Mein Monique

[Piilota sukuselvitys]

i. Estepainotteinen

ee. Traubenkirsche oli luonteeltaan herkkä ja varautuvainen, mutta hyppykyvyltään ilmiömäinen. Tuontisukuinen tamma sai jalostuksessa monia jälkeläisiä, se kantakirjattiin kolmannelle palkinnolle ja se palkittiin ERJ:n laatuarvostelussa ensimmäiselle palkinnolle. Tuomi oli 165cm korkea, ruunikonkimo hannoverinhevostamma, joka lopetettiin vanhuuden vaivoihinsa tämän ollessa jo 27-vuotias.

iei. Koittipa aika, jolloin kaunis ruunikko hannovertamman oli aika pusertaa ulos sen kauan odotettu orivarsa. Kuumana heinäkuisena päivänä ilmestyi saksalaisen laitumen nurkkaan pieni ja ruipelo Abgesandte. Ori oli varsin mitäänsanomaton, pieni ja pitkäjalkainen, ihan tavallisen ruunikon värinenkin, ei millään tavalla erinomaisen oloinen. Mutta kasvaessaan se alkoikin kääntää katseita ja herättää huomiota ihmisissä. Ja siitä tehtiin tarjous. Sen osti kuuluisa tanskalainen esteratsastaja, joka näki siinä sukunsa potentiaalin - vaikkakin vähän kohloisessa ulkomuodossa. Kasvaessaan oriista muotoutui esteratojen rusettihai. Se ei vieläkään ollu kovin komea, mutta se oli rauhallinen luonteeltaan ja mukava ihmisen käsitellä ja kilparadalle päästyään sitä ei pysäyttänyt mikään. Ikääntyessään oriin omistaja otti hevosen pois kilparadoilta ja antoi sille uuden päivätyön: Abgesandtesta tuli siitosori. Sillä tiellä hevonen on vielä nykypäivänä ja se onkin ollut töissään varsin ahkera, sillä oriilla on jo yli 100 jälkeläistä tunnoillaan. iee. Elegant GER syntyi myrskyisenä syysyönä, suorastaan kliseisissä tilanteissa. Myrsky riepotti tallin katosta peltejä, valot välkkyivät sähkökatkojen riivaamina ja pieni, ruunikko tamma tiristi elämän pieneen, ruipeloon tammavarsaan. Vaikka Elegatn GER olikin ruipelo ja lyhyenläntä, niin se oli kaunis rakenteeltaan aivan pienestä pitäen, ja luonteeltaan varsinainen sähköjänis. Sen karva tummui varsan kasvaessa niin paljon, että aikuisena hevonen näytti miltei mustalta. Energisellä tammalla oli kuitenkin sukunsa paino niskassa, joten kisakenttiä se ei nähnyt koskaan. Se totutettiin satulaan ja ratsastajaan, se opetteli perusavut saksalaisen siittolan suojissa, johon se oli syntynytkin ja sitten se jatkoi emänsä jalanjäljissä ja siirtyi siitostamman rooliin. Se rooli kuitenkin sopi Elegantille, sillä tamma tuli kantavaksi jokaiseen kiimaan, se synnytti terveitä ja vilkkaita varsoja puoli tusinaa, joista melkein jokainen on saavuttanut mainetta kilpasuorituksillaan. Vanhuuden päiviään tamma sai jäädä viettämään kotisiittolaansa, jossa se yhä vieläkin nautiskelee eläkepäivistään muiden vanhojen tammojen kanssa kokopäivälaiduntaen. eei. Maniason oli hieno, ruunikko hannover-ori, jolle ei korkeutta ollut siunaantunut, kuin 165cm. Sen ratsastaja oli koko sen pienen iän ajan Jacob Haus, joka oli pitkä, miltei kaksimetrinen miehenköriläs. Pienen ja siron oriin selässä mies näytti vielä normaalia pidemmältä, ja heti alkuun ratsukosta sanottiin, että jos ei orin jalat ota puomeja radalla alas, niin Jacobin jalat ottavat. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, vaan kaksikko oli radoilla suorastaan lyömätön. Pieni, siro ja vikkelä ori peittosi vauhdillaan monet sitä jykevämmät hevoset jättäen niiden ratsastajat nuolemaan näppejään. Ori kilpaili kansainvälisellä tasolla 160cm:n ja 170cm:n luokissa varsin menestyksekkäästi ja sen kotimaassa Itävallassa se oli varsin suosittu jalostuskäytössä saaden useita kymmeniä jälkeläisiä. Valitettavasti ori menehtyi äkilliseen ähkyn aiheuttamaan suolisolmuun vain 17 vuoden ikäisenä, oltuaan vasta 2 vuotta siitosoriina ja poissa kisaradoilta. eee. Vogelbeere, oli kuvankaunis ruunikonkimo tamma. 163cm hevonen oli vienosti rusehtavan sävyinen koko ikänsä – aivan kuin sen kimoutuminen olisi jäänyt kesken. Se oli mainion näköinen ja pärjäsi vielä mainiosti kilpailuissakin. Luonnoltaan tamma sen sijaan oli varsin stressiherkkä, arvaamaton ja jopa vähän pelokas – varsinkin uusia asioita kohtaan. Onneksi kilparadalla tamma kuitenkin unohti arkuutensa ja se hyppäsi kovaa ja korkealta radan joka ainoan esteen ja sen ilo hyppäämisestä huokui aivan varmasti yleisöön asti. Tamma jätti kilparadat taakseen ollessaan 15-vuotias ja siirtyi siitoskäyttöön, jossa se sai neljä upeaa varsaa: kolme rohkeaa ja itsevarmaa orivarsaa ja yhden ujon, hieman pelokkaan tammavarsan. Jokainen sen varsoista kuitenkin piti huolen menestyksestään kilparadoilla sijoittuen jopa emäänsä paremmin kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Tamma menehtyi viidennen varsan synnytyksessä tapahtuneisiin komplikaatioihin, jotka veivät mukanaan sekä upean estetamman, että sen toisen tammavarsan.