Mein Mortes

[Piilota sukuselvitys]

i. Morituri on upea musta ori, jolla on ponnua korkeammillekin esteille. Ori on kilpaillut menestyksekkäästi 160cm-tasolla vaikka se on itse vain 167cm korkea. Luultavasti oriin ego kannattelee sen esteiden ylitse takapään ponnistuslihasten lisäksi, sillä ego tällä hevosella on tuplasti sen itsensä kokoinen.

ii. Isä Mortem oli pikimusta, 168cm korkea hannover-ori. Sen kilpailu-ura sai loistavan alun, mutta loppui lyhyeen orin teloessa itsensä kilpailumatkalla. Paranneltuaan jännevammaansa vuoden päivät ori yritettiin kuntouttaa takaisin kisaradoille, mutta turhaan. Sen jalka kesti kuitenkin astumista, joten Mortem siirtyi siitokseen ja saikin usean kymmentä hienoa jälkeläistä. Ori on tunnettu periyttäjänä ailahtelevaisesta luonteestaan, jonka suurin osa sen varsoista on saanut ja jopa periyttänyt sitä eteenpäin. Orin vanha vamma alkoi kuitenkin vaivata sitä, kun se alkoi lähestyä iällisesti kahtakymppiä ja sen omistaja päätti päästää sen kärsimyksistään ennenkuin se ehti parikymppiseksi asti. ie. Emä Inarime oli sporttimallinen ja melko pieni hannovertamma, jossa oli puolikas täysiveristä – ja sen huomasi. Inarime oli vaikea käsitellä ja vielä vaikeampi ratsastaa, mutta kun sen sai toimimaan, oli se täysin pitelemätön. Se annettiin kilpailukäyttöön eräälle saksalaiselle kenttäratsastajalle, joka kilpaili tammalla lisäksi muutamat rataesteet alle. Pitkän ja maineikkaan kilpauran jälkeen tamma sai omistajallaan vielä pari varsaa, ennenkuin se jätettiin ansaitulle eläkkeelle kotimaahansa Saksaan.

iii. Isän isä Mortician oli kiukkuinen ori, joka ei paljoa muita hevosia katsellut. Innostuneille tammoille se jaksoi möyhätä, kaikki muu vain pyyhkäistiin pois tieltä. Ihmisistäkään ei ori monia sietänyt. Pienelle ihmisjoukolle se oli kuitenkin käsiteltävissä ja yhdelle jopa ratsastettavissa. Ja sen ratsastajan kanssa ori kävikin voittamassa kotimaansa kaikki isot estekilpailut ennen siitoskäyttöä. Huonon luonteenlaatunsa takia Mortician ei ollut koskaan kovinkaan suosittu siitosori, eikä oriista siis ole kovinkaan monta jälkeläistä. Mortician menehtyi aivoverenvuotoon laitumellaan 22-vuotiaana. iie. Isän emä Vox Populi oli kuvankaunis, rautias hannovertamma, joka toden totta tiesi olevansa kaunis. Tamma kiersi näyttelyitä keräten pokaaleja, mutta sen luonteenlaadussa ei ollut kehumista. Tammaa kutsuttiinkin kotioloissa lempinimellä ”Sauer”, happaman yleisilmeensä vuoksi. Vaikka ihmisille tamma ei ollut kummoinenkaan kumppani, niin siitostammana se loisti. Se hoiti varsojaan paremmin kuin mikään eläin koskaan, eikä väliin paljon ihmisiä tarvittu. Tamma jättikin kymmenen varsaa, ennenkuin se jäi eläkkeelle. iei. Emän isä, Icuvina xx, oli laukkaratsuksi suunniteltu täysiveriori, mutta toisin kävi. Sen omistaja meni konkurssiin ja oriin osti saksalainen kenttäratsastaja, joka koulutti hevosen kansainväliselle tasolle saakka. Icuvina sijoittui kenttäkilpailuissa hieman keskivertoa paremmin, mutta mikään maailmanvoittaja se ei ollut. Icuvina oli kuuma ja vaikea ratsu, ja huonojen ominaisuuksiensa vuoksi se ei ollut myöskään kovin suosittu jalostusori. Silti Icuvina toi hieman täyttäverta saksalaiseen hevosjalostukseen muutaman varsan verran, ennenkuin se kuoli ratsastusonnettomuudessa 18-vuotiaana. iee. Emän emä, Ad Victoriam oli herkkä, mutta äärimmäisen kiltti hannovertamma. Se kilpaili kotimaassaan muutamissa harrastuspohjan kilpailuissa ja toimitti lähinnä nurmikonleikkurin työtä omistajansa pihassa. Tammalla tehtiin kuitenkin useampi varsa elämänsä aikana, joista parilla aukesi ura kilparadoilla. Pari tamman varsoista koki samansorttisen kohtalon, kuin tamma itsekin ja jäi hoitamaan pullamössöhevosen hommia silloisille omistajilleen. Ad Victoriam oli kimo ja kiltti, muttei kovinkaan kaunis, eivätkä sen liikkeet olleet kovinkaan ilo silmille. Silti oli valitettavaa kuulla tamman menehtyneen 23-vuotiaana äkilliseen ähkyyn kotipihassaan.