Mein Fredrica
KRJ-I
16.01.2019 - 06.12.2025
 Kuva © Beate Langels (permission)
Mein Fredrica on virtuaalihevonen.
| Nimi | Mein Fredrica |
Kutsumanimi | Riksu |
| Syntymäpäivä | 16.01.2019 |
Ikääntyminen | 90pv = 1v (nyt 31.4v) |
| Rotu | Hannoverinhevonen |
Sukupuoli | tamma |
| Väri | Ruunikko |
Säkäkorkeus | 169cm |
| Painotus | Kouluratsastus |
Koulutustaso | GP, 80cm |
| Rekisterinumero | VH20-011-0133 |
Palkinnot | KRJ-I |
| Omistaja | Chao (VRL-02415), Das Chaos (DASC3715) |
Kasvattaja |
Chao (VRL-02415), Das Chaos (DASC3715) |
#6987 Mein Fredrica täyttää 3v 13.10.2019 ja 4v 11.01.2020
Kaikki eivät voi olla kauniita... Sanoo luihukaulainen Riksu, jota ei oikeastaan tippaakaan kiinnosta, mitä muut hänestä ajattelevat. Tämä daami on aina ollut oman tiensä kulkija ja todellakin "it's my way or noway"-tyyppi sielultaan. Jos jokin ei täsmää tamman mielenliikkeiden kanssa, niin se ei asia ei tule tapahtumaan. Ei vaikka ihminen kuinka tahtoisi. Mutta jos jonkin idean saa iskostettua tamman päähän sen omana ideana, niin silloinhan suunnitelma on varsin toimiva - eli kaikki toimii, oli asia mikä tahansa. Riksuun päätee myös hyvin lause "tammalle lähetetään asiakirja kolmena kappaleena" sillä välillä tämä hevonen on vaikea, kuin kelan täti. Jos kuitenkin ihmisen ja hevosen kanssa asiat "naksahtavat" kohdalleen, niin Riksusta saa oikean sydänystävän, joka tekee kaikkensa miellyttääkseen sitä oikeaa ihmistään. Tamma ei siis ole hengenvaarallinen, ei oikeastaan edes vaarallinen, mutta muistaa näyttää hapanta naamaa ja tyynesti vain kieltäytyä annetusta tehtävästä, jos ihmisen lähestymistapa ei hänen korkeuttaan miellytä. Jos tamman suosioon kuitenkin pääsee, niin Riksusta kuoriutuu varsinainen halihirmu, joka vaatii jatkuvaa huomiota ja joka yrittää päästä suosioon keinolla ja hinnalla, millä hyvänsä. Riksu on sellainen ota tai jätä hevonen, joita tulee vastaan vain kerran elämässä.
Riksulle on ihan sama, millainen ratsastaja sinä olet, sillä tamma kyllä opettaa sinut tavoille. Oliko liian voimakas pohje? No saat siitä hyvästä pukituksen. Olitko liian raskas kädestä? No Riksu nostaa etuosan kynttilänä pystyyn. Matkustatko vaan, etkä vaadi mitään? No, Riksu tässä näyttää näyttääkin siis elämäänsä kyllästyneeltä lypsylehmältä. Tee kaikki oikein ja vaadi vain parasta ja voíla! Sinulla on GP-tason hevonen, joka suorittaa mitä tahansa, mitenpäin tahansa ja mihin suuntaan tahansa. Riksu on siis äärimmäinen opettaja, eli suorita, tai putoa-tyyppiä. Kun ratsastaja suorittaa, niin Riksukin suorittaa. Paitsi esteitä. Niiden korkeuden nosteussa yli 60 sentin Riksu tarvitsee jo varsin paljon tukea ja turvaa ratsastajalta. Parhaimmillaan tamma suorittaa 80 sentin ratoja todella rutinoituneen esteratsastajan kanssa. Mutta vaikka taitoa puuttuu, niin innostuneen ratsastajan kanssa Riksukin innostuu ja ainakin yrittää ylittää kaiken, mitä eteen laitetaan.
