta (Se joskus jopa nauttii siitä, vaikkei sitä selkeästi näytäkään. Tarkkasilmäinen kuitenkin huomaa.), putsata kaviot vaivatta, kengittää vaivatta (kunhan on ensin tottunut kengittäjään), eikä mikään varuste ole ollut ylitsepääsemättömän pelottava. Pintelit, loimet, satulat ja suitset heilahtavat niskaan niin nopeasti, ettei Pauline taida edes itse huomata mitä tapahtui. Mitään ongelmia tamman hoitotoimenpiteissä ei siis ole, eikä Paulinella ole pahoja tapoja - ei ainuttakaan. Se ei näyki, pure tai potki. Ei edes uhkaile tai luimi. Tamma seisoo käytävällä tai karsinassa valppaana, mutta aloillaan ja antaa ihmisen hoitaa hommansa. Tuttujen ihmisten kanssa Pauline osaa jo vähän rentoutua, mutta tosiaan uusien ihmisten kanssa tamma on varuillaan - ja valitettavan pitkäänkin vielä. Jos uusi ihminen kuitenkin toimii rauhallisesti ja antaa Paulinelle aikaa tutustua, niin minkäänlaisia ongelmia ei pitäisi ilmestyä. Kaikenkaikkiaan Pauline on yksi tallin helpoimmista kuntoonlaitettavista tapauksista.

Ratsuna Pauline on varovainen ja herkkä. Sekä säikky. Sitä ei saa kaunisteltua, tamma ei ole pelkästään varautuva, vaan se on oikeasti säikky - lähinnä kuitenkin vain maastossa. Koulukentällä Paulinella on yleensä keskittyminen sataprosenttisesti ratsastajassa ja ratsastajan avuissa, niin se ei suurempia ehdi säikähtelemään (tietenkin kentälle lentävä muovipussi nyt saa kenelle tahansa pienen sydänkohtauksen). Maastoon ei Paulinen kanssa kannata edes kuvitella lähtevänsä yksin. Ilman rauhallisen kaverin rauhoittavaa seuraa Paulinesta tulee ihan pöhkö. Silloin neiti näkee mörköjä jokaisessa puskassa ja tienvierustalla, eikä edes kävelylenkistä tule mitään tamman singotessa joka ilmansuuntaan kauhusta kankeana. Rauhallisen kaverin kanssa tosiaan menee jo vähän paremmin, mutta kyllä Paulinen kanssa saa aina olla varuillaan, ettei kiepsahda alas, kun Pauline saa päähänsä pelätä esimerkiksi aidantolppaa tai kahisevaa lehtipuuta. Sitten taas esteillä Paulinen luonne muuttuu täysin. Sen into hyppäämiseen imeytyy satulan läpi ihmiseen sillä samalla sekunnilla, kun Pauline havaitsee esteet. Silloin tamman säikkyminen katoaa melkein kokonaan, ja se vain tärisee innosta odotaessaan pääsyä hyppäämään. Ja voi kuinka Pauline hyppääkin, se ponnistaa korkealta ja kovaa ja jättää mielellään isommankin happiraon esteeseen, sitä edes hipaisematta. Paulinen kanssa hyppääminen on silkkaa, puhdasta iloa - paitsi muurit ja vesiesteet. Niistä Pauline ei tykkää ja mielellään niistä kieltäytyisikin, mutta varman ratsastajan kanssa tamma menee yli mistä vain. Aran ratsastajan kanssa Pauline laukkaa tyytyväisenä pelottavien esteiden ohi, kohti sellaisia esteitä, joita on kiva hypätä. Mutta perusesteillä Paulinea parempaa hyppyopettajaa ei ole, ja ehkä juuri siksi tamma onkin monen tallitytön suuressa suosiossa.

