Mein Swizarre


Kuva © Kempke Hof (permission)

Mein Swizarre on virtuaalihevonen.

Nimi Mein Swizarre Kutsumanimi Warre
Syntymäpäivä 12.11.2020 Ikääntyminen 84pv = 1v (nyt 25.7v)
Rotu Hannoverinhevonen Sukupuoli ori
Väri Ruunikonkimo Säkäkorkeus 169cm
PainotusEsteratsastus Koulutustaso 160cm, He A
Rekisterinumero VH21-011-0244 Palkinnot
Omistaja Chao (VRL-02415), Das Chaos (DASC3715) Kasvattaja Chao (VRL-02415), Das Chaos (DASC3715)

#10712
Mein Swizarre täyttää 3v 22.07.2021 ja 4v 14.10.2021

Warre on sellainen peruskiltti maukkaperusjätkä. Sille sopii kaikki, eikä se tee mitään pahaa ikinä kenellekään - ainakaan tahallaan. Warre ei myöskään oikein ota kontaktia ihmiseen, vaan kulkee mukana silkasta tunnollisuudesta. Tallityöntekijät kuvailevat Warrea mitäänsanomattomaksi. Ei ole kuulemma kovinkaan orimainen luonteenlaadultaan. Vaikka kyllä Warrekin muistaa tammoille silloin tällöin höristä, mutta harvemmin se mitään huutelee tai muille oreille uhittelee. Warre on itsekseen viihtyvää sorttia, jota ei nyt suuremmin kiinnosta mitä muut tekevät. Orista ei siis voi valittaa, mutta ei siihen oikein pääse syvästi kiintymäänkään. Kaiken se tekee mukisematta ja antaa tehdä mukisematta, mutta eipä sitä ihmisen olemassaolo suuremmin kiinnosta. Ruoka on hyvää ja tarhailu kivaa. Warre on juuri se hevonen, joka nauttii eniten juuri eläkepäivistään. Hetkistä, kun ei tarvitse tehdä mitään muuta, kuin syödä ja nukkua.

Ratsastaessa Warre on juuri, kuten voisi kuvitella. Se on sopivan herkkä, sopivan eteenpäinpyrkivä ja sopivan... no, kaikkea. Se on yhtä perusjätkä selästä, kuin mitä se on maastakäsin. Kaikki tehtävät mitä annetaa, suoritetaan loppuun asti, mutta kyllä treenin paras hetki on se, kun ne loppuvat. Esteillä ori hieman sentään havahtuu omasta kuplastaan ja jopa innostuu, mutta ei niin paljoa, että oriin huuma tuntuisi estepenkkiin asti. Jos Warresta ei olisi tullut puolipakotetusti kilparatsua, olisi se varmasti ollut äärimmäisen suosittu tätikuljetin tai tuntipuksu.

Maastoonkin oriin uskaltaa viedä. Sekä kaverin kanssa, että yksin. Eikä ole vielä tullut vastaan estettä, jonka edessä Warre kieltäisi. Oli este sitten sijoitettu tasaiselle kentälle tai epätasaiseen maastoon. Ei ole myöskään pelkoa, että ori suuremmin säikkyisi mitään tai kuumuisi. Ei kuulu perusjätkän juttuihin semmoiset merkillisyydet. Warre on siis työmoraalilla varustettu peruspolle, josta joku ratsastuskoulu antaisi vaikka päänsä harteiltaan. Onneksemme ori on myös varsin lahjakas hyppäämisissään, joten voimme hyvillä mielin myös kiskoa sitä kilpailusta toiseen. Ainakaan tämän hevosen henkinen terveys ei siitä notkahda, Warrelle kun käy kaikki.

