Anika GER
KRJ-I
12.05.2019 - 06.12.2025
Kuva © Tomasz Siergiej (permission)
Anika GER on virtuaalihevonen.
| Nimi | Anika GER |
Kutsumanimi | Anika |
| Syntymäpäivä | 12.05.2019 |
Ikääntyminen | 84pv = 1v (nyt 30.8v) |
| Rotu | Hannoverinhevonen |
Sukupuoli | tamma |
| Väri | Ruunikko |
Säkäkorkeus | 168cm |
| Painotus | Kouluratsastus |
Koulutustaso | GP, 80cm |
| Rekisterinumero | VH20-011-0173 |
Palkinnot | KRJ-I |
| Omistaja | Chao (VRL-02415), Das Chaos (DASC3715) |
Kasvattaja |
|
#8180
Anika GER täyttää 3v 19.01.2020 ja 4v 12.04.2020
Anika on peruskiltti tamma käsitellä ja hoitaa. Uusissa paikoissa tamma saattaa alkuun vähän jännittää, joka ilmenee säpsyilynä. Kunhan uusi ympäristö on todettu vaarattomaksi, niin Anikakin rentoutuu. Anika on myös varsin ihmisrakas ilmestys. Se nauttii kaikesta saamastaan huomiosta ja tallin hevosista Anika on se, jonka kanssa on kiva rapsutella ja halailla ja söpöstellä – ilman, että tarvitsee pelätä hampaita takalistossaan tai muuta ikävää. Muita hevosia kohtaan Anika sen sijaan on varsin epäilevä, jopa arka. Anika myös mieluummin vaihtaa maisemaa, kuin jää tappelemaan ja siksi tamma putoaakin helposti lauman alimmaksi. Samasta syystä Anika myös tulee toimeen kaikkien kanssa ja voikin tarhata sekä laiduntaa isommassakin laumassa.
Ratsuna sen sijaan tamma on äärettömän herkkä ja vaatii ratsastajaltaan samanlaista täydellisyyttä, kuin ratsastaja siltä. Anika ei kuitenkaan ole pukittelevaa tai muuten perseilevää sorttia. Tamma osoittaa mieltään lähinnä mököttämällä ja vaipumalla syvälle kuoreensa. Kun ratsastaja on hellä ja taitava, niin Anikakin esittelee mielellään taitojaan. Tamman taidot tosin päättyvät kouluaitojen sisäpuolelle. Maapuomeista tamma pääsee kyllä yli, mutta niitäkin pitää tuijottaa kuin lehmä uutta veräjää. Kavaletit saavat hevosparan silmät pyörimään jo aivan hedelmäpelinä ja oikeiden esteiden ylitys on melkoista räpeltämistä. Hyvällä tuurilla ja todella taitavalla ratsastajalla Anika on todistetusti ainakin kerran ylittänyt jopa 80 sentin radan. Melkoinen komiikkashow tamman estesuoritus aina on, jonka vuoksi Anikalla hyppäämistä vältellään. Siitä kun ei tunnu nauttivan kukaan.
Maastoillessa Anika on varsin monipuolinen – jopa jakomielinen. Toisena päivänä tamma on rento ja rauhallinen ja maastokävely auringossa on parasta, mitä viime vuosisatoina on keksitty. Toisina päivinä Anikasta kumpuaa kliseinen kilpahevonen, joka tuijottaa ja säpsyilee jokaista rasahdusta ja tuulenpuuskaa. Tamman kanssa maastoilusta ei siis puutu tylsyyttä, kun ikinä ei tiedä, kumman puoliskon kanssa sitä puskaan eksyykään.
Sukutaulu
» Isälinja: - evm
» Emälinja: - evm
Tamman suku ei ole virtuaalimaailmassa.
