Mein Fredrica

KRJ-I

16.01.2019 - 06.12.2025


Kuva © Beate Langels (permission)

Mein Fredrica on virtuaalihevonen.

Nimi Mein Fredrica Kutsumanimi Riksu
Syntymäpäivä 16.01.2019 Ikääntyminen 90pv = 1v (nyt 31.4v)
Rotu Hannoverinhevonen Sukupuoli tamma
Väri Ruunikko Säkäkorkeus 169cm
PainotusKouluratsastus Koulutustaso GP, 80cm
Rekisterinumero VH20-011-0133 Palkinnot KRJ-I
Omistaja Chao (VRL-02415), Das Chaos (DASC3715) Kasvattaja Chao (VRL-02415), Das Chaos (DASC3715)

#6987
Mein Fredrica täyttää 3v 13.10.2019 ja 4v 11.01.2020

Kaikki eivät voi olla kauniita... Sanoo luihukaulainen Riksu, jota ei oikeastaan tippaakaan kiinnosta, mitä muut hänestä ajattelevat. Tämä daami on aina ollut oman tiensä kulkija ja todellakin "it's my way or noway"-tyyppi sielultaan. Jos jokin ei täsmää tamman mielenliikkeiden kanssa, niin se ei asia ei tule tapahtumaan. Ei vaikka ihminen kuinka tahtoisi. Mutta jos jonkin idean saa iskostettua tamman päähän sen omana ideana, niin silloinhan suunnitelma on varsin toimiva - eli kaikki toimii, oli asia mikä tahansa. Riksuun päätee myös hyvin lause "tammalle lähetetään asiakirja kolmena kappaleena" sillä välillä tämä hevonen on vaikea, kuin kelan täti. Jos kuitenkin ihmisen ja hevosen kanssa asiat "naksahtavat" kohdalleen, niin Riksusta saa oikean sydänystävän, joka tekee kaikkensa miellyttääkseen sitä oikeaa ihmistään. Tamma ei siis ole hengenvaarallinen, ei oikeastaan edes vaarallinen, mutta muistaa näyttää hapanta naamaa ja tyynesti vain kieltäytyä annetusta tehtävästä, jos ihmisen lähestymistapa ei hänen korkeuttaan miellytä. Jos tamman suosioon kuitenkin pääsee, niin Riksusta kuoriutuu varsinainen halihirmu, joka vaatii jatkuvaa huomiota ja joka yrittää päästä suosioon keinolla ja hinnalla, millä hyvänsä. Riksu on sellainen ota tai jätä hevonen, joita tulee vastaan vain kerran elämässä.

Riksulle on ihan sama, millainen ratsastaja sinä olet, sillä tamma kyllä opettaa sinut tavoille. Oliko liian voimakas pohje? No saat siitä hyvästä pukituksen. Olitko liian raskas kädestä? No Riksu nostaa etuosan kynttilänä pystyyn. Matkustatko vaan, etkä vaadi mitään? No, Riksu tässä näyttää näyttääkin siis elämäänsä kyllästyneeltä lypsylehmältä. Tee kaikki oikein ja vaadi vain parasta ja voíla! Sinulla on GP-tason hevonen, joka suorittaa mitä tahansa, mitenpäin tahansa ja mihin suuntaan tahansa. Riksu on siis äärimmäinen opettaja, eli suorita, tai putoa-tyyppiä. Kun ratsastaja suorittaa, niin Riksukin suorittaa. Paitsi esteitä. Niiden korkeuden nosteussa yli 60 sentin Riksu tarvitsee jo varsin paljon tukea ja turvaa ratsastajalta. Parhaimmillaan tamma suorittaa 80 sentin ratoja todella rutinoituneen esteratsastajan kanssa. Mutta vaikka taitoa puuttuu, niin innostuneen ratsastajan kanssa Riksukin innostuu ja ainakin yrittää ylittää kaiken, mitä eteen laitetaan.

Sukutaulu

» Isälinja: Big Arson - evm
» Emälinja: Frei Malz - evm

Suvun pituus on 1 polvea virtuaalimaailmassa!

i. Big Arson
VIR MVA Ch, KTK-III
Ruunikko, 170cm, hann
ii. Arson's Son, evm
rn, 172cm, hann
iii. Arson, evm
prn, 176cm, hann
iie. Hello Kitty, evm
mrn, 169cm, hann
ie. Big and Beatiful, evm
trn, 168cm, hann
iei. Black Beaty, evm
mrn, 169cm, hann
iee. Huh-Suh-Tuh, evm
trn, 168cm, hann
e. Frei Malz
Tummanruunikko, 170cm, hann
ei. Morello VV, evm
m, 172cm, hann
eii. Start Unter, evm
m, 169cm, hann
eie. Rock Cyrano, evm
rn, 165cm, meckl
ee. Fantasy-Melodie, evm
trn, 170cm, hann
eei. Plutona II, evm
trt, 168cm, hann
eee. Ausbildung Anya, evm
rn, 169cm, hann

[Näytä sukuselvitys]

Huomaathan, että jos tammalla on sukuselvitys, sen saa kopioida sen omille jälkeläisille ja niiden jälkeläisille (jne) (© Chao)!

