Adalie EM
ERJ-II
12.05.2019 - 05.02.2026
 Kuva © Benny De Ruiter Stables
Adalie EM on virtuaalihevonen.
| Nimi | Adalie EM |
Kutsumanimi | Adde |
| Syntymäpäivä | 12.05.2019 |
Ikääntyminen | 90pv = 1v (nyt 28.7v) |
| Rotu | Hannoverinhevonen |
Sukupuoli | tamma |
| Väri | Ruunikko |
Säkäkorkeus | 160cm |
| Painotus | Esteratsastus |
Koulutustaso | 160cm, He A |
| Rekisterinumero | VH20-011-0112 |
Palkinnot | ERJ-II |
| Omistaja | Chao (VRL-02415), Das Chaos (DASC3715) |
Kasvattaja |
|
#5844 Adalie EM täyttää 3v 06.02.2020 ja 4v 06.05.2020
Adde on luonteeltaan varsin sopusointuinen tamma, jolle yleensä käy kaikki, mikä oikealla tavalla tammalle ehdotetaan. Jos aletaan käskeä tai komentaa niin Adde pistää jarrut kiinni samantien, mutta jos asian esittää hellävaroen, tai yrittää uskotella sen olevan tamman oma idea, niin silloin Addelle kaikki käy. Hoitotoimenpiteet tamman kanssa sujuvat ilman neuvottelua, ainoastaan eläinlääkärin kanssa tehtävistä toimenpiteistä pitää välillä käydä vakavia keskusteluja. Verrattuna kuitenkin moniin muihin tallin hevosiin on Adde silti helppo ja yksinkertainen kanssaeläjä. Muille hevosille tamma sen sijaan ei olekaan niin mukava. Suora se kyllä on niillekin ja kertoo kyllä samantien, jos toisen naama ei miellytä.
Ratsuna Adde on reipas. Toisinaan tamma on liiankin reipas ja kadottaa jarrut mennessään, jolloin ratsastukseen tulee ihan uudenlainen jännityksen tuntu - varsinkin jos jarruttomuuskohtaus tapahtuu kilparadalla. Varsinkin esteillä Addella saa olla varsin vahvoja apuja käyttävä ratsastja, jotta tamma pysyy pöksyissään innostuksensa kanssa. Adde nimittäin rakastaa hyppäämistä. Jos tamma saisi valita, niin kouluratsastuksella pyyhittäisiin persettä ja joka päivä vain hypättäisiin tai maastoiltaisiin tai hypättäisiin maastoesteitä. Sileällä Adden motivaatio taas vaipuu kadoksiin ja tammasta saa potkia liikettä ulos, jos tahtoo saada vähänkään ilmaa kavioiden alle.
Maastoillessa Adde on myös reipas. Se on myös harvinaisen peloton, sillä kaikki turhat säpsyt tamma jätti lapsuuteensa. Toki maastoillessakin on jarrujen katoaminen täysin mahdollista, mutta yleensä siellä ne löytyvät uudelleen huomattavasti nopeammin, kuin esteradalla. Maastoesteradat sen sijaan saattvat koittua ratsastajan tuomioksi. Adde ei ole ikinä kieltäytynyt, mutta se ei myöskään ole mestari katsomaan maastoesteillä paikkoja. Se siis turvautuu varsin paljon ratsastajaan maastoesteillä. Jos ratsastaja osaa asiansa, niin maastoesteilykin on Adden kanssa varsin metkaa puuhaa. Kaikinpuolin Adde on siis melko helppo ja hauska tapaus, varsinkin esteradoilla.
Sukutaulu
» Isälinja: - evm » Emälinja: - evm
Tamman suku ei ole virtuaalimaailmassa.