i. Andreas G, evm
rn, 171cm, hann |
ii. Ansgar, evm
trn, 171cm, hann |
iii. Tuntematon ori |
| iie. Tuntematon tamma |
ie. Eike GER, evm
rt, 167cm, hann |
iei. Tuntematon ori |
| iee. Tuntematon tamma |
e. Greta, evm
trn, 167cm, hann |
ei. Gebhard, evm
mrn, 169cm, hann |
eii. Tuntematon ori |
| eie. Tuntematon tamma |
ee. Benedikta, evm
prn, 167cm, hann |
eei. Tuntematon ori |
| eee. Tuntematon tamma |
[Näytä sukuselvitys]
[Piilota sukuselvitys]
i. Kun yhdistetään voimaa ja komeutta niin saadaan... jotain muuta kuin Andreas G. Ori oli suuri, mutta siihen sen raamikkuus sitten jäikin. Sen jalka-asennot jäivät varsasta asti vähän vänkyröiksi, eikä se koskaan ollut lihaksikas tai massava. Se oli rimppakinttuinen ruipelo, joka keräsi kisapaikan lämmittelyissä aina säälipisteet. Ja vaikka ori normaalioloissa näyttikin halvalta luuskalta, niin sen suoritukset GP-radoilla puhuivat sen siitosuralle. Ori ei nimittäin antanut vajavaisen rakenteensa häiritä kokoamista ja se suorittikin GP-ratoja aivan huikein prosentein. Siitosurallaankin orista jaettiin pakasteita, kuin mainoslehtisiä, ja sille jäikin monia kymmeniä jälkeläisiä, ennenkuin se jäi eläkkeelle. Eläkkeelle ori jouduttiin laittamaan, koska sen jalat eivät - yllättäen - enää kestäneet pukille hyppimistä. e. Greta oli pehmeä ja rauhallinen siitostamma, jonka elämä olisi jatkunut pidempään, jos se olisi ollut yhtä hyvä tiinehtymään, kuin mitä se oli luonteeltaan. Tamma sai nuorempana kolme varsaa, mutta sitten se lakkasi tiinehtymästä. Tammasta ei liikettä radoille asti irronnut, eikä se ollut ratsastettavuudeltakaan kovin mainio. Se oikeastaan oli tamman tuomio, sillä suursiittolalla ei ollut varaa pitää tyhjänpanttia hevosta. Teurastamon auto nouti tamman ja sen elämä päättyi jo 12-vuotiaana. ii. Ansgar oli komea ori komeasta isäoriista. Mutta siihen oriin maireat puolet sitten jäivätkin. Se oli luonteeltaan varsin itsepäinen ja helposti tulistuva tapaus, eikä sen ego antanut tuumaakaan periksi. Sen vuoksi sitä ei koskaan kilparadoille saakka raahattukkaan, kun ei se olisi pystynyt keskittymään suoritukseen hetkeäkään. Sen sijaan se sai kotonaan Saksalaisella oriasemalla hypätä pukille niin monta kertaa viikossa, kun se vain itse halusi. Ja kyllähän se halusikin. Ja hienon sukunsa maarittelemana orin siemen olikin varsin suosittua ja se jätti monta, itseään hienompaa varsaa jälkeensä. ie. Eike GER oli mitäänsanomattomasta suvusta oleva mitäänsanomattoman näköinen tamma, joka ei myöskään erottunut luonteensa puolesta suuresta siitostammojen joukosta. Se sai muutamista hienoista oreista muutamia hienoja varsoja, mutta siinä tamman elämä pähkinänkuoressa olikin. Eike ei koskaan nähnytkään kilparatoja, ei edes kotitilansa ulkopuolista elämää. Se sai varsoja ja kun se vanheni, se lopetettiin ennenkuin se joutuisi kärsimään. Eiken lyhyt, ytimekäs ja mitäänsanomaton elämä. ei. Gebhard oli Tanskassa syntynyt ori, joka lennätettiin Saksaan sillä sekunnilla, kun se voitiin erottaa emästään. Orista suunniteltiin suuria sen huippusuvun vuoksi. Valitettavasti hevonen ei ikinä yltänyt sille suunniteltuihin tasoihin. Se teki lyhyen kilpailudebyytin keskimääräisillä prosenteilla, siirrettiin nopeasti kilparadoilta siitokseen, jossa se sai muutamia jälkeläisiä ja sitten omistaja laittoi sen nopeasti pois päiviltä, kun todettiin, ettei se ollut sitä, mitä siltä toivottiin. ee. Benedikta oli kivasukuinen siitostamma Saksalaisella siittolalla. Sen isäori oli melko suosittu jalostuksessa, emä oli tuntemattomampaa linjaa. Tamma sai monia jälkeläisiä, joista osa pärjäsikin hyvin kilparadoilla, vaikkeivat kedon kauneimpia kukkasia olleetkaan. Rakenteellisesti Primadonnakaan ei ollut se kaikkein oppikirjamallisin, mutta mukiinmenevä ja jollain tavalla kompakti. Tamma lopetettiin vanhuuden vaivoihinsa 22-vuotiaana, kun sen hampaat kuluivat loppuun.
Huomaathan, että jos tammalla on sukuselvitys, sen saa kopioida sen omille jälkeläisille ja niiden jälkeläisille (jne) (© Chao)!
Jälkeläiset
Anika GER on käytössä jalostukseen myös ulkopuolisille. Kysy lisää lähettämällä sähköpostia.