Jälkeläiset

Syntymäaika Varsa Isä Status
22.05.2020o. Mein FranzFlorentin Holmesoma
06.08.2020t. Mein FredrikaKruunun Lachrymoseoma
01.10.2020t. Mein FridaAmarn Tintinoma
13.07.2021o. Mein LuxusMein Luxemburgoma

Mein Fredrica on käytössä jalostukseen myös ulkopuolisille. Kysy lisää lähettämällä sähköpostia. Toivomme, että kaikki jälkeläiset rekisteröitäisiin mahdollisimman pian syntymän jälkeen, jotta mahdolliset ominaisuuspisteet voivat periytyä. Virallinen jälkeläislista löytyy rekisterisivulta. Tätä oman sivun listaa päivitetään etupäässä tallin omien kasvattien osalta.

Kilpailutulokset

Mein Fredrica kilpailee porrastetuissa, ja periyttää siten rekisteröidyille jälkeläisilleen allaolevan taulukon mukaan ominaisuuspisteitä. Tarkempaa tutustumista varten tamman rekisterinumero ja rekisterisivu on VH20-011-0133.

OminaisuuspisteetPeriytyvät ominaisuuspisteet
Kenttäratsastusjaos (KERJ)0 (vt. 0)0
Westernjaos (WRJ)3108.33 (vt. 7)388.54
Maastoestejaos (MEJ)0 (vt. 0)0
Esteratsastusjaos (ERJ)3108.33 (vt. 7)388.54
Kouluratsastusjaos (KRJ)6622.79 (vt. 10, ikä rajoittaa tasoa)827.85
Valjakkoajojaos (VVJ)3108.33 (vt. 7)388.54
Askellajiratsastusjaos (ARJ)3108.33 (vt. 7)388.54

* Periytyminen on laskettu sen perusteella, ettei toinen vanhempi periyttäisi ollenkaan pisteitä. Jos toinenkin vanhempi periyttää pisteitä, varsan pistesumma on suurempi.

Päiväkirjat

Valmentaja: Chao, Päivämäärä: 2023-01-16, Laji: Koulu

Martin potkiskeli hiekkaa kentällä, kun saavuin ruunikon ratsuni kanssa portin sisäpuolelle. ”Kauhean kuiva pohja, toivottavasti ei pölyä.” Martin totesi tervehdykseksi. Kouluratsastajat... Tuhahdin ja pyöräytin silmiäni. Martin mulkaisi minuun kiukkuisesti ja ryhtyi huutamaan jotakin saksaksi. Onneksi en ymmärrä saksaa.

Lämmiteltyäni Riksua hetkisen ympyröillä ja siirtymisillä Martin tahtoi meidän aloittavan suoristusharjoitukset. ”Suora hevonen on kaiken alku ja juuri.” Mies huuteli kentän laidalta. En tiennyt olisinko ollut samaa mieltä. Ryhdyimme kuitenkin töihin. Ratsastetaan pituushalkaisijalle, ensin neljä askelta pohkeenväistöä, neljä askelta suoraan, neljä väistöä, neljä suoraan... Jatkettaisiin kunnes olisimme takaisin uralla ja seuraavalla halkaisijalla väistö toiseen suuntaan.

”Älä taivuta. Ei tarvitse eikä saa taipua. Pidä pohkeiden välissä, MOLEMPIEN POHKEIDEN!” Yritin epätoivoisesti saada Riksuun otetta, mutta tamma taisi todeta jo alun rämpimisestä, että nyt oli autopilotin paikka. Riksu siis suoritti, kuten parhaaksi näki ja minä sävelsin omiani, juuri kuten oli tapanani. Kuulin Martinin repivän hiuksia päästään. ”Voisitko ystävällisesti ottaa siihen ratsuun jotain otetta?” Miehen ääni meni koko ajan ivallisemmaksi. Näytin äijälle kieltä.

Mutta mies oli oikeassa, oli aika alkaa ratsastaa. Niinpä pari voimakkaampaa kopautusta ulkopohkeella ja heti tamma heräsi. Ai nytkö me tehdään niitä töitä, se tuntui kysyvän samalla kun sen korvat kääntyivät kiinni niskanahkaan ja tunsin takajalkojen pamauttavan maata tasajalkaa voimakkaan pohkeen vaikutuksesta. Teimme samaa harjoitusta ensin käynnissä, kunnes sain tosiaan tamman hieman alleni ja kuuntelemaan apujani. Sitten saimme tehdä samaa tehtävää ravissa ja kun se sujui saimme nostaa laukkoja.

