Mein Honig

Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2024-05-11

Hani oli tänään silmin nähden hyvällä tuulella, kun hain sen tarhasta iltaauringon paisteessa. Ruunikko karva kiilsi upeasti, ja tamma hörähti heti nähdessään minut portilla. Päätettiin ottaa rennompi päivä raskaan esterataviikon jälkeen, joten ratsastettiin maneesissa kevyttä koulua ja haettiin notkeutta kylkiin.

Hani oli heti alusta alkaen uskommankin herkkä pohkeelle. Tehtiin paljon siirtymiä käynnistä raviin ja tehtiin keskiaskelia pitkällä sivulla. Tamman liike oli niin tasaista ja rytmikästä, että selässä oli helppo vain istua ja nauttia. Loppuverkka tehtiin pitkillä ohjilla, ja Hani venytti kaulaansa tyytyväisenä alas saakka. Tällaiset päivät muistuttavat siitä, miksi tämä tamma on aivan timanttinen arvokas kaveri.

Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2025-06-20

Tänään otettiin Hanin kanssa kunnon treeni isoilla esteillä. Maneesiin oli rakennettu vaativa, kansallisen tason esterata, jossa oli leveitä okstereita, pystyjä ja tiukkoja kääntöjä vaativia sarjoja.

Jo verryttelyssä Hani oli terävänä mutta täysin hallinnassa. Kun esteiden korkeutta nostettiin 150 senttiin ja lopulta reiluun 160 senttiin, tamman todellinen kapasiteetti astui esiin. Hani ei piitannut korkeudesta tuon taivaallista, vaan se syttyi tehtävään juuri sillä oikealla, ammattimaisella tavalla. Ensimmäinen sarja tuli hieman lähelle, mutta Hani korjasi tilanteen ilmassa uskomattoman ketterästi ilman että puotakaan tipahti. Viimeinen pitkä okserilinja ylittyi niin valtavalla ja voimakkaalla ilmavaralla, että sydän jätti varmasti yhden lyönnin väliin – ja maaliin tullessa Hani pörisi tyytyväisenä, aivan kuin olisi sanonut: "Olipas helppoa." Täydellinen suoritus tammalta!

Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2025-09-29

Tänään oli se kauan odotettu päivä, kun syksyinen sää suosi ja saimme koko "Mein-tammaleiri"-kolmikon valmiiksi yhtä aikaa. Tallikäytävällä vallitsi ihana, levollinen kuhina: Matara kyseli karsinansa oven yli uteliaana syötävää, Pandi nojasi ryhdikkäänä ovenrakoon ja pörisi matalasti, ja kokenut Hani seisoi käytävällä täysin rauhallisena kuin vanha tekijä, antaen harjata syvänruunikkoa karvaansa ilman kiireen hiventäkään.

Kun hevoset oli satuloitu ja päästiin pihamaalle, tammamaiseen tyyliin oli tietysti pientä kisaa siitä, kuka kulkee keulassa.

Virkeä ja herkkä Matara asteli aluksi kärjessä korvat hörössä, valmiina havainnoimaan jokaisen tienpientareella havisevan lehtikasan. Sen takana Pandi liikkui upealla, elastisella askeleellaan – se oli täynnä virtaa ja heitti kerran pienen, tyytyväisen ilpohyppelynkin ilmaiseksi, mutta pysyi hienosti ratsastajansa hyppysissä. Koko letkan perää piti itseoikeutetusti Hani, joka kulki tyynen varmasti ja antoi nuorempien pitää huolta maaston tarkkailusta.

Päästyämme pitkälle, pehmeälle hiekkatielle otettiin yhteinen laukkapätkä. Matara kiihtyi innostuksesta ja heitti laukan pyörimään reippaalla tahdilla. Pandi syttyi heti rinnalla näyttävään, kantavaan laukkaan, ja Hani rullasi takana valtavalla moottorillaan aivan eleettömän oppikirjamaisesti. Sateen raikastama ilma, laukkaavien kavioiden kapse ja kolmen upean tamman tasainen hengitys teki hetkestä täydellisen.

Kotiin palatessa kaikki kolme olivat tyytyväisiä ja höyryäviä. Talliin päästyä tammoille annettiin ansaittua huomiolta: jalkojen pesun jälkeen karsinoihin jaettiin tuoreet heinät sekä isot palat porkkanaa. Matara rouskutti omaansa tyytyväisenä purut kintereissä, Pandi sulki silmänsä rapsutusten alla ja Hani huokaisi syvään, valmiina ansaituille iltapäiväunilleen.