Mein Wanda

[Piilota sukuselvitys]

ei. Deshtinnqer on raamikas ja raju, sysimusta hannoverherra. 164cm korkea ori ei tosiaan ole luonteeltaan tai käsiteltävyydeltään mitää helpoimpia tapauksia, joten ei tarvitse kauas katsella, jos miettii mistä Debbie on ihastuttavan luonnehdintansa perinyt. Mutta sitten taas, tämä tumman puhuva hevosherra on myös oikea mestarihyppääjä, joka päihitti monet kilparadoilla loisteliaan ponnuvoimansa ja nopeiden käännöstensä ansiosta. Orista puhuttiinkin, että se kääntyy aivan lantin päällä ja se on kilpaillut korkeita luokkia kansallisella ja kansainvälisellä tasolla sijoittuen hienosti! Nykyään tämä hieno herra viettää siitosoriin elämää kotitilallaan Englannissa, vaikka ori itse onkin syntynyt Saksassa. Siitoksessa ori on tähän mennessä saanut jo yli 50 jälkeläistä, kaikki pakasteista. Näin hienoa siitosoria ei riskeerata luomuastumisilla, omistajan itsensä sanoin. ee. Lucille on musta, 161cm korkea hannover-tamma. Se on ollut koko ikänsä siitostammana suuressa, Saksalaisessa siittolassa, johon se syntyi. Tamma on ratsukoulutettu, vaikkei ratsastettavuudeltaan ollutkaan järin loistava. Hyppytyyliltään ja ponnistukseltaan tamma olisi ollut kaunista katseltavaa myös kilparadoilla, mutta sinne hevonen ei ikinä päätynyt. Siitoksessa tamma on saanut monta, hienoakin hienompaa varsaa huippuisistä. Se on myös periyttänyt hyvin hyppytyyliään varsoilleen. Valitettavasti tamman upea, kultainen luonne ei ole tuntunut olevan periytyvää, vaan sen varsoista jokaisella on enemmän tai vähemmän ailahteleva luonne.

eii. Damasqer oli 165cm korkea, mustanruunikko hannoverherra Saksan maalta. Ori teki melko mitättömän kilpailu-uran 140cm:n radoilla, sijoittuen silloin tällöin ja siirtyi jo 12-vuotiaana pois kisaradoilta ja siitokseen. Luonteeltaan ailahteleva herra ehti saada siitoskausillaan melkein parikymmentä jälkeläistä, kunnes sen omistaja siirsi sen kokopäiväisesti eläkkeelle oriin ollessa 18-vuotias. Damasqer ei ole kansainvälisesti tunnettu, eikä se ole ollut järin suosittu jalostusori myöskään kotimaassaan. Vain muutama sen varsoista on yltänyt kansainvälisiin korkeisiin esteluokkiin, mutta valitettavan suurella osalla kapasiteetti on riittänyt vain 100-120cm:n radoille. eie. Theschia toimi siitostammana Tanskassa, jonne se myytiin jo vuotiaana. Tamma on ratsukoulutettu ja se on oikein hyvä ratsastaakin, mutta kilpakentille se ei ole koskaan päätynyt. Hienon estesukunsa ansiosta se toimitti siitostamman virkaa koko ikänsä ja sillä onkin harvinaisen loistavat emänvaistot. Tällä mustalla neitokaisella on korkeutta 163cm, mutta jostain syystä sen varsat ovat jääneet emäänsä matalammaksi, vaikka tammaa on yhdistelty itseään korkeampiin oreihin. Luonteeltaan tämä tamma oli varsin tammamainen, mutta silti helposti käsiteltävissä. Väistöliikkeiden harjoittelu toki auttoi hoitajaa käsiteltavyydessä, mikäli kyseisen tallin työntekijöiden juoruja on uskominen.

eei. Luxengrin on rautias ja 164cm korkea hannoverori. Sen valkoinen tähti keskellä otsaa loistaa kauas punaisesta taustastaan. Luonteeltaan ori ei ole kummoinen, niin sanotusti perusori, mutta kuitenkin käsiteltävissä. Sitä vastoin kilparadoilla tämä komistus on aivan elementissään: se liiteli kilpailukausinaan yli 170cm:n ratojen, kuin vettä vain ja kahmi sijoituksia kansainvälisistä luokista. Ori jätti kilpailu-uransa 16-vuotiaana mutta se on ollutyhä todella suosittu siitosori, sen pakasteita on nimittäin vielä jäljellä, ja sille on kertynyt jo melkein parisen sataa jälkeläistä, jotka ovat kaikki päätyneet jatkamaan sukua eteenpäin. eee. Imrine oli musta ja raamikas hannovertamma. Se on kantakirjattu kotimaassaan Saksassa ensimmäiselle palkinnolle, mutta muita kisakenttiä, kuin näyttelykehiä se ei olekaan nähnyt. Saatuaan kantakirjauksen ensimmäisen palkinnon 4-vuotiaana, se siirtyi siitoskäyttöön, jossa se saikin monta hieno varsaa. Tamma li 15-vuotiaana kantavana saksalaiselle huippuoriille, ja sen silloisen omistajan mukaan tämä, kahdeksas, varsa tulisi olemaan tamman viimeinen, jonka jälkeen se myytäisiin rentoon eläkekotiin. Tammalle oli ostajatkin tiedossa: pieni perhe, joka ihastui hevosen upeaan luonteeseen. He odottivat, että tamma on varsonut, hoitanut varsansa ja sitten he vihdoin saivat sen omakseen. Imrine elelikin kyseissä perheessä vielä elämänsä toiset 15-vuotta, kunnes 30-vuotiaana sen vanha sydän sanoi sopimuksensa irti laidunkauden päätteeksi, eikä se enää nähnyt seuraavaa sisäruokintakautta.