Toivomme, että kaikki jälkeläiset rekisteröitäisiin mahdollisimman pian syntymän jälkeen, jotta mahdolliset ominaisuuspisteet voivat periytyä. Virallinen jälkeläislista löytyy rekisterisivulta. Tätä oman sivun listaa päivitetään etupäässä tallin omien kasvattien osalta.
Kilpailutulokset
Anika GER kilpailee porrastetuissa, ja periyttää siten rekisteröidyille jälkeläisilleen allaolevan taulukon mukaan ominaisuuspisteitä. Tarkempaa tutustumista varten
tamman rekisterinumero ja rekisterisivu on VH20-011-0173.
| Ominaisuuspisteet | Periytyvät ominaisuuspisteet | | Kenttäratsastusjaos (KERJ) | 11.04 (vt. 0) | 1.38 | | Westernjaos (WRJ) | 3288.09 (vt. 7) | 411.01 | | Maastoestejaos (MEJ) | 0 (vt. 0) | 0 | | Esteratsastusjaos (ERJ) | 3299.13 (vt. 7) | 412.39 | | Kouluratsastusjaos (KRJ) | 6628.92 (vt. 10, ikä rajoittaa tasoa) | 828.62 | | Valjakkoajojaos (VVJ) | 3288.09 (vt. 7) | 411.01 | | Askellajiratsastusjaos (ARJ) | 3288.09 (vt. 7) | 411.01 | * Periytyminen on laskettu sen perusteella, ettei toinen vanhempi periyttäisi ollenkaan pisteitä. Jos toinenkin vanhempi periyttää pisteitä, varsan pistesumma on suurempi.
|
Päiväkirjat
Valmentaja: Chao, Päivämäärä: 2022-04-15, Laji: Koulu
Martin potkiskeli hiekkaa kentällä, kun saavuin ruunikon ratsuni kanssa portin sisäpuolelle. ”Kauhean kuiva pohja, toivottavasti ei pölyä.” Martin totesi tervehdykseksi. Kouluratsastajat... Tuhahdin ja pyöräytin silmiäni. Martin mulkaisi minuun kiukkuisesti ja ryhtyi huutamaan jotakin saksaksi. Onneksi en ymmärrä saksaa.
Lämmiteltyäni Anikaa hetkisen ympyröillä ja siirtymisillä Martin tahtoi meidän aloittavan suoristusharjoitukset. ”Suora hevonen on kaiken alku ja juuri.” Mies huuteli kentän laidalta. En tiennyt olisinko ollut samaa mieltä. Ryhdyimme kuitenkin töihin. Ratsastetaan pituushalkaisijalle, ensin neljä askelta pohkeenväistöä, neljä askelta suoraan, neljä väistöä, neljä suoraan... Jatkettaisiin kunnes olisimme takaisin uralla ja seuraavalla halkaisijalla väistö toiseen suuntaan.
”Älä taivuta. Ei tarvitse eikä saa taipua. Pidä pohkeiden välissä, MOLEMPIEN POHKEIDEN!” Yritin epätoivoisesti saada Anikaan otetta, mutta tamma taisi todeta jo alun rämpimisestä, että nyt oli autopilotin paikka. Anika siis suoritti, kuten parhaaksi näki ja minä sävelsin omiani, juuri kuten oli tapanani. Kuulin Martinin repivän hiuksia päästään. ”Voisitko ystävällisesti ottaa siihen ratsuun jotain otetta?” Miehen ääni meni koko ajan ivallisemmaksi. Näytin äijälle kieltä.
Mutta mies oli oikeassa, oli aika alkaa ratsastaa. Niinpä pari voimakkaampaa kopautusta ulkopohkeella ja heti tamma heräsi. Ai nytkö me tehdään niitä töitä, se tuntui kysyvän. Teimme samaa harjoitusta ensin käynnissä, kunnes sain tosiaan tamman hieman alleni ja kuuntelemaan apujani. Sitten saimme tehdä samaa tehtävää ravissa ja kun se sujui saimme nostaa laukkoja.
Käynnistä laukka, neljä askelta laukkaa ja takaisin käyntiin. Nyt koottiin takaosaa alle niin ettei koskaan ennen olekaan. Anika vaahtosi suusta – ja niin vaahtosin minäkin. Samoin valmentajasetä huudellessaan meille ohjeita milloin ulko-ohjan tuesta ja milloin ulkopohkeen merkityksestä. Kun tamma vihdoin tuntui upealta ja pyöreältä Martin käski meidän lopettaa... Taisin näyttää varsin happamalta, koska mies remahti nauruun. ”Se näyttää upealta. Sinä et. Jäähdyttele se ja mene suihkuun.” Martin totesi poistuessaan kentältä. Taputin Anikaa kaulalle ja heitin sille pitkät ohjat. Mahtava hevonen. Harmi etten itse ole yhtä mahtava.
Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2022-07-03
Harjailin ruunikkoa tammaa tämän mupeltaessa viimeisiä heinänkorsia karsinan pohjalta. Rauhallisen tamman läsnäolo rauhoitti omankin mieleni ja unohdin taas kiireen ja omat ongelmani. Oli vain minä ja hevonen ja upea aurinkoinen kesäilma, joka kutsui treenaamaan. Pyöritin Anikalle pintelit jalkoihin ja heitin satulan selkään. Nytpä pääsisimme ihan yksiksemme koko suurelle kentälle ja saisimme tehdä niin suuria ympyröitä, kuin vain ikinä tahtoisin. Olin innosta soikeana taluttaessani tamman kentän laidalle ja laskiessani jalustimet.
Aloitimme alkukäynneillä. Kouluratsun tavoin Anikalla on pitkä ja veätävä käynti luonnostaan, eikä sitä tarvitse patistaa eteenpäin. Annoin siis hevosen liikeen viedä ja nautin pystyessäni kääntelemään tammaa tahtomaani suuntaan pelkillä pienillä lantion liikkeillä. Taitavan hevosen selässä oli kyllä silkkaa iloa ihan vain istuakin. Toki jotain töitäkin pitäisi tehdä, joten keräsin ohjat. Samalla Anika keräsi itsensä, mutta tiesin että se oli vain lumetta. Tammalla joutuisi tehdä töitä, jotta se tulisi rehellisesti kuolaintuelle, eikä vain esittänyt olevansa mukana. Osasi Anikakin siis hieman luistaa töistä, vaikka kyllä tallin muihin hevosiin verrattuna Anika oli oikea työmyyrä. Siksi luultavasti nautinkin tamman kanssa jumppailusta niin paljon.
Aloitimme treenin siirtymisillä. Ensin muutaman askeleen ravipätkiä, jotka vaihtuivat pysähdyksiin ja nopeampiin siirtymiin. Satulaan alkoi jo tuntea, kuinka tamma keräsi takaosaa allensa. Oma kuntoni toki oli melkoisesti huonontunut toimistotöiden johdosta, ja tuntui että vatsalihakseni pärähtivät maitohapoille jo alkuverkan aikana. Oli siis pakko siirtää tamma hetkeksi käyntiin ja hengittää itse.
Ratsastajan puuskutustauon jälkeen siirryttiin siihen kauan odotettuun ympyrään. Teimme ensin ihan tuiki tavallisia pääty-ympyröitä eri askellajeissa. Mutta enhän voinut olla vähän kikkailematta, joten ryhdyimme pienentämään ja suurentamaan ympyrää ja teimme samalla vähän siirtymisiä. Ja taas ratsastajaa alkaa hapottaa. Jotta en aivan kuolisi itseaiheutetun treenin alle päätin että ottaisimme hieman rennompaa laukkaa vielä, ennenkuin toteaisin harjoittelumme päättyneeksi. Jatkoimme siis kentän viertä laukassa ja kannustin Anikaa pidentämään askelta. Ja tammahan teki työtä käskettyä ja kohta kiisimme pitkin kenttää kuin kaksi reikäpäätä. Molempiin suuntiin laukkailtuamme siirsin tamman raviin ja ryhdyin keventämään jäähdyttelyn merkiksi. Anika venytti kaulaa ja pärskyi niin, että valkoinen kuola vain lenteli.
Loppuverkassa venyttelimme vielä eteen ja alas erilaisilla serpentiineillä ja ympyröillä. Sitten siirsin tamman käyntiin ja kävelimme ympäri kenttää vartin verran, ennenkuin laskeuduin selästä ja lähdin kohti tallia. Anika ei ollut edes hionnut. Itse olin aivan läpimärkä hiestä ja puuskutin, kuin peltotöihin pakotettu emakko. Hoidin tammalta varusteet pois ja heitin sen laitumelle muiden tammojen kanssa. Illemmalla olisi vielä Anikan vuoro pyöriä kävelykoneen tahtiin, joten liikunnan puutteesta ei tämän tamman kohdalla voida onneksi puhua.
Taitaa olla aika lähteä itsekin kohottamaan kuntoaan. Josko sen saisi paremmaksi vaikka ensi kesäksi?
|
|