Lilleput Gård

Lilleput Gårdin kartanolla

Lilleput Gård on virtuaalitalli. Lilleput Gård is a sim game stable.

”Vaarilla on saari, se oma saari on...” Ja niin on Lilleputillakin. Lilleput Gård sijaitsee suuressa saaressa keskellä Ruotsia (ja ruotsalaista järveä), jossa poneillamme on tilaa vaeltaa. Vanha kartano ja hevostallit kunnostettiin asumiskelpoisiksi Lilleput Gårdin perustamista varten. Tiluksille myös uusittiin muutamia kilometrejä laidunaitaa ja rakennettiin monipuoliset valmentautumismahdollisuudet. Ennen umpeen kasvaneessa puskassa kulkee nyt maastoesterata ja kärryajeluja varten tehty hiekkatie, joka kiertää koko saaren. Vuoden alussa saareen nousi myös pieni maneesi ja suuri hiekkakenttä, eli kaikki lajit on meillä otettu huomioon.

Vanhassa kartanorakennuksessa asustaa tallimestarimme Madde Harjsån suurperheineen. Madde itse on temperamenttinen ja kovaääninen, sekä varsin vauhdikas käänteissään. Välillä täti on myös malttamaton, mutta pystyy välillä keräämään itsensä ja odottelemaan tuloksia rauhaksiin. Madden mies Tom taas on aivan päinvastaista. Tom on itse rauhallisuus, jonka elämän perusperiaatteena on, että asiat tapahtuvat omalla painollaan. Mikä sekä ärsyttää, että rauhaoittaa Maddea itseään. Pariskunnalla on myös melkoinen lapsikatras, josta ei väriä, iloa, ääntä ja vauhtia puutu. Perheen vanhin tytär on 19-vuotias Elena, seuraavana perässä 16-vuotias Ludvig. Kolmanneksi vanhimpana ovat kaksospojat Hugo ja Emil, jotka ovat molemmat 14-vuotiaita ja varsinaisia rasavillejä. Perheen nuorimpina ovat 12-vuotias Julia, 10-vuotias Alva ja 8-vuotias Olivia, joka on isänsä silmäterä. Suurin osa perheestä auttelee tallilla ja varsinkin ponien liikutuksen kanssa muun tallihenkilökunnan apuna. Ponien kilpailuttamisesta ja valmentautumisesta vastaa tallin 20-vuotias, varsin lyhytkasvuinen naishenkilö: Elsa Nilsson, joka onkin sopivasti Madden ja Tomin lapsien pikkuserkku. Eli vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei tallin arjesta puutu ja välillä on ponien hoitajilla hermot kireällä lapsikatraan juostessa jaloissa.

Tallipäiväkirja

3.2.2021, Jännitys kuristaa kurkkua., ~ Elsa N.

"Mua jännittää ihan kauheasti." Elsa totesi Örkki-ponin karsinan suojista käytävää lakaisevalle Maddelle. Madde pyöritti silmiään, tämä nyt oli kuultu jo tuhannesti. "Sä ihan itse halusit osallistua johonkin cuppiin jollakin ponilla." Madde totesi kuivasti nojaten luutaansa. Elsa hengitti hetken aikaa syvään ja pyöritti kumisukaa ponin lavassa suorastaan raivoisasti. "Tiedän, mutta en silti arvannut että se voi jännittää näin paljon. Entä jos me kustaan koko juttu?" Madden syvä huokaus jäi kellumaan käytävälle. Elsa tiesi ettei Maddesta irtoaisi lohtua. Nainen oli varmasti käyttänyt kaiken empatiansa jo lapsiinsa vuosia sitten. "Mitä väliä vaikka kusisittekin? Mihin se vaikuttaa? Eikö seuraavalla kerralla voi koettaa uudestaan?" Madde yritti säilyttää maltin äänessään - ja sen huomasi. Elsa meinasi jo kivahtaa eukolle, eikö tämä tajunnut kasvojen menettämisestä mitään. "Mitä ihmisetkin sanoo jos menee ihan päin helvettiä koko homma..." "No peru sitten se osallistuminen." "No en varmana!" Nyt Elsan kiukku alkoi jo syttyä. "No sitten lopeta se hiivatin valitus ja painu treenaamaan!" Madde kivahti. Hänen kärsivällisyytensä oli kohta jo käytetty. Tätä asiaa oli vatvottu monta päivää - ja yötä, mutta sitä Madde ei sentään tiennyt - ja nyt naiselle alkoi tulla mitta täyteen. Onneksi ei tarvitsisi odottaa enää kauaa ja Elsa saisi ottaa kisahoitajansa, kisaponinsa ja painua Suomeen panikoimaan.

Elsa tiesi että vinkuminen Maddelle oli turhaa. Tai taisi se olla turhaa kenelle tahansa. Hänen pitäisi kerätä ajatuksensa, pään pitäisi pysyä kisamatkalla kasassa tai homma leviäisi käsiin. Onneksi edes toinen poneista oli kiva ja helppo, Elsa mietti nostaessaan satulaa Örkin selkään. Polle-ori sen sijaan säätäisi taas koko kilpailun ajan aina lämmittelystä itse suoritukseen ja sen ponin syytä olikin, että Elsan pitäisi pitää hermonsa kurissa. Jos hän antaisi hetkeksikään pakokauhulle vallan Storywoodsissa, tuloksena olisi katastrofi. Niinpä Elsa hengitti nyt syvään ja kohdisti kaikki ajatuksensa poniin. Örkki otti kuolaimet suuhun kiltisti, melkein pyytämättä. Elsa rapsutti sitä kaulasta ennenkuin kiinnitti suitsien hihnat. Sitten hän talutti rautiaan oriin ulos auringonpaisteeseen. "Ehkä maasto maneesin sijaan, kun on näin nätti kelikin?" Nuori nainen totesi ponille ponnahtaessaan sen selkään.