i. Abgesandte, evm rn, 170cm, hann |
ii. Emissär , evm m, 171cm, hann |
iii. Tuntematon ori |
| iie. Tuntematon tamma |
ie. Abgesandter, evm rn, 169cm, hann |
iei. Tuntematon ori |
| iee. Tuntematon tamma |
e. Elegant GER, evm trn, 156cm, hann |
ei. Schön GER, evm trn, 167cm, hann |
eii. Tuntematon ori |
| eie. Tuntematon tamma |
ee. Stattlich, evm rn, 158cm, hann |
eei. Tuntematon ori |
| eee. Tuntematon tamma |
[Näytä sukuselvitys]
[Piilota sukuselvitys]
i. Koittipa aika, jolloin kaunis ruunikko hannovertamman oli aika pusertaa ulos sen kauan odotettu orivarsa. Kuumana heinäkuisena päivänä ilmestyi saksalaisen laitumen nurkkaan pieni ja ruipelo Abgesandte. Ori oli varsin mitäänsanomaton, pieni ja pitkäjalkainen, ihan tavallisen ruunikon värinenkin, ei millään tavalla erinomaisen oloinen. Mutta kasvaessaan se alkoikin kääntää katseita ja herättää huomiota ihmisissä. Ja siitä tehtiin tarjous. Sen osti kuuluisa tanskalainen esteratsastaja, joka näki siinä sukunsa potentiaalin - vaikkakin vähän kohloisessa ulkomuodossa. Kasvaessaan oriista muotoutui esteratojen rusettihai. Se ei vieläkään ollu kovin komea, mutta se oli rauhallinen luonteeltaan ja mukava ihmisen käsitellä ja kilparadalle päästyään sitä ei pysäyttänyt mikään. Ikääntyessään oriin omistaja otti hevosen pois kilparadoilta ja antoi sille uuden päivätyön: Abgesandtesta tuli siitosori. Sillä tiellä hevonen on vielä nykypäivänä ja se onkin ollut töissään varsin ahkera, sillä oriilla on jo yli 100 jälkeläistä tunnoillaan. e. Elegant GER syntyi myrskyisenä syysyönä, suorastaan kliseisissä tilanteissa. Myrsky riepotti tallin katosta peltejä, valot välkkyivät sähkökatkojen riivaamina ja pieni, ruunikko tamma tiristi elämän pieneen, ruipeloon tammavarsaan. Vaikka Elegatn GER olikin ruipelo ja lyhyenläntä, niin se oli kaunis rakenteeltaan aivan pienestä pitäen, ja luonteeltaan varsinainen sähköjänis. Sen karva tummui varsan kasvaessa niin paljon, että aikuisena hevonen näytti miltei mustalta. Energisellä tammalla oli kuitenkin sukunsa paino niskassa, joten kisakenttiä se ei nähnyt koskaan. Se totutettiin satulaan ja ratsastajaan, se opetteli perusavut saksalaisen siittolan suojissa, johon se oli syntynytkin ja sitten se jatkoi emänsä jalanjäljissä ja siirtyi siitostamman rooliin. Se rooli kuitenkin sopi Elegantille, sillä tamma tuli kantavaksi jokaiseen kiimaan, se synnytti terveitä ja vilkkaita varsoja puoli tusinaa, joista melkein jokainen on saavuttanut mainetta kilpasuorituksillaan. Vanhuuden päiviään tamma sai jäädä viettämään kotisiittolaansa, jossa se yhä vieläkin nautiskelee eläkepäivistään muiden vanhojen tammojen kanssa kokopäivälaiduntaen. ii. Emissär syntyi vihaiselle tammalle saksalaiseen siittolaan, jossa vihaisen tamman vielä vihaisempi omistaja totesi heti kättelyssä, ettei orivarsalla tehnyt mitään. Emissär erotettiin emästään heti kun se vain oli lain puitteissa mahdollista ja sille ryhdyttiin etsimään uutta kotia. Onneksi mustaksi tunnistettu ori oli raamikas ja hyvästä suvusta, sillä sille oli ottajia. Loppujen lopuksi parhaimman tarjouksen hevosesta teki oriaseman omistajapariskunta ja Emissär muutti näiden luokse toiselle puolen Saksaa. Tottakai siitoshevoselle piti hieman käydä hakemassa mainetta ja kunniaa, joten huippuhyppääjäksi todettu Emissär kävi läpi kaikki mahdolliset oman maansa arvokisat ja kissanristiäiset, ja sen sijoittumisprosentti nousi taivaisiin. Ostokseensa