Sukutaulu
» Isälinja: Big Arson - evm » Emälinja: Frei Malz - evm
Suvun pituus on 1 polvea virtuaalimaailmassa!
i. Big Arson VIR MVA Ch, KTK-III Ruunikko, 170cm, hann |
ii. Arson's Son, evm rn, 172cm, hann |
iii. Arson, evm prn, 176cm, hann |
iie. Hello Kitty, evm mrn, 169cm, hann |
ie. Big and Beatiful, evm trn, 168cm, hann |
iei. Black Beaty, evm mrn, 169cm, hann |
iee. Huh-Suh-Tuh, evm trn, 168cm, hann |
e. Frei Malz Tummanruunikko, 170cm, hann |
ei. Morello VV, evm m, 172cm, hann |
eii. Start Unter, evm m, 169cm, hann |
eie. Rock Cyrano, evm rn, 165cm, meckl |
ee. Fantasy-Melodie, evm trn, 170cm, hann |
eei. Plutona II, evm trt, 168cm, hann |
eee. Ausbildung Anya, evm rn, 169cm, hann |
[Näytä sukuselvitys]
[Piilota sukuselvitys]
i. Big Arson oli pelastustapaus hylätystä tallista, joka yllätti kaikki kouluratsun ominaisuuksillaan. Upea ruunikko hannoverori oli VIR MVA Ch-palkittu ja hyväksytty hevoskantakirjaan III-palkinnolle. Oriilla oli lisäksi miltei 50 sijoitusta KRJ:n alaisista kilpailuista. e. Frei Malz, tutummin Maissi, on tummanruunikko, 170cm korkea hannovertamma, joka ei tosiaan hurmaa luonteellaan, mutta on kovasta koulusuvusta hyvillä äitiominaisuuksilla varustettu hevonen. Saksalaista tuontisukua edustava tamma onkin jättänyt varsin laajan katraan varsoja Das Chaosin kasvattajaliitteen alle. ii. Arson's Son on 172 cm korkea, raamikas ruunikko, joka kääntää katseita kaikkialla, mihin kulkee. Valitettavasti Arson itse ei ole tätä kaikkea raamikuutta perinyt isältään, vaan on enemmän emänsä rakenteinen. Liikkeensä Arson tosin on perinyt isältään. Arson's Son edustaa brittiläistä hevoskasvatusta parhaimmillaan, ilmavat, irtonaiset liikkeet ja upea luonne. Tästä ei ori parane, joten ei ihmekään, että sillä on jo miltei sata jälkeläistä ympäri Eurooppaa. Arson's Son kilpaili aktiivisesti kansainvälisellä Grand Prix-tasolla, sijoittuen hyvillä prosenteilla. Ori kuitenkin loukkaantui viimeissä kilpailuissaan ja siirtyi kokopäiväiseen siitoskäyttöön. Arson's Son asustaa Isossa-Britanniassa omistajansa ja kasvattajansa hoiteissa. ie. Big and Beatiful on varsin harhaanjohtava nimi kyseiselle tammalle. Tummanruunikolta tammalta kun ei löydy korkeutta, kuin 168cm ja kauneutta ei senkään vertaa. Mikään rakennekukkanen neito ei ole koskaan ollut, eikä näin ollen ole pärjännyt näyttelyissäkään (aina ollut viimeinen). Onneksi kilparadoilla tämä tamma on näyttänyt epäilijöille närhen munat ja voittanut GP-tason kilpailuja niin kansallisissa, kuin kansainvälisissäkin kilpailuissa. Se on ratsastettavuudeltaan aivan unelma, samoin kuin luonteeltaan. Tamma on pitänyt kilpataukoa muutaman vuoden saaden kaksi varsaa ja nyt se on taas aloittanut harjoittelemisen aloittaakseen kilpailemisen uudestaan. Eihän tammalla ole ikää, kuin 12-vuotta, mutta omistaja ei silti ole enää tähtäämässä sen kanssa kansainväliselle tasolle. iii. Arson oli yllättävänkin raskasrakenteinen koulupuoliveriseksi. Oli selvää alusta asti, etteivät oriin jalat tule kestämään pitkää kilpailuttamista. Ori starttasi helpommissa luokissa muutaman kerran, kokeili kynsiään kansallisella ja kansainvälisellä GP-tasolla sijoittuen muutaman kerran. Sitten hankoside napsahti ja ori siirtyi kuntoutuksen kautta kokopäiväisesti siitoskäyttöön. Siitoksessa se ehti saada monia, hienoakin hienompia jälkeläisiä. Suuri, 176cm korkea punaruunikko kuitenkin nukahti ikiuneen kiitettävässä 24-vuoden iässä.
