Mein Matara

Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2025-09-29

Tänään oli se kauan odotettu päivä, kun syksyinen sää suosi ja saimme koko "Mein-tammaleiri"-kolmikon valmiiksi yhtä aikaa. Tallikäytävällä vallitsi ihana, levollinen kuhina: Matara kyseli karsinansa oven yli uteliaana syötävää, Pandi nojasi ryhdikkäänä ovenrakoon ja pörisi matalasti, ja kokenut Hani seisoi käytävällä täysin rauhallisena kuin vanha tekijä, antaen harjata syvänruunikkoa karvaansa ilman kiireen hiventäkään.

Kun hevoset oli satuloitu ja päästiin pihamaalle, tammamaiseen tyyliin oli tietysti pientä kisaa siitä, kuka kulkee keulassa.

Virkeä ja herkkä Matara asteli aluksi kärjessä korvat hörössä, valmiina havainnoimaan jokaisen tienpientareella havisevan lehtikasan. Sen takana Pandi liikkui upealla, elastisella askeleellaan – se oli täynnä virtaa ja heitti kerran pienen, tyytyväisen ilpohyppelynkin ilmaiseksi, mutta pysyi hienosti ratsastajansa hyppysissä. Koko letkan perää piti itseoikeutetusti Hani, joka kulki tyynen varmasti ja antoi nuorempien pitää huolta maaston tarkkailusta.

Päästyämme pitkälle, pehmeälle hiekkatielle otettiin yhteinen laukkapätkä. Matara kiihtyi innostuksesta ja heitti laukan pyörimään reippaalla tahdilla. Pandi syttyi heti rinnalla näyttävään, kantavaan laukkaan, ja Hani rullasi takana valtavalla moottorillaan aivan eleettömän oppikirjamaisesti. Sateen raikastama ilma, laukkaavien kavioiden kapse ja kolmen upean tamman tasainen hengitys teki hetkestä täydellisen.

Kotiin palatessa kaikki kolme olivat tyytyväisiä ja höyryäviä. Talliin päästyä tammoille annettiin ansaittua huomiolta: jalkojen pesun jälkeen karsinoihin jaettiin tuoreet heinät sekä isot palat porkkanaa. Matara rouskutti omaansa tyytyväisenä purut kintereissä, Pandi sulki silmänsä rapsutusten alla ja Hani huokaisi syvään, valmiina ansaituille iltapäiväunilleen.

Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2025-10-11

Otin Mataran tänään iltalenkille, kun ilma oli sopivan viileä ja aurinko laski kauniisti puiden taakse. Tamma oli jo karsinassa valmiina lähtöön, kaviot kopsuivat levottomasti betonilla, kun harjasin sen kiiltävää karvaa. Se tiesi kyllä, että tänään lähdetään muualle kuin maneesin pyörimään.

Kun päästiin tallin pihasta metsätielle, Mataran korvat hörsivät heti eteenpäin. Alkuun se meinasi hieman leijua maassa ja ottaa kevyttä laukkapätkää ennen aikojaan, mutta kun annoin sille pitkän ohjan ja annoin haistella rauhassa syksyisiä tuulia, tamma rentoutui. Ravailtiin pitkä pätkä hiekkatien reunaa, ja Mataran askel oli kevyt ja joustava. Vastaantulevat traktorit ja lenkkeilijät se ohitti vain pienellä korvien höristelyllä – se on loppujen lopuksi todella varmajalkainen ja rohkea tyyppi, kunhan saa itse katsoa reittinsä. Tallin pihaan palatessamme tamma puhalsi syvään ja tyytyväisen näköisenä.

Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2025-11-02

Tänään ei hypätty isoja esteitä, vaan otettiin maneesissa vähän kevyempää puomijumppaa ja ratsastettiin perusasioita läpi. Matara oli aluksi hieman tahmea pohkeelle, joten tehtiin paljon siirtymiä käynnistä raviin ja takaisin. Tamma tuntui heti alusta asti siltä, että sen ajatukset olivat jossain muualla – ehkä naapuritallin heinäautossa tai vain syystuulissa.

Kun saatiin taivuteltua kylkiä notkeammiksi ja Matara tajusi antaa periksi niskasta, meno alkoi näyttää ja tuntua paremmalta. Ravipuomit sujuivat ensin rauhallisesti, ja tamma nosti jalkansa hienosti ilman hosumista. Laukassa otettiin muutama kerta pitkää puomilinjaa. Matara syttyi heti kun näki puomit edessään, ja sen olemukseen tuli se ihana, sähköinen tammaenergia. Viimeinen veto linjan läpi oli niin puhdas ja tasainen, että oli pakko taputtaa tammaa kaulalle heti radan päätyttyä.