Mein Swizarre
 Kuva © Kempke Hof (permission)
Mein Swizarre on virtuaalihevonen.
| Nimi | Mein Swizarre |
Kutsumanimi | Warre |
| Syntymäpäivä | 12.11.2020 |
Ikääntyminen | 84pv = 1v (nyt 25.7v) |
| Rotu | Hannoverinhevonen |
Sukupuoli | ori |
| Väri | Ruunikonkimo |
Säkäkorkeus | 169cm |
| Painotus | Esteratsastus |
Koulutustaso | 160cm, He A |
| Rekisterinumero | VH21-011-0244 |
Palkinnot | |
| Omistaja | Chao (VRL-02415), Das Chaos (DASC3715) |
Kasvattaja |
Chao (VRL-02415), Das Chaos (DASC3715) |
#10712 Mein Swizarre täyttää 3v 22.07.2021 ja 4v 14.10.2021
Warre on sellainen peruskiltti maukkaperusjätkä. Sille sopii kaikki, eikä se tee mitään pahaa ikinä kenellekään - ainakaan tahallaan. Warre ei myöskään oikein ota kontaktia ihmiseen, vaan kulkee mukana silkasta tunnollisuudesta. Tallityöntekijät kuvailevat Warrea mitäänsanomattomaksi. Ei ole kuulemma kovinkaan orimainen luonteenlaadultaan. Vaikka kyllä Warrekin muistaa tammoille silloin tällöin höristä, mutta harvemmin se mitään huutelee tai muille oreille uhittelee. Warre on itsekseen viihtyvää sorttia, jota ei nyt suuremmin kiinnosta mitä muut tekevät. Orista ei siis voi valittaa, mutta ei siihen oikein pääse syvästi kiintymäänkään. Kaiken se tekee mukisematta ja antaa tehdä mukisematta, mutta eipä sitä ihmisen olemassaolo suuremmin kiinnosta. Ruoka on hyvää ja tarhailu kivaa. Warre on juuri se hevonen, joka nauttii eniten juuri eläkepäivistään. Hetkistä, kun ei tarvitse tehdä mitään muuta, kuin syödä ja nukkua.
Ratsastaessa Warre on juuri, kuten voisi kuvitella. Se on sopivan herkkä, sopivan eteenpäinpyrkivä ja sopivan... no, kaikkea. Se on yhtä perusjätkä selästä, kuin mitä se on maastakäsin. Kaikki tehtävät mitä annetaa, suoritetaan loppuun asti, mutta kyllä treenin paras hetki on se, kun ne loppuvat. Esteillä ori hieman sentään havahtuu omasta kuplastaan ja jopa innostuu, mutta ei niin paljoa, että oriin huuma tuntuisi estepenkkiin asti. Jos Warresta ei olisi tullut puolipakotetusti kilparatsua, olisi se varmasti ollut äärimmäisen suosittu tätikuljetin tai tuntipuksu.
Maastoonkin oriin uskaltaa viedä. Sekä kaverin kanssa, että yksin. Eikä ole vielä tullut vastaan estettä, jonka edessä Warre kieltäisi. Oli este sitten sijoitettu tasaiselle kentälle tai epätasaiseen maastoon. Ei ole myöskään pelkoa, että ori suuremmin säikkyisi mitään tai kuumuisi. Ei kuulu perusjätkän juttuihin semmoiset merkillisyydet. Warre on siis työmoraalilla varustettu peruspolle, josta joku ratsastuskoulu antaisi vaikka päänsä harteiltaan. Onneksemme ori on myös varsin lahjakas hyppäämisissään, joten voimme hyvillä mielin myös kiskoa sitä kilpailusta toiseen. Ainakaan tämän hevosen henkinen terveys ei siitä notkahda, Warrelle kun käy kaikki.
Sukutaulu
» Isälinja: Mein Switzer - Switchblade II - evm » Emälinja: Mein Hertz - Großes Herz - evm
Suvun pituus on 2 polvea virtuaalimaailmassa!