iie. Hello Kitty oli rautias, 169cm korkea tamma, jonka luonteessa oli todellakin kestämistä. Hello Kitty oli kasvatettu kilpahevoseksi, mamman mussukaksi. Se ei ollut koskaan päässyt elämään hevoslaumassa, eikä se koskaan joutunut kunnioittamaan ketään. Näin ollen se kokeili jatkuvasti voimiaan ihmisiä vastaan - kaikin mahdollisin tavoin. Tamma ei ollut myöskään helppo ratsastettava, vaan sen mielialat vaihtelivat, kuin yö ja päivä. Joskus se toi ruusukkeita kotiin kasapäin ja joskus se yritti syödä tuomarit. Siitoksessa tamma ehti saada muutaman jälkeläisen, kunnes se sai tallityöntekijän hengiltä potkutempauksellaan ja se lopetettiin silkoista turvallisuussyistä. iei. Black Beaty on jo toinen hevonen Arsonimme suvussa, jonka nimi johtaa jonkin verran harhaan. Ori on toki kuvankaunis, raamikas ja elegantti ilmestys, mutta musta se ei ole, vaan lähempänä ruunikkoa. Varsana ori on tunnistettu mustanruunikoksi, mutta iän myötä se on vain vaalentunut ja lähentelee nyt, 22-vuotiaana, jo tavallista ruunikkoa. Tämä hienorakenteinen ja kiltti kilparatsu on kantakirjattu kotimaassaan Saksassa I-palkinnolle. Tämän lisäksi orilta on nuoruudestaan useita laatuarvostelupalkintoja ja kilpailutuloksia GP-tasolta. Oria on käytetty - ja käytetään silloin tällöin vielä nykyäänkin - jalostukseen ja vieläpä melko runsaasti. Sen varsojen varsoja näkee vieläkin Saksan GP-radoilla... iee. Huh-Suh-Tuh on tummanruunikko, 168cm korkea hannovertamma. Tämä neito ei ole koskaan edes vilkaissut kilparatojen suuntaan, vaikka se onkin hyvin koulutettu ja osaa ratsain vaikka ja mitä. Tamma on kuitenkin alun alkaeenkin ostettu siitostammaksi, ja siitosuransa se aloittikin heti nelivuotiaana. Tähän mennessä tamma on saanut 10 jälkeläistä ja on taas kantavana. Omistajiensa mukaan, jos tamma selviää vielä tästä varsasta, se pääsee eläkkeelle. Jos ei selviä, niin se pääsee hevosten taivaaseen. Luonteeltaan hevonen on aina ollut avoin ja kiltti, sekä äärimmäisen rauhallinen. Onneksi se on myös periyttänyt sitä jälkeläisilleen.
Huomaathan, että jos tammalla on sukuselvitys, sen saa kopioida sen omille jälkeläisille ja niiden jälkeläisille (jne) (© Chao)!
Jälkeläiset
Mein Fredrica on käytössä jalostukseen myös ulkopuolisille. Kysy lisää lähettämällä sähköpostia.
Toivomme, että kaikki jälkeläiset rekisteröitäisiin mahdollisimman pian syntymän jälkeen, jotta mahdolliset ominaisuuspisteet voivat periytyä. Virallinen jälkeläislista löytyy rekisterisivulta. Tätä oman sivun listaa päivitetään etupäässä tallin omien kasvattien osalta.