tyytväinen omistajapari siirsi sen siis hyvillä mielin oriasemansa huippuastujaksi. Ja sitä hevonen todellakin oli, sillä se jätti jälkeensä melkein pari sataa jälkeläistä, ennenkuin se valitettavasti otettiin pois tästä maailmasta hieman liian varhain. Ori nimittäin kuoli suolenkiertymään ollessaan vain 15 vuotias, mutta ikäänsä nähden se oli ehtinyt saavuttamaan jo yhden eliniän verran kunniaa. ie. Abgesandter suuri, upea, raamikas ruunikko tamma. Sen paremmin ei tätä ilmestystä voisi kuvailla. Vaikka Angesanderet syntyikin iki-happaman ilmeen omaavalle emälle, niin kaikkien onneksi tamma tuli enemmän isäänsä eikä omaksunut emänsä jatkuvaa vihaa ihmiskuntaa kohtaa. Tamma oli nuoruusvuosillaan jopa niinkin onnekas, että sen omistaja laittoi sen osallistumaan nuorien luokkiin kilpailuissa, jotka tamma voitti puhtaasti - olihan se huippuperiyttäjistä ja huippukyvyillä varustettu. Näiden voittojen siivittämänä tämä tamma näki muutaman vuoden kilpailukenttiä, mutta ennen pitkään sekin siirrettiin siitoskäyttöön, kuten sen emä ja sen emä ennen sitä olivat olleet. Kyllähän huippuunsa hiotutu sukujuuret jo sen velvoittivat. Näin ollen tamma siirtyi siitoskäyttöön jossa se saikin yli puolen tusinaa jälkeläistä. Osa sen jälkeläisistä on jättänyt jälkensä hannoverhevosen jalostukseen, mutta osa siirtyi joko suoraan siitokseen tai harrasteratsuiksi, joista ei kilpailevien kesken kuultu sen jälkeen. ei. Schön GER oli upea ori, joka loisti kulta-aikanaan esteradoilla, kuin soihtu. Kun ori riittävästi niittänyt mainetta ja kunniaa kilpailukentillä, niin - kuten kuvitella saattaa - se siirrettiin siitoskäyttöön. Hulmuava harjainen tummanruunikko ori olikin varsin suosittu siitoskäytössä, sillä se sai ulkomaillekin lennätetyllä spermallla melkein 200 jälkeläistä. Ori siirtyi kokopäiväeläkkeelle ollessaan 18 vuotias, eli se muutti omistajansa ystävän hoiviin, jossa se viihtyikin harrasteratsun roolissa kunnioitettavaan 26. ikävuoteen saakka. Siinä vaiheessa oriin kroppa petti sen, ja se oli pakko piikittää ikiuneen. ee. Stattlich oli melko mitäänsanomaton, matalahko tamma keskinkertaisella rakenteella, josta ei luonteen puolesta oikein saanut selkoa. Tammasta ei ikinä tiennyt tykkkäsikö se jostakusta sitä käsittelevästä ihmisestä, vai eikö tykännyt, vaikka se suostuikin aina tyynesti kaikkeen, mitä siltä vaadittiin. Stattlich oli niin huippuperiyttäjistä oleva tamma, että sen silloinen omistaja tahtoi siirtää sen siitoskäyttöön mahdollisimman pian, eli tamma ei paljoa ehtinyt kilpakenttiä koluamaan, kun sen jo piti pullauttaa maailmaan ensimmäinen varsa. Tamma toki osoittautui luonnolliseksi emätammaksi, joten sen kanssa sukunsa jatkaminen tuntui tulevan aivan luonnostaan. Tamma oli 22 vuotias, kun se vihdoin laskettiin ikiuneensa ja siihen mennessä se oli saanut jo kymmenkunta varsaa, joista suurin osa oli myyty tallin ulkopuolelle, kuka mihinkin käyttöön.
Huomaathan, että jos tammalla on sukuselvitys, sen saa kopioida sen omille jälkeläisille ja niiden jälkeläisille (jne) (© Chao)!
Jälkeläiset
Adalie EM on käytössä jalostukseen myös ulkopuolisille. Kysy lisää lähettämällä sähköpostia.
Toivomme, että kaikki jälkeläiset rekisteröitäisiin mahdollisimman pian syntymän jälkeen, jotta mahdolliset ominaisuuspisteet voivat periytyä. Virallinen jälkeläislista löytyy rekisterisivulta. Tätä oman sivun listaa päivitetään etupäässä tallin omien kasvattien osalta.