Sukutaulu

» Isälinja: Candor Woods - Cerdo - evm
» Emälinja: Praestigia PB - Anor Londo - evm

Suvun pituus on 2 polvea virtuaalimaailmassa!

i. Candor Woods ERJ-I rn, 170cm, hann	ii. Cerdo Ch, ERJ-II, KTK-III 170cm, hann	iii. Cerberos, evm hann
		iie. Viviana II, evm hann
	ie. Pandora ERJ-II, YLA3 168cm, hann	iei. Rio Island, evm hann
		iee. Pancakes, evm hann
e. Praestigia PB Mustankimo, 167cm, hann	ei. Thingol Kimo, 168cm, hann	eii. Thangail, evm km, 170cm, hann
		eie. Thiliana, evm rt, 164cm, hann
	ee. Anor Londo ERJ-I Musta, 167cm, hann	eei. Londo Square, evm rn, 170cm, hann
		eee. Withering Dawn, evm prt, 163cm, hann

[Näytä sukuselvitys]

Huomaathan, että jos tammalla on sukuselvitys, sen saa kopioida sen omille jälkeläisille ja niiden jälkeläisille (jne) (© Chao)!

Jälkeläiset

Syntymäaika	Varsa	Isä	Status
12.05.2019	t. Mein Saragoga	Sargon Ion	oma
28.12.2021	t. Mein Zahara	Mein Zeus	oma
01.03.2023	t. Mein Conradine	Chreakcer	oma

Pauline Holmes on käytössä jalostukseen myös ulkopuolisille. Kysy lisää lähettämällä sähköpostia. Toivomme, että kaikki jälkeläiset rekisteröitäisiin mahdollisimman pian syntymän jälkeen, jotta mahdolliset ominaisuuspisteet voivat periytyä. Virallinen jälkeläislista löytyy rekisterisivulta. Tätä oman sivun listaa päivitetään etupäässä tallin omien kasvattien osalta.

Kilpailutulokset

Porrastetut

Pauline Holmes kilpailee porrastetuissa, ja periyttää siten rekisteröidyille jälkeläisilleen allaolevan taulukon mukaan ominaisuuspisteitä. Tarkempaa tutustumista varten tamman rekisterinumero ja rekisterisivu on VH20-011-0169.

	Ominaisuuspisteet	Periytyvät ominaisuuspisteet
Kenttäratsastusjaos (KERJ)	3863.96 (vt. 8)	483
Westernjaos (WRJ)	2738.01 (vt. 6)	342.25
Maastoestejaos (MEJ)	0 (vt. 0)	0
Esteratsastusjaos (ERJ)	6601.97 (vt. 10, ikä rajoittaa tasoa)	825.25
Kouluratsastusjaos (KRJ)	2738.01 (vt. 6)	342.25
Valjakkoajojaos (VVJ)	2738.01 (vt. 6)	342.25
Askellajiratsastusjaos (ARJ)	2738.01 (vt. 6)	342.25

* Periytyminen on laskettu sen perusteella, ettei toinen vanhempi periyttäisi ollenkaan pisteitä. Jos toinenkin vanhempi periyttää pisteitä, varsan pistesumma on suurempi.

Valmentaja: Chao, Päivämäärä: 2022-03-09, Laji: Estevalmen

Ikikiukkuinen Ingrid seisoi kentän aitaan nojaten. "Te näytätte Paulinen kanssa ihan samalta." Minä totesin naiselle ratsastaessani tämän ohi. "Otahan jo laukkaa!" Nainen karjaisi niin että ryhdistäydyimme tamman kanssa molemmat. Pauline nosti laukan pienestä merkistä ja pyöristyi allani. Voi kun tämäkin koni olisi yhtä mukava maasta, kuin selästä. Ingrid selitti meille lämmittelyesteet ja sen jälkeen tulevan radan. Nainen tahtoi tiukkoja kaarroksia ja askelten laskemista. Pitäisi kuulemma pystyä mukautumaan radallakin ja saada ratsastettua hevonen eteen ja tulemaan takaisin, ilman että se näkyy kauheana riuhtomisena ulospäin. Muija saattoi olla oikeassa ja Ingridin ollessa noin vakavana, tiesin itsekin pitää mölyt mahassani. Tänään olisi vuorossa vakavaa ratsastusta jatkuvan vittuilun sijaan, ja minun oli myönnettävä, että tilanne pelotti minua.

