Mein Brochi

Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2024-09-11

Päätettiin ottaa Brokin kanssa leppoisa syysaamun maastolenkki. Aurinko paistoi matalalta, kun harjasin orin rautiaan karvan kiiltäväksi ja laitoin sille suojat jalkoihin. Brokki oli karsinassa reippaalla tuulella ja hörähteli matalalla orimaisella äänellä aina, kun joku kulki käytävää pitkin.

Maastossa Brokki asteli pitkällä, joustavalla askeleella kärjessä. Se nosti päätään ja kaulaansa komeasti raikkaassa syysilmassa, mutta pysyi täysin ratsastajan hyppysissä. Pitkällä, pehmeällä hiekkaosuudella otettiin kevyttä ravia ja muutama nosto laukkaan. Brokin laukka oli vahvaa ja rullaavaa, ja se pörisi tyytyväisenä ilmaa keuhkoistaan. Maastolenkin jälkeen ori sai karsinassa tuoreen omenan ja pitkät rapsutukset laitumella pyörimisen päätteeksi.

Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2026-09-15

Syksyinen aurinko valaisi kultaisena koko tallin pihan, kun Brokin karsinan oveen kiinnitettiin uusi, kiiltävä kyltti: "Eläkeläinen. Ei turhaa käyntiä karsinaan."

166-senttinen rautias ori oli tänään poikkeuksellisen virkeällä tuulella. Jo harjauspaikalla Brokki tamppasi kaviotaan betonilattiaan, puuskutti iloisesti ja taittoi kaulaansa kaarelle aina, kun joku kulki ohi. Se tuntui tietävän, että tänään ei suunnattaisi maneesiin pyörimään tai hiomaan rataesteitä, vaan edessä oli jotain paljon suurempaa.

Satulan alle laitettiin pehmein huopa, ja ori asteli ulos tallista eloisasti prustaten. Tänään suuntana olivat kartanon takaiset vanhat metsäalueet ja kuuluisa Kultahietikon harjureitti – reitti, jota oli säästelty aina kaikkein parhaimmille päiville.

Alkumatka sujui rennosti syksyistä hiekkatietä pitkin. Brokki asteli pitkällä, matkaa voittavalla käynnillä korvat tuntosarvina joka suuntaan. Kun saavuimme Myllyjoelle, edessä odotti ensimmäinen jännittävä paikka: syyssateiden paisuttama joki virtasi pientä sotasiltaa vasten tavallista vuolaampana, ja vesi roiskui valkoisena vaahtona kiviin.

Moni nuorempi hevonen olisi pysähtynyt miettimään, mutta kokenut 160-senttinen esteori vain nosti päätään, puhalteli sieraimistaan ja astui rohkeasti veteen. Vesi ylsi sääriin saakka ja pärskyi lautasille, mutta Brokki jatkoi matkaa eleettömän varmasti. Vastarannalle päästyämme ori pörisi tyytyväisenä ja ravisti häntäänsä – tämä oli vasta lämmittelyä!

Pian metsä avautui ja edessämme siinsi kilometrin pituinen, kaareutuva hiekkaura, jota peitti kevyt kerros puiden pudottamia keltaisia lehtiä.

Annoin Brokille hieman ohjaa eteen, ja ori tarvitsi vain pienen nojauksen selässä: se ampui matkaan mahtavalla, ilmavalla laukalla. Rautias karva hohti syysvalossa ja harja liehui tuulessa, kun Brokki rullasi menemään valtavalla moottorillaan. Maasto-osuuden puoli-välissä reitille oli kaatunut paksu, sammaloitunut puunrunko – täydellinen luonnollinen maastoeste!

Brokki lukitsi katseensa rungolle jo kaukaa. Se ei epäröinyt sekuntiakaan: ori kokosi itsensä lennosta, otti tarkan laukka-askeleen ja loikkasi rungon yli valtavalla, kauniilla ja ilmavalla kaarella. Tunne selässä oli täydellinen – se oli sama tuttu, uskomaton hyppykapasiteetti, jolla oli voitettu lukuisat esteradat vuosien varrella. "Tämä ori ei ole vanhentunut päivääkään!" naurahdin ääneen tuulen huminassa.

Viimeiset kilometrit takaisin tallille käveltiin löysin ohjin. Brokki kanto kaulaansa ylpeänä, höyrysi tyytyväisyydestä ja heitteli päätään leveästi henkeä vetäen. Aurinko alkoi jo laskea puitten taakse, kun saavuimme tallin pihaan.

Tallikäytävällä odotti herkkusanko täynnä porkkanoita, omenoita ja lämmintä melassivettä. Satulan poiston ja lämpimän pesun jälkeen Brokki talutettiin omaan tuttuun karsinaansa, jossa odotti paksulti tuoreita olkia ja muhkea heinäkasa. Ori narskuttteli omenaansa onnellisen näköisenä ja sulki silmänsä rapsutusten alla.

Huippuorille, luottoratsulle ja arvokkaalle kisakumppanille ei olisi voinut toivoa hienompaa päätöstä aktiiviuralle. Kiitos kaikista vuosista, Brokki!