Matthijs van Holmes

Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2025-07-17

Tänään oli suuri päivä nuorelle Matt:lle, Chrisin pojalle. Se on vasta nelivuotias, ja sen maailmankuva rajoittuu pitkälti maneesin seiniin ja kotitarhaan. Jotta pojan nuppi ei kuumene liikaa, otimme mukaan tallin legendan: 22-vuotiaan isäukon, Christian van Holmesin, joka on nähnyt kaiken kisoista hääajoihin.

Heti kun käänsimme orit tallipihasta kohti metsäpolkua, Matt muuttui jousipalloksi. Se ei kävellyt, vaan se steppasi sivuttain, pärskähti jokaiselle postilaatikolle ja yritti näyttää Chrisille, kuinka korkealle sen polvet nousevat, kun sitä jännittää. Chris taas... Chris vain huokaisi. Se asteli perässä niin rennosti, että sen alahuuli melkein roikkui ja tuijotti välillä varsin epäilevästi poikaansa. Lohdutin vanhusta siitä, että se oli käyttäytynyt itse nuorena samalla tavalla eikä DNA-testiä näin ollen tarvittu.

Kun pääsimme puiden varjoon, alkoi nuoren oriin todellinen testi, kun pusikosta pöllähti fasaani lentoon. Matt teki näyttävän sivuloikan ja oli valmis kääntymään takaisin kotiin. Oriin tehdessä täyskäännöksen vastassa seisoi kuitenkin Chris. Vanha herra ei korvaansa lotkauttanut. Ensin se tuijuotti poikaansa hetken aikaa ja sitten se vain jatkoi matkaansa Matt:n ohi tasaisessa käynnissä. Matt katsoi vanhaa oria, puhisi kovaa ja ilmeisesti päätti, että jos tuo vanhus uskaltaa jatkaa, niin ehkä minäkin.

Nuorukainen yritti vähän väliä haastaa Chrisiä pieneen kisaan, mutta vanhempi ori vastasi vain viskomalla niskojaan, kuin ilmoittaen ettei kevätjuhlaliikkeiden aika ollut vielä.

Lopulta tie aukeni leveäksi ja pehmeäksi neulaspoluksi. Annoimme merkit ratsuillemme ja Matt ampaisi liikkeelle kuin tykin suusta – se on nopea, hätäinen ja täynnä intoa. Mutta sitten lähdössä taaemmas jäänyt Chris laittoi isompaa vaihdetta silmään. Vanha ori nosti valtavan, rytmikkään laukan ja lipui poikansa ohi sellaisella tyylillä ja voimalla, kuin vain omanarvonsa tunteva, kansaansa hallitseva kuningas voi. Siinä oli jotain maagista: kaksi mustaa oria, harjat ratsastajiensa kasvoja piiskaten, rinta rinnan metsän hämärässä. Chris näytti, ettei vauhti katoa iän myötä, se vain muuttuu hallitummaksi.

Tallilla Matt oli hikinen, mutta silminnähden rauhallisempi. Se seisoi käytävällä ja tuijotti uteliaana Chrisin karsinan suuntaan, jossa oriin ratsastaja tappeli sen kanssa, äänistä päätellen hengestään. Nuorikko taisi oppia tänään enemmän kuin kymmenellä koulutunnilla yhteensä: maailmassa on muutakin kuin pelättäviä asioita, ja joskus on järkevämpää vain seurata vanhempaa ja viisaampaa.

Tai sitten on ottanut nuoren oriin itsetunnolle se fakta, että ikivanha isäukko päätyy vieläkin ohi siitä vaikka kuinka tempoisi laukkaan vauhtia.