i. Mein Switzer KTK-II, ERJ-I Ruunikonkimo, 167cm, hann |
ii. Switchblade II EV-I, KTK-II, ERJ-I km, 160cm, hann |
iii. Brio la Vón, evm m, 169cm, hann |
iie. Nefertiti, evm km, 169cm, hann |
ie. Traubenkirsche KTK-III, ERJ-I Ruunikonkimo, 165cm, hann |
iei. Maniason, evm rn, 165cm, hann |
iee. Vogelbeere, evm rnkm, 163cm, hann |
e. Mein Hertz Tummanruunikko, 168cm, hann |
ei. Morituri KTK-II, ERJ-I Musta, 167cm, hann |
eii. Mortem, evm m, 168cm, hann |
eie. Inarime, evm trnkm, 162cm, hann |
ee. Großes Herz Tummanruunikko, 170cm, hann |
eei. Schrein Herz, evm trn, 172cm, hann |
eee. Broße Seele, evm trn, 179cm, hann |
[Näytä sukuselvitys]
[Piilota sukuselvitys]
i. Ruunikonkimo, estepainotteinen ori palkitulla suvulla. KTK-II- ja ERJ-I-palkittu. ie. Traubenkirsche oli luonteeltaan herkkä ja varautuvainen, mutta hyppykyvyltään ilmiömäinen. Tuontisukuinen tamma sai jalostuksessa monia jälkeläisiä, se kantakirjattiin kolmannelle palkinnolle ja se palkittiin ERJ:n laatuarvostelussa ensimmäiselle palkinnolle. Tuomi oli 165cm korkea, ruunikonkimo hannoverinhevostamma, joka lopetettiin vanhuuden vaivoihinsa tämän ollessa jo 27-vuotias. ei. Morituri on upea musta ori, jolla on ponnua korkeammillekin esteille. Ori on kilpaillut menestyksekkäästi 160cm-tasolla vaikka se on itse vain 167cm korkea. Luultavasti oriin ego kannattelee sen esteiden ylitse takapään ponnistuslihasten lisäksi, sillä ego tällä hevosella on tuplasti sen itsensä kokoinen. ee. Großes Herz oli upeasta saksalaisesta tuontisuvusta peräisin ollut tamma. 170cm korkea tummanruunikko tamma ei saavuttanut elämänsä aikana muuta, kuin upeat kolme varsaa, jotka ovat jääneet jatkamaan tamman upeaa sukua. Roosa oli kuitenkin koulutettu 150cm tasolle asti, joten ponnua tammalla kyllä riitti. iei. Maniason oli hieno, ruunikko hannover-ori, jolle ei korkeutta ollut siunaantunut, kuin 165cm. Sen ratsastaja oli koko sen pienen iän ajan Jacob Haus, joka oli pitkä, miltei kaksimetrinen miehenköriläs. Pienen ja siron oriin selässä mies näytti vielä normaalia pidemmältä, ja heti alkuun ratsukosta sanottiin, että jos ei orin jalat ota puomeja radalla alas, niin Jacobin jalat ottavat. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, vaan kaksikko oli radoilla suorastaan lyömätön. Pieni, siro ja vikkelä ori peittosi vauhdillaan monet sitä jykevämmät hevoset jättäen niiden ratsastajat nuolemaan näppejään. Ori kilpaili kansainvälisellä tasolla 160cm:n ja 170cm:n luokissa varsin menestyksekkäästi ja sen kotimaassa Itävallassa se oli varsin suosittu jalostuskäytössä saaden useita kymmeniä jälkeläisiä. Valitettavasti ori menehtyi äkilliseen ähkyn aiheuttamaan suolisolmuun vain 17 vuoden ikäisenä, oltuaan vasta 2 vuotta siitosoriina ja poissa kisaradoilta. iee. Vogelbeere, oli kuvankaunis ruunikonkimo tamma. 163cm hevonen oli vienosti rusehtavan sävyinen koko ikänsä – aivan kuin sen kimoutuminen olisi jäänyt kesken. Se oli mainion näköinen ja pärjäsi vielä mainiosti kilpailuissakin. Luonnoltaan tamma sen sijaan oli varsin stressiherkkä, arvaamaton ja jopa vähän pelokas – varsinkin uusia asioita kohtaan. Onneksi kilparadalla tamma kuitenkin unohti arkuutensa ja se hyppäsi kovaa ja korkealta radan joka ainoan esteen ja sen ilo hyppäämisestä huokui aivan varmasti yleisöön asti. Tamma jätti kilparadat taakseen ollessaan 15-vuotias ja siirtyi siitoskäyttöön, jossa se sai neljä upeaa varsaa: kolme rohkeaa ja itsevarmaa orivarsaa ja yhden ujon, hieman pelokkaan tammavarsan. Jokainen sen varsoista kuitenkin piti huolen menestyksestään kilparadoilla sijoittuen jopa emäänsä paremmin kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Tamma menehtyi viidennen varsan synnytyksessä tapahtuneisiin komplikaatioihin, jotka veivät