Kilpailutulokset
Adalie EM kilpailee porrastetuissa, ja periyttää siten rekisteröidyille jälkeläisilleen allaolevan taulukon mukaan ominaisuuspisteitä. Tarkempaa tutustumista varten
tamman rekisterinumero ja rekisterisivu on VH20-011-0112.
| Ominaisuuspisteet | Periytyvät ominaisuuspisteet | | Kenttäratsastusjaos (KERJ) | 3862.9 (vt. 8) | 482.86 | | Westernjaos (WRJ) | 2770.08 (vt. 6) | 346.26 | | Maastoestejaos (MEJ) | 0 (vt. 0) | 0 | | Esteratsastusjaos (ERJ) | 6632.98 (vt. 10, ikä rajoittaa tasoa) | 829.12 | | Kouluratsastusjaos (KRJ) | 2770.08 (vt. 6) | 346.26 | | Valjakkoajojaos (VVJ) | 2770.08 (vt. 6) | 346.26 | | Askellajiratsastusjaos (ARJ) | 2770.08 (vt. 6) | 346.26 | * Periytyminen on laskettu sen perusteella, ettei toinen vanhempi periyttäisi ollenkaan pisteitä. Jos toinenkin vanhempi periyttää pisteitä, varsan pistesumma on suurempi.
|
Päiväkirjat
Valmentaja: Chao, Päivämäärä: 2021-02-03, Laji: Estevalmen
'Ja taas mennään...' pohdin itsekseni satuloidessani ruunikkoa tammaa. Adde viitsi kääntää toista korvaansa pari milliä taaemmas, kun kiristin satulavyön. Helppo tamma kaikinpuolin. Voi kun kaikki tammat olisivat yhtä yhteistyökykyisiä. Sujautin suitset daamille päähän ja lähdimme kohti maneesia, jossa esterata odotteli ylittäjäänsä.
Olimme saaneet lämmittelymme melkein loppuun, kun Ingrid paukautti itsensä maneesiin - yhtä yrmyisenä ryppykasana kuin aiemminkin. Totesin tämän eukolle ääneen ja vanha valmentajankäppyrä meinasi heittää meitä puominkannattimella. Onneksi se sujahti ohi suhinan kanssa. Moitin eukkoa eläinrääkkääjäksi, mutta tämä vain kertoi tähdänneensä minuun. Totesin käppänän sihtauksen huonontuneen sitten viime tuohtumuksen. Ingrid mutisi ääneen palkankorotuksesta, ja toki saamansa vittuilun vuoksi eukko kyllä ansaitsisi tuntuvan lisän palkkashekkiinsä. Pitänee pistää pohdintaan.
Mutta vaikka sihtinsä ei ollut enää ennallaan, niin opettamisen Ingrid taitoi yhä. Lämmittelyhyppyinä otimme matalahkoja pystysä kahdeksikolla. Päätehtävämme tulisi siis olemaan vaativia teitä ja paljon kokoamista vaativia käännöksiä. Ja se oli varmasti suunniteltu juuri tätä hevosta ja juuri minua varten, sillä Addella unohtui esteillä tasaiseen tahtiin jarrut talliin. Niin oli tänäänkin. Adde ei vastannut pidätteisiin kunnolla heti ensimmäisen hypyn jälkeen ja itkin sisäisesti Ingridin raakkuessa ohjeita. "Älä päästä pitkäksi, herätä jalalla, ole itse hereillä! Kumpi teistä on luuska ja kumpi on ratsu?!" Ajattelin jo hetken että ajelen Adden eukon päältä, mutta oli pakko myöntää, että Ingrid osasi hommansa. Olisi kauhea vaiva etsiä siihen joku yhtä osaava.
Adde ei oikein löytänyt jarruja koko valmennuksen aikana, vaan viipotti menemään pitkänä ja kuurona energiapallona kohti esteitä, joita päin sain ohjattua. Melkein kuulin Ingridin verenpaineen nousevan. "Miksi istun täällä, jos et pärjää sille edes sileällä?" Ingrid murisi penkistään. "Koska se ei tee tätä sileällä." Totesin lyhyesti. Eukko vissiin tajusi, että nyt oli tosi kyseessä ja meni ihan uudenlaiseen opettajan moodiin.
Sen jälkeen saimmekin vaihtelevan tehtävän, jossa haettiin enemmän hevosen hallintaa. Teimme voltteja, teimme siirtymiä askellajin sisällä ja haimme kontrollia. Ja Ingridin yksityiskohtaisten neuvojen kautta tapahtui ihme. Adde lyheni. Se kuunteli. Se odotti minua. Pystyimme vihdoinkin suorittamaan. Valitettavasti ehdimme suorittamaan radan vain pariin kertaan, kun oli pakko myöntää, ettei meistä kummallakaan enää riittänyt kunto. Adde puuskutti melkein yhtä äänekkäästi, kuin minä.