Sukutaulu

» Isälinja: Mein Switzer - Switchblade II - evm
» Emälinja: Mein Hertz - Großes Herz - evm

Suvun pituus on 2 polvea virtuaalimaailmassa!

i. Mein Switzer
KTK-II, ERJ-I
Ruunikonkimo, 167cm, hann
ii. Switchblade II
EV-I, KTK-II, ERJ-I
km, 160cm, hann
iii. Brio la Vón, evm
m, 169cm, hann
iie. Nefertiti, evm
km, 169cm, hann
ie. Traubenkirsche
KTK-III, ERJ-I
Ruunikonkimo, 165cm, hann
iei. Maniason, evm
rn, 165cm, hann
iee. Vogelbeere, evm
rnkm, 163cm, hann
e. Mein Hertz
Tummanruunikko, 168cm, hann
ei. Morituri
KTK-II, ERJ-I
Musta, 167cm, hann
eii. Mortem, evm
m, 168cm, hann
eie. Inarime, evm
trnkm, 162cm, hann
ee. Großes Herz
Tummanruunikko, 170cm, hann
eei. Schrein Herz, evm
trn, 172cm, hann
eee. Broße Seele, evm
trn, 179cm, hann

[Näytä sukuselvitys]

Huomaathan, että jos orilla on sukuselvitys, sen saa kopioida sen omille jälkeläisille ja niiden jälkeläisille (jne) (© Chao)!

Jälkeläiset

Syntymäaika Varsa Emä Status
30.12.2021o. Mein SwitzerlandMein Margooma
25.06.2025t. Mein SigmaMein Magdaoma

Mein Swizarre on käytössä jalostukseen myös ulkopuolisille. Kysy lisää lähettämällä sähköpostia. Toivomme, että kaikki jälkeläiset rekisteröitäisiin mahdollisimman pian syntymän jälkeen, jotta mahdolliset ominaisuuspisteet voivat periytyä. Virallinen jälkeläislista löytyy rekisterisivulta. Tätä oman sivun listaa päivitetään etupäässä tallin omien kasvattien osalta.

Kilpailutulokset

Mein Swizarre kilpailee porrastetuissa, ja periyttää siten rekisteröidyille jälkeläisilleen allaolevan taulukon mukaan ominaisuuspisteitä. Tarkempaa tutustumista varten orin rekisterinumero ja rekisterisivu on VH21-011-0244.

OminaisuuspisteetPeriytyvät ominaisuuspisteet
Kenttäratsastusjaos (KERJ)4140.09 (vt. 8)517.51
Westernjaos (WRJ)2501.43 (vt. 6)312.68
Maastoestejaos (MEJ)0 (vt. 0)0
Esteratsastusjaos (ERJ)6641.52 (vt. 10, ikä rajoittaa tasoa)830.19
Kouluratsastusjaos (KRJ)2501.43 (vt. 6)312.68
Valjakkoajojaos (VVJ)2501.43 (vt. 6)312.68
Askellajiratsastusjaos (ARJ)2501.43 (vt. 6)312.68

* Periytyminen on laskettu sen perusteella, ettei toinen vanhempi periyttäisi ollenkaan pisteitä. Jos toinenkin vanhempi periyttää pisteitä, varsan pistesumma on suurempi.

Päiväkirjat

Valmentaja: Chao, Päivämäärä: 2023-07-04, Laji: Estevalmen

Ingrid istui maneesin nurkassa viltteihin kääriytyneinä ja happaman näköisenä. "Teitäkö tässä pitäisi nyt opettaa?" Kiukkuisen vanhan naisen ääni oli natiseva ja harvinaisen ärsyttävä. "Tiesitkö että tää on lämmitetty maneesi senkin vanha haahka?" Huudahdin naiselle vastaukseksi upean, kiiltävän valkean ratsuni selästä. Ingrid tuhahti ja osoitti kohti lämmittelyesteitä. "Loikkikaa nyt noita sitten ekana."

Ja mehän loikittiin. Ingridin natisevan äänen varassa teimme paljon erilaisia lämmittelytehtäviä. Kavaletteja kahdeksikolla, innaria ja laukanvaihtoharjoituksia. Vihdoin vanhan naakan ollessa varmoja, että lihaksemme olisivat lämpimät, Ingrid antoi meille luvan siirtyä hieman haastavampiin tehtäviin.

