O'Hall Deadly Sad

[Piilota sukuselvitys]

ii. Devil Speak oli tummanruunikko täysiveri-ori, jolle oli korkeutta siunaantunut peräti 168cm. Ori syntyi laukkahevoseksi ranskalaissyntyiselle Jacques Montequélle ja sille lupailtiin arvokilpailuvoittoja jo ennen syntymäänsä. Toisin kuitenkin kävi, sillä Devil Speak oli vain keskiverto laukkuri, joka toi voittoja pienemmistä kisoista mutta putosi arvokisoissa hännille. Suurista voittosummista ei siis voida tämän hevosen kanssa puhua. Riittävän kauan hevosen räpellystä katsottuaan Jacques myi oriin (varsin halvalla) Brittiläiseen siittolaan, jossa sitä käytettiin harkiten jalostuksessa. Kovin montaa varsaa tästä orista ei siis jäänyt ja se päädyttiin lopettamaan 15-vuotiaana sen etujalkojen sanoessa sopimuksen irti.

ie. Sorrow Bird oli punaruunikko, 164cm korkea täysiveritamma. Luonteeltaan tamma oli hyvin omanarvonsa tunteva, mutta muuten varsin rauhallinen ilmestys. Nuorena se kilpaili muutamat maiden-lähdöt, mutta koska voittoa ei alkanut herua kaikista yrityksistä huolimatta, sen silloinen omistaja siirsi sen siitoskäyttöön. Se sai silloisella omistajallaan pari varsaa ja sitten se myytiin suurempaan siittolaan Amerikkaan. Kotiutumisen aikana tamman aiempi varsa voitti oman ikäluokkansa kaksi suurinta arvokilpailua ja sen siitosarvo nousi pilviin nopeasti. Se oli arvokas siitostamma monta vuotta, vaikkeivat sen loput varsat sen suurempia saavutuksia kokeneetkaan. Sorrow Bird lopetettiin parikymppisenä vanhuuden tuomiin vaivoihin.

iii. Words N Words oli Amerikassa syntynyt täysiveriori. Se oli varsin suurikokoinen, säkäkorkeudeltaan peräti 170cm korkea, mja vieläpä varsin pippurinen tapaus luonteeltaan. Ori oli kiukkuinen sekä käsiteltäessä, että radalla ja se kiisi silkan vihansa voimalla monen arvokilpailun voittoon. Orin suosio nousi valtaisana aaltona ja sitä käytettiin paljon siitokseen sen jätettyä kilparadat. Valitettavasti oriin todettiin periyttävän yllättävän vähän vauhtia, mutta sitäkin enemmän vaativaa luonnettaan, joten sen suosio hiipui yhtä nopeasti, kuin oli alkanutkin. Ori riekkui itseltään etujalan katki tarhassa ollessaan 17-vuotias, joten turhan vanhaksikaan ei tämä mustanruunikko kiukkupussi päässyt. iie. Runaway Doll oli tammaksi varsin suuri, 167cm, ja nätti tamma, jolla oli sydän puhdasta kultaa. Rauhallisen ja kaikkien kanssa toimeen tulevan luonteensa vuoksi tamma valikoituikin Devil Speak-oriin emäksi. Toiveissa oli että tamman luonne olisi tasoittanut Words N Words-oriin kiukkuista perimää, mutta turha toivo. Runaway Doll xx oli loistavilla emäominaisuuksilla varustettu ja se saikin siitoskäytössä monta varsaa. Huippuluokan sukunsa vuoksi se siirtyi suoraan siitoskäyttöön, eikä nähnyt elämänsä aikana kilparatoja, kuin korkeintaan haavekuvissa. Tamman todellista laukkahevospotentiaalia ei siis ole koskaan valjastettu sen enempää. Runaway Doll xx nukkui ikiuneen kotilaitumellaan ollessaan 28-vuotias, eläinlääkärin toimesta toki, kun tamman vanhuuden vaivat, kuten nivelrikko etujaloissa, alkoivat viedä sen elämää turhan kivuliaaseen suuntaan.

iei. Flying Ryder oli 166cm tulenkatkuinen täysiveriori, joka niitti mainetta ja kunniaa risuesteillä monta vuotta ennen siitokseen siirtymistä. Se sai lähemmäs pari kymmentä jälkeläistä siitoskäytössä, joista vain yksi oli ori. Kaikki loput sen varsoista olivat tammoja, joista kukaan ei sen suurempia kilparatoja ehtinyt kokea ja jos ne päätyivätkin kilparadoille, eivät ne olleet perineet vauhtiaan ja kykyjään isältään, näin ollen niiden pärjääminen radoilla ei ollut ikinä isä-oriinsa veroista. Flying Ryder siirrettiin pois siitoksesta ja eläkkeelle varsin varhain sen suosion hiipuessa sen jälkeläisten pärjäämättömyyden myötä. Ori jäi eläkkeelle jo 12-vuotiaana ja se jouduttiin lopettamaan pahojen jalkavaivojen seurauksena jo 18-vuotiaana - ainakin kuulopuheiden mukaan. iee. Darling Devastation oli luihu, 163cm, korkea tamma. Se oli luihu sekä ulkoiselta habitukseltaan, että sisältä päin. Se tuntui vihaavan kaikkia ja kaikkea, joskus jopa omia varsojaan. Kilparadoilla tamma tienasi sen verran, että se sai siitä hyvästä varsin leppoisat eläkeläispäivät, eikä sen hankalan luonteen vuoksi sillä ollut kovinkaan suurta siitosarvoa, joten se tiputettiin eläkkeelle varsin varhain. Tamman viha itseään kohtaan kasvoi ilmeisesti eläkkeellä liian suureksi ja se löydettiin kuolleena laitumeltaan yhden aurinkoisen päivän päätteeksi. Tamman kuolemaa ei sen suuremmin tutkittu, eli vielä tähänkään päivään mennessä ei tiedetä, mikä tarkalleen ottaen sen tappoi.