mukanaan sekä upean estetamman, että sen toisen tammavarsan. eii. Isä Mortem oli pikimusta, 168cm korkea hannover-ori. Sen kilpailu-ura sai loistavan alun, mutta loppui lyhyeen orin teloessa itsensä kilpailumatkalla. Paranneltuaan jännevammaansa vuoden päivät ori yritettiin kuntouttaa takaisin kisaradoille, mutta turhaan. Sen jalka kesti kuitenkin astumista, joten Mortem siirtyi siitokseen ja saikin usean kymmentä hienoa jälkeläistä. Ori on tunnettu periyttäjänä ailahtelevaisesta luonteestaan, jonka suurin osa sen varsoista on saanut ja jopa periyttänyt sitä eteenpäin. Orin vanha vamma alkoi kuitenkin vaivata sitä, kun se alkoi lähestyä iällisesti kahtakymppiä ja sen omistaja päätti päästää sen kärsimyksistään ennenkuin se ehti parikymppiseksi asti. eie. Emä Inarime oli sporttimallinen ja melko pieni hannovertamma, jossa oli puolikas täysiveristä – ja sen huomasi. Inarime oli vaikea käsitellä ja vielä vaikeampi ratsastaa, mutta kun sen sai toimimaan, oli se täysin pitelemätön. Se annettiin kilpailukäyttöön eräälle saksalaiselle kenttäratsastajalle, joka kilpaili tammalla lisäksi muutamat rataesteet alle. Pitkän ja maineikkaan kilpauran jälkeen tamma sai omistajallaan vielä pari varsaa, ennenkuin se jätettiin ansaitulle eläkkeelle kotimaahansa Saksaan. eei. Schrein Herz oli hienon esteuran tehnyt, raamikas hannoverori. 172cm korkea näky oli luonteeltaan varsinainen egoisti, mutta joka hyppäsi hyvin ja korkeita esteitä. Kilpauransa jälkeen ori jäi siitokseen, muttei ehtinyt astua kuin yhden kauden, kun se jouduttiin lopettamaan vakavan ähkyn seurauksena. eee. Broße Seele oli kuvankaunis hannovertamma, joka näyttelyuransa jälkeen jäi kokonaan siitoskäyttöön. Hienosta saksalaisesta estesuvusta peräisin oleva tamma ehti saada 11 varsaa, ennenkuin se jouduttiin lopettamaan vanhuuden vaivojensa vuoksi. Tamma oli kuollessaan jo 26 vuotias.
Huomaathan, että jos orilla on sukuselvitys, sen saa kopioida sen omille jälkeläisille ja niiden jälkeläisille (jne) (© Chao)!
Jälkeläiset
Mein Swizarre on käytössä jalostukseen myös ulkopuolisille. Kysy lisää lähettämällä sähköpostia.
Toivomme, että kaikki jälkeläiset rekisteröitäisiin mahdollisimman pian syntymän jälkeen, jotta mahdolliset ominaisuuspisteet voivat periytyä. Virallinen jälkeläislista löytyy rekisterisivulta. Tätä oman sivun listaa päivitetään etupäässä tallin omien kasvattien osalta.
Kilpailutulokset
Mein Swizarre kilpailee porrastetuissa, ja periyttää siten rekisteröidyille jälkeläisilleen allaolevan taulukon mukaan ominaisuuspisteitä. Tarkempaa tutustumista varten
orin rekisterinumero ja rekisterisivu on VH21-011-0244.
| Ominaisuuspisteet | Periytyvät ominaisuuspisteet | | Kenttäratsastusjaos (KERJ) | 4140.09 (vt. 8) | 517.51 | | Westernjaos (WRJ) | 2501.43 (vt. 6) | 312.68 | | Maastoestejaos (MEJ) | 0 (vt. 0) | 0 | | Esteratsastusjaos (ERJ) | 6641.52 (vt. 10, ikä rajoittaa tasoa) | 830.19 | | Kouluratsastusjaos (KRJ) | 2501.43 (vt. 6) | 312.68 | | Valjakkoajojaos (VVJ) | 2501.43 (vt. 6) | 312.68 | | Askellajiratsastusjaos (ARJ) | 2501.43 (vt. 6) | 312.68 | * Periytyminen on laskettu sen perusteella, ettei toinen vanhempi periyttäisi ollenkaan pisteitä. Jos toinenkin vanhempi periyttää pisteitä, varsan pistesumma on suurempi.
|
Päiväkirjat
Valmentaja: Chao, Päivämäärä: 2023-07-04, Laji: Estevalmen
Ingrid istui maneesin nurkassa viltteihin kääriytyneinä ja happaman näköisenä. "Teitäkö tässä pitäisi nyt opettaa?" Kiukkuisen vanhan naisen ääni oli natiseva ja harvinaisen ärsyttävä. "Tiesitkö että tää on lämmitetty maneesi senkin vanha haahka?" Huudahdin naiselle vastaukseksi upean, kiiltävän valkean ratsuni selästä. Ingrid tuhahti ja osoitti kohti lämmittelyesteitä. "Loikkikaa nyt noita sitten ekana."