Warre selviytyi Ingridin asettamista sarjatehtävistä erittäin mallikkaasti. Ori oli pirteällä tuulella ja vastasi, tapansa mukaisesti, apuihin hyvin ja nopeasti. Ingrid nyökytteli hyväksyvästi päätään. "En ymmärrä miksi valmentaudut tuolla kun et kehity itse yhtään. Senkin laiskimus." Ingrid mutisi kammetessaan muumioruhonsa ylös tuolista. "Paraskin puhuja." Mutisin ratsastaessani ohi jäähdyttelemään oriani. Näin sivusilmällä, kuin Ingrid nosti keskisormen pystyyn kävellessään kohti ulko-ovea.

Mietin myös mahtoiko muilla ratsastajilla olla ihan tavallisia valmentajia, vai olivatko he kaikki sekaisin ja yhtä kusipäitä. Onneksi hevonen oli loistava.

Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2021-10-03

Seisoin valkoisen oriin vierellä ja puristin sen ohjaksia. Warre ei tuntunut, taaskaan, välittävän yllään pyörivästä kaaoksesta tuon taivaallista. Muiden orien uhkaillessa toisiaan Warre seisoi vierelläni, kuin tikku paskassa ja katseli kanssani muiden orien suorituksia irtohypytyskujassa. Osa kielsi ja osa hyppäsi ulos kujasta. Suurin osa suoriutui mallikkaasti ja ponnisti yli melko korkeistakin esteistä. Odotin innokkan jännityksen saattelemana mihin lukemiin Warre mahtaisi itsensä ponnistaa.

Nuori oli kilpaillut rataesteillä jo muutaman startin ihan hyvillä tuloksilla, mutta ne olivat melko matalia luokkia. Nyt olisi tosi kyseessä ja otettaisiin miehestä mittaa. Toisinsanoen nostettaisiin estekorkeutta, kunnes ori pudottaisi samassa korkeudessa olevan esteen kahdesti. Aloitus olisi jo 100cm, siitä noustaisiin kymmenen senttiä kerrallaan. Warre ponnistaisi ainakin puolitoista metriä, siitä olin varma. Sitten tuli valkean oriin vuoro. Warre käveli rauhallisesti paikalle, tuijotti hetken kujaa ja sitten minua. Olisin voinut vannoa oriin kysyvän, että nytkö mennään. Ja minä vastasin tähän äänettömästi, että nyt, irroittamalla nahkaiset ohjakset orin suitsista. Maiskautin pari kertaa ja Warre lähti liikkelle vanhan tekijän tavoin. Olihan se nuorena orina hyppännyt irtona. Ei toki koskaan näin isoa, mutta se tiesi miten toimia. Se ampaisi kujaan ja ylitti metrisen okserin leikiten. En edes ehtinyt ottaa oria kiinni, kun puomien nostajat jo ilmoittivat että saa tulla. Niinpä Warre lähti toiselle kierrokselleen samantien. Ja taas seuraavalle ja taas seuraavalle. Kun este nostettiin 150cm ori jo hieman puuskutti. Näinköhän se jaksaa enää montakaan kierrosta, pohdin itsekseni. ”Se voi pitää pienen kävelytauon tässä välissä, voidaan ottaa joku muu sillä välin kujaan.” Totesi tallimestari Pablo vastaukseksi äänettömään kysymykseeni.

Oriin hengityksen tasaannuttua saimme taas kutsun kujaan. Warre ylitti 150cm kuin olisi ollut häväistys edes laittaa hänelle noinkin matalaa estettä. 160 senttiä ylittyi, vaikka etukavio hieman puomia hipaisi. 170 cm teki jo vähän tiukkaa ja ori joutui ihan tekemään töitä päästäkseen esteestä yli. Mutta meni silti yli. Se riitti minulle. Sanoin että tämä on meille riittävä tulos, otin orin kiinni ja lähdin loppukävelemään. 170 senttiä oli ihan huima tulos, enkä tosiaan ajatellut ahdistella oria sen enempää. Se oli tänään treenannut jo enemmän, kuin tarpeeksi yhdelle päivälle. Loppukäyntien jälkeen Warre sai painella talliin syömään heiniä ja odottamaan omaa tarhavuoroaan. Minä itse siirryin takaisin maneesin katsomoon tuijottamaan, miten tallin muut orit pärjäisivät. Ja ehkä myös vähän kikattelemaan varsojen räpellyksille elämänsä ensimmäisillä esteillä.