Mairoth Zelda

Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2021-01-11

Zelda tuijotteli uteliaana naapurikarsinan uutta asukkia samalla kun harjailin tammaa. Ponipuolen uusi rautiaankirjava ponitamma oli herättänyt Zeldan mielenkiinnon suuresti. Se hörisi uudelle pienelle ystävälle, mutta naapurikarsinan asukki keskittyi vain heiniinsä, eikä oikeastaan välittänyt innokkaasti naapuristaan tuon taivaallista. Sain pienen tamman harjattua varsin nopeasti, eihän siinä kovin paljon ole pinta-alaa mitä harjata. Pujotin tammalle suitset päähän ja liinan kiinni. Tänään olisi juoksutuspäivä, koska olin laiska omistaja ja halusin tänään päästä nuorten ponien kanssa helpolla. Saattaisin siinä kusta omille nilkoilleni mutta ihminen jaksoi vain tietyn verran kuormitusta ja tänään en jaksaisi sitäkään. Onneksi oli pätevää henkilökuntaa liikuttamassa aikuiset hevoset.

Siirryimme lumen valtaamalle ulkokentälle. Miten kaipasinkaan syksyn värejä ja sen viileää tuulta. Nyt kun lumi pyörteili valkean kentän pinnalla mietin vain sitä, kuinka paljon vihasinkaan talvea. Kylmää, märkää ja ankeaa talvea, jolloin kaikki luonto peittyy valkoiseen ankeuteen, josta ei irtoa kuin yhtä sävyä – valkoista. Mietteisiini masentuessani Zelda oli totuttuun tapaan jo siirtynyt käynnissä ympyrälle, vaikkei tammakaan tuntunut suuremmin nauttivan lumihangessa kahlailusta. Pienen pieni poni joutui kyntämään itselleen polun hankeen, jottei se olisi aivan kadonnut lumimassojen sisään. No, ainakin kaikki sivuhyppelyt ja muut sekoilut jäisivät pois – kiitos raskaan nietoksen.

Alkukäyntien jälkeen pyysin Zeldan raviin ja tamma vastasi apuihin nöyränä, vaikkakin se kertoi mielipiteensä touhusta nytkäyttämällä siirtymisessä korvat niskaansa. Ponin ilme sai minut nauramaan ääneen, se kuvasti omaani varsin täydellisesti.

Ravattuamme molempiin suuntiin nostimme vielä nopeat laukat. En viitsinyt vaatia tammalta liikaa, hangessa tarpominen oli sille jo varsinainen kuntokuuri. Rauhallisten laukkakierrosten jälkeen jäähdyttelimme vielä huolella ravissa ja pitkillä loppukäynneillä. Vaikka itse tapahtumaan ei ollut kulunut puoltatuntia kauempaa niin tamma suorastaan ui hiessä. Olin ollut oikeassa, hankitreeni oli ollut sille todellinen läskileirin aloituskierros. Siirryimme talliin, jossa survoin tammalle kuivatusloimen poikineen ja hieman mashilla maustettua lämmintä vettä nenän eteen. Lisäsin veteen ja iltaruokaan elekrtolyttejä ja hieman suolaa, en edes tajunnut miten hikeen Zelda oli itsensä juossut. Jätin tamman kuivumaan talliin uusi karsinanaapuri seuranaan ja lähdin sillä välin seuraavan nuorukaisen kimppuun.