Ja mehän loikittiin. Ingridin natisevan äänen varassa teimme paljon erilaisia lämmittelytehtäviä. Kavaletteja kahdeksikolla, innaria ja laukanvaihtoharjoituksia. Vihdoin vanhan naakan ollessa varmoja, että lihaksemme olisivat lämpimät, Ingrid antoi meille luvan siirtyä hieman haastavampiin tehtäviin.
Warre selviytyi Ingridin asettamista sarjatehtävistä erittäin mallikkaasti. Ori oli pirteällä tuulella ja vastasi, tapansa mukaisesti, apuihin hyvin ja nopeasti. Ingrid nyökytteli hyväksyvästi päätään. "En ymmärrä miksi valmentaudut tuolla kun et kehity itse yhtään. Senkin laiskimus." Ingrid mutisi kammetessaan muumioruhonsa ylös tuolista. "Paraskin puhuja." Mutisin ratsastaessani ohi jäähdyttelemään oriani. Näin sivusilmällä, kuin Ingrid nosti keskisormen pystyyn kävellessään kohti ulko-ovea.
Mietin myös mahtoiko muilla ratsastajilla olla ihan tavallisia valmentajia, vai olivatko he kaikki sekaisin ja yhtä kusipäitä. Onneksi hevonen oli loistava.
Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2021-10-03
Seisoin valkoisen oriin vierellä ja puristin sen ohjaksia. Warre ei tuntunut, taaskaan, välittävän yllään pyörivästä kaaoksesta tuon taivaallista. Muiden orien uhkaillessa toisiaan Warre seisoi vierelläni, kuin tikku paskassa ja katseli kanssani muiden orien suorituksia irtohypytyskujassa. Osa kielsi ja osa hyppäsi ulos kujasta. Suurin osa suoriutui mallikkaasti ja ponnisti yli melko korkeistakin esteistä. Odotin innokkan jännityksen saattelemana mihin lukemiin Warre mahtaisi itsensä ponnistaa.
Nuori oli kilpaillut rataesteillä jo muutaman startin ihan hyvillä tuloksilla, mutta ne olivat melko matalia luokkia. Nyt olisi tosi kyseessä ja otettaisiin miehestä mittaa. Toisinsanoen nostettaisiin estekorkeutta, kunnes ori pudottaisi samassa korkeudessa olevan esteen kahdesti. Aloitus olisi jo 100cm, siitä noustaisiin kymmenen senttiä kerrallaan. Warre ponnistaisi ainakin puolitoista metriä, siitä olin varma. Sitten tuli valkean oriin vuoro. Warre käveli rauhallisesti paikalle, tuijotti hetken kujaa ja sitten minua. Olisin voinut vannoa oriin kysyvän, että nytkö mennään. Ja minä vastasin tähän äänettömästi, että nyt, irroittamalla nahkaiset ohjakset orin suitsista. Maiskautin pari kertaa ja Warre lähti liikkelle vanhan tekijän tavoin. Olihan se nuorena orina hyppännyt irtona. Ei toki koskaan näin isoa, mutta se tiesi miten toimia. Se ampaisi kujaan ja ylitti metrisen okserin leikiten. En edes ehtinyt ottaa oria kiinni, kun puomien nostajat jo ilmoittivat että saa tulla. Niinpä Warre lähti toiselle kierrokselleen samantien. Ja taas seuraavalle ja taas seuraavalle. Kun este nostettiin 150cm ori jo hieman puuskutti. Näinköhän se jaksaa enää montakaan kierrosta, pohdin itsekseni. ”Se voi pitää pienen kävelytauon tässä välissä, voidaan ottaa joku muu sillä välin kujaan.” Totesi tallimestari Pablo vastaukseksi äänettömään kysymykseeni.
Oriin hengityksen tasaannuttua saimme taas kutsun kujaan. Warre ylitti 150cm kuin olisi ollut häväistys edes laittaa hänelle noinkin matalaa estettä. 160 senttiä ylittyi, vaikka etukavio hieman puomia hipaisi. 170 cm teki jo vähän tiukkaa ja ori joutui ihan tekemään töitä päästäkseen esteestä yli. Mutta meni silti yli. Se riitti minulle. Sanoin että tämä on meille riittävä tulos, otin orin kiinni ja lähdin loppukävelemään. 170 senttiä oli ihan huima tulos, enkä tosiaan ajatellut ahdistella oria sen enempää. Se oli tänään treenannut jo enemmän, kuin tarpeeksi yhdelle päivälle. Loppukäyntien jälkeen Warre sai painella talliin syömään heiniä ja odottamaan omaa tarhavuoroaan. Minä itse siirryin takaisin maneesin katsomoon tuijottamaan, miten tallin muut orit pärjäisivät. Ja ehkä myös vähän kikattelemaan varsojen räpellyksille elämänsä ensimmäisillä esteillä.
|
|