Ingridin itseluottamus vyöryi yli ja naisen ego paisui silmissä. "Noniin, osaathan sinä ratsastaa. Vaikka paljon onkin opittavaa." Tuo rusinan kaksoisolento totesi ennenkuin katosi maneesin ovesta, luultavasti seuraavan uhrinsa luo. Minä jäin jäähdyttelemään tammaani, se tarvitsisi tämän urakan jälkeen pitkät loppukäynnit ja lämpimän suihkun. Eikä muuten ollut meistä ainoa.
Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2020-07-02
"NYT SE TAPAHTUU!" tallimestarini Pablo karjui tallipihalla. Menin paniikkiin. "Mikä tapahtuu mitä häh?" Tunsin pääni pyörivän hypernopean karusellin tapaan ja vähän vinkuen pyöriessään. "Täh?" Pablo katsoi minua, kuin olisin mieleltäni vähintään vajaa, luultavasti enemmänkin. "Siis... Adde varsoo?" Miehen äänessä oli yhä hieman huolestunut, kysyvä sävy. Ehkä tämä kuvitteli että pyörtyisin siihen paikkaan. Varmasti näytinkin siltä, kunnes kuuppani lakkasi heittämästä omaa ympyräänsä. "Aivan." Totesin kylmän rauhallisesti. Pablon ilmeestä päättelin miehen miettivän minkälaisia mömmöjä mahtaisin popsia vapaa-ajallani. Lähdimme sen suurempia höpöttelemättä talliin. Pablo hieman jännittyneempänä, kuin minä.
Hiivimme talliin ja tuijotimme karsinan oven takaa, kuin salaiset agentit ruunikkoa tammaa, joka työnsi ulos jotain, mikä näytti tummalta möhkäleeltä sikiöpussissa. Siinä vaiheessa taisimme lakata molemmat hengittämästäkin, ja muutamaa sekuntia myöhemmin varsa tipahti pahnoille pienen molskahduksen saattelemana. Adde-parka ei ensin tajunnut mitä oli tapahtunut. Se tuijotteli sikiöpussimöykkyä karsinassaan, kuin joku olisi tuonut jotain ikävää sen hotellihuoneeseen. Pablo oli juuri säntäämässä kun väliin, kun luonto puuttui asiaan. Adden silmiin syttyi ymmärrys ja tamma alkoi riuhtoa, näykkiä ja nuolla sikiöpussin riekaileissa makaavaa mustaa möykkyä. "Onneksi kalvo puhkesi itsestään." Pablo kuiskasi. En ehtinyt kiinnittämään mieheen huomiota, olihan kaunis tammani saanut juuri jonkin tumman varsantapaisen ulos itsestään.
Ja hetkeä myöhemmin toi musta möhkäle jo kompuroi jaloilleen. Nopeaa toimintaa, pakko myöntää. Jos varsa olisi ori, olisimme pulassa sen aktiivisuuden kanssa. Jos se oli jo puolen tunnin ikäisenä noin vakaasti pystyssä, niin mitä se olisi vuoden päästä? Vatsaus oli helppo, meidän niskassamme. Adde hörisi äidillisesti tummalle vauvalleen ja tunsin tarpeen mennä tarkistamaan tilanteen. Adde näytti ensin pahoittavan mielensä, kun astuin karsinaan, mutta totesi minut ilmeisesti vaarattomaksi ja käänsi taas huomionsa uuteen ihanuuteensa. Minä kurkin hännän alle ja kopeloin jalkoja ja hieman omaakin tammaani. Sitten pystyin poistumaan karsinasta hymyssä suin. "Tamma se on." Totesin Pablolle, joka huokaisi helpotuksesta. Olimme siis molemmat ajatelleet samaa asiaa. Olisi kuitenkin jännittävä nähdä, jäisikö pieni, vikkeläjalkainen tamma mustaksi, vai vaalenisiko se kimoksi isänsä tapaan. Muutenkin tämän tamman tulevaisuus oli jo ennalta määrätty, olihan se peräisin aivan huippusuvusta.
|
|