Suoritimme tasaisen vauhdikkaasti lämmittelyesteet ja kahdeksikot, jotka Ingrid määräsi meille. Paulineen pystyi näissä hommissa luottamaan, esteillä tamma ei pettänyt ikinä. Ingrid toki vaati, että ratsastaisin itse enemmän, jotta olisin määräävässä asemassa myös radalla, enkä vain istuisi kyydissä, kuin turistiluokan matkustaja. Vaihdoimme vihdoin lämmittelystä oikeaan tehtävään. Ja kappas keppanaa, Pauline suoritti sen kuin itsestään. Siitäkös Ingrid otti nokkiinsa. "Enkös juuri sanonut että ratsasta sitä konia äläkä vaan istuksi siellä?!" Ingrid raivosi pää punaisena kentän laidalta. Hetken näytti siltä, kuin nainen repisi tukkaa päästään. "Hengitä mummeli ettet pyörry!" Tokaisin kuivasti Ingridille kun taas ratsastimme tämän ohi. Ingrid viskoi peräämme kentän hiekkaa ja mutisi itsekseen - varsin vihaiseen sävyyn.

Toistimme harjoituksen, mutta tällä kertaa Ingridin mieliksi keräsin itseni ja hevoseni, ja ratsastin. Ihan oikeasti ratsastin. Pauline totteli kuuliaisesti ja antoi minun tehdä virheitäkin, jotka se tokin korjasi omalla, mahtipontisella ponnistuksellaan. Ingrid oli tyytyväinen suoritukseen, käski harjoitella ratsastamista (no daaaa) ja jätti meidän jäähdyttelemään. Kuulemma Paulinea tulisi radalla ratsastaa samalla lailla, jotta tamma saisi kaiken potentiaalinsa käyttöön.

Jäähdyttelin tamman ja kävelin sen kanssa pidemmän aikaa, ennenkuin painelin talliin ja riisuin sen pikavauhtia, jottei se ehtisi ilmoittaa minulle inhoansa. Kehoni ei ehkä kestäisi enempää Paulinen höykytystä.

Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2019-06-12

Paulinen hamuillessa tyytyväisenä tallipihan lyhyeksi napsittuja vihreitä korsia, minä harjasin tammaa tyytyväisenä. Olin odottanut jo pitkään pääseväni mammalomalaisen kanssa maastoilemaan. Pieni orivarsa poukkoili vähän matkan päässä tutkimassa paikkoja, mutta piti emäänsä visusti silmällä. Kimon kiiltäessä puhtautta heitin sille lampaankarvasatulan selkään ja suitset päähän ja ponkaisin jakkaralta kyytiin.

Suuntasimme metsän siimekseen. Pauline raahusti rauhallista, mutta varsin kireää, tahtiaan pitkin polkua sen varsan kirmatessa pitkin puiden välejä ja mättäitä. Vähän väliä Pauline säpsähti tapansa mukaan milloin mitäkin räsähdystä, muttei kuitenkaan kirmannut karkuun. Rennosta maastoilu oli kuitenkin Paulinen kanssa kaukana - toki sen tiesin jo ennenkuin kiipesin tamman selkään. Olihan tamma vanhemmiten rauhoittunut, mutta kyllä se oli pöljä säpsy vieläkin. Jostain syystä uhmasin silti aina kohtaloa ja lähdin juuri tämän tamman kanssa maastoon. Näissä tapauksissa skeptisyyteni muuttuu hulluksi optimistisuudeksi ja jostain syystä kuvittelen hevosen tottuvan, kun sitä raahataan maastoon tarpeeksi. Joidenkin kohdalla se toimii, mutta ei Paulinen.

Puolen tunnin kirmaamisen jälkeen Paulinen varsa alkoi väsähtää, joten otimme oikopolun takaisin tallille. Päästyämme takaisin hoidin Paulinen ja juotin sen, ennenkuin päästin sen varsansa kanssa takaisin laitumelle. Ainakin äidinhommat sujuvat Paulinelta rennosti, vaikka muu elämä tammaa tuntuukin järkyttävän tasaisin väliajoin.