Käynnistä laukka, neljä askelta laukkaa ja takaisin käyntiin. Nyt koottiin takaosaa alle niin ettei koskaan ennen olekaan. Riksu vaahtosi suusta – ja niin vaahtosin minäkin. Samoin valmentajasetä huudellessaan meille ohjeita milloin ulko-ohjan tuesta ja milloin ulkopohkeen merkityksestä. Kun tamma vihdoin tuntui upealta ja pyöreältä Martin käski meidän lopettaa... Taisin näyttää varsin happamalta, koska mies remahti nauruun. ”Se näyttää upealta. Sinä et. Jäähdyttele se ja mene suihkuun.” Martin totesi poistuessaan kentältä. Taputin tammaa kaulalle ja heitin sille pitkät ohjat. Mahtava hevonen. Harmi etten itse ole yhtä mahtava.

Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2022-07-16

Harjailin ruunikkoa tammaa tämän mupeltaessa viimeisiä heinänkorsia karsinan pohjalta. Rauhallisen tamman läsnäolo rauhoitti omankin mieleni ja unohdin taas kiireen ja omat ongelmani. Oli vain minä ja hevonen ja upea aurinkoinen kesäilma, joka kutsui treenaamaan. Pyöritin Riksulle pintelit jalkoihin ja heitin satulan selkään. Nytpä pääsisimme ihan yksiksemme koko suurelle kentälle ja saisimme tehdä niin suuria ympyröitä, kuin vain ikinä tahtoisin. Olin innosta soikeana taluttaessani tamman kentän laidalle ja laskiessani jalustimet.

Aloitimme alkukäynneillä. Kouluratsun tavoin Riksulla on pitkä ja veätävä käynti luonnostaan, eikä sitä tarvitse patistaa eteenpäin. Annoin siis hevosen liikeen viedä ja nautin pystyessäni kääntelemään tammaa tahtomaani suuntaan pelkillä pienillä lantion liikkeillä. Taitavan hevosen selässä oli kyllä silkkaa iloa ihan vain istuakin. Toki jotain töitäkin pitäisi tehdä, joten keräsin ohjat. Samalla Riksu keräsi itsensä, mutta tiesin että se oli vain lumetta. Tammalla joutuisi tehdä töitä, jotta se tulisi rehellisesti kuolaintuelle, eikä vain esittänyt olevansa mukana. Osasi Riksukin siis hieman luistaa töistä, vaikka kyllä tallin muihin hevosiin verrattuna Riksu oli oikea työmyyrä. Siksi luultavasti nautinkin tamman kanssa jumppailusta niin paljon.

Aloitimme treenin siirtymisillä. Ensin muutaman askeleen ravipätkiä, jotka vaihtuivat pysähdyksiin ja nopeampiin siirtymiin. Satulaan alkoi jo tuntea, kuinka tamma keräsi takaosaa allensa. Oma kuntoni toki oli melkoisesti huonontunut toimistotöiden johdosta, ja tuntui että vatsalihakseni pärähtivät maitohapoille jo alkuverkan aikana. Oli siis pakko siirtää tamma hetkeksi käyntiin ja hengittää itse.

Ratsastajan puuskutustauon jälkeen siirryttiin siihen kauan odotettuun ympyrään. Teimme ensin ihan tuiki tavallisia pääty-ympyröitä eri askellajeissa. Mutta enhän voinut olla vähän kikkailematta, joten ryhdyimme pienentämään ja suurentamaan ympyrää ja teimme samalla vähän siirtymisiä. Ja taas ratsastajaa alkaa hapottaa. Jotta en aivan kuolisi itseaiheutetun treenin alle päätin että ottaisimme hieman rennompaa laukkaa vielä, ennenkuin toteaisin harjoittelumme päättyneeksi. Jatkoimme siis kentän viertä laukassa ja kannustin Riksua pidentämään askelta. Ja tammahan teki työtä käskettyä ja kohta kiisimme pitkin kenttää kuin kaksi reikäpäätä. Molempiin suuntiin laukkailtuamme siirsin tamman raviin ja ryhdyin keventämään jäähdyttelyn merkiksi. Riksu venytti kaulaa ja pärskyi niin, että valkoinen kuola vain lenteli.

Loppuverkassa venyttelimme vielä eteen ja alas erilaisilla serpentiineillä ja ympyröillä. Sitten siirsin tamman käyntiin ja kävelimme ympäri kenttää vartin verran, ennenkuin laskeuduin selästä ja lähdin kohti tallia. Riksu ei ollut edes hionnut. Itse olin aivan läpimärkä hiestä ja puuskutin, kuin peltotöihin pakotettu emakko. Hoidin tammalta varusteet pois ja heitin sen laitumelle muiden tammojen kanssa. Illemmalla olisi vielä Riksun vuoro pyöriä kävelykoneen tahtiin, joten liikunnan puutteesta ei tämän tamman kohdalla voida onneksi puhua.

Taitaa olla aika lähteä itsekin kohottamaan kuntoaan. Josko sen saisi paremmaksi vaikka ensi kesäksi?