Kilpailutulokset
Mein Fredrica kilpailee porrastetuissa, ja periyttää siten rekisteröidyille jälkeläisilleen allaolevan taulukon mukaan ominaisuuspisteitä. Tarkempaa tutustumista varten
tamman rekisterinumero ja rekisterisivu on VH20-011-0133.
| Ominaisuuspisteet | Periytyvät ominaisuuspisteet | | Kenttäratsastusjaos (KERJ) | 0 (vt. 0) | 0 | | Westernjaos (WRJ) | 3108.33 (vt. 7) | 388.54 | | Maastoestejaos (MEJ) | 0 (vt. 0) | 0 | | Esteratsastusjaos (ERJ) | 3108.33 (vt. 7) | 388.54 | | Kouluratsastusjaos (KRJ) | 6622.79 (vt. 10, ikä rajoittaa tasoa) | 827.85 | | Valjakkoajojaos (VVJ) | 3108.33 (vt. 7) | 388.54 | | Askellajiratsastusjaos (ARJ) | 3108.33 (vt. 7) | 388.54 | * Periytyminen on laskettu sen perusteella, ettei toinen vanhempi periyttäisi ollenkaan pisteitä. Jos toinenkin vanhempi periyttää pisteitä, varsan pistesumma on suurempi.
|
Päiväkirjat
Valmentaja: Chao, Päivämäärä: 2023-01-16, Laji: Koulu
Martin potkiskeli hiekkaa kentällä, kun saavuin ruunikon ratsuni kanssa portin sisäpuolelle. ”Kauhean kuiva pohja, toivottavasti ei pölyä.” Martin totesi tervehdykseksi. Kouluratsastajat... Tuhahdin ja pyöräytin silmiäni. Martin mulkaisi minuun kiukkuisesti ja ryhtyi huutamaan jotakin saksaksi. Onneksi en ymmärrä saksaa.
Lämmiteltyäni Riksua hetkisen ympyröillä ja siirtymisillä Martin tahtoi meidän aloittavan suoristusharjoitukset. ”Suora hevonen on kaiken alku ja juuri.” Mies huuteli kentän laidalta. En tiennyt olisinko ollut samaa mieltä. Ryhdyimme kuitenkin töihin. Ratsastetaan pituushalkaisijalle, ensin neljä askelta pohkeenväistöä, neljä askelta suoraan, neljä väistöä, neljä suoraan... Jatkettaisiin kunnes olisimme takaisin uralla ja seuraavalla halkaisijalla väistö toiseen suuntaan.
”Älä taivuta. Ei tarvitse eikä saa taipua. Pidä pohkeiden välissä, MOLEMPIEN POHKEIDEN!” Yritin epätoivoisesti saada Riksuun otetta, mutta tamma taisi todeta jo alun rämpimisestä, että nyt oli autopilotin paikka. Riksu siis suoritti, kuten parhaaksi näki ja minä sävelsin omiani, juuri kuten oli tapanani. Kuulin Martinin repivän hiuksia päästään. ”Voisitko ystävällisesti ottaa siihen ratsuun jotain otetta?” Miehen ääni meni koko ajan ivallisemmaksi. Näytin äijälle kieltä.
Mutta mies oli oikeassa, oli aika alkaa ratsastaa. Niinpä pari voimakkaampaa kopautusta ulkopohkeella ja heti tamma heräsi. Ai nytkö me tehdään niitä töitä, se tuntui kysyvän samalla kun sen korvat kääntyivät kiinni niskanahkaan ja tunsin takajalkojen pamauttavan maata tasajalkaa voimakkaan pohkeen vaikutuksesta. Teimme samaa harjoitusta ensin käynnissä, kunnes sain tosiaan tamman hieman alleni ja kuuntelemaan apujani. Sitten saimme tehdä samaa tehtävää ravissa ja kun se sujui saimme nostaa laukkoja.
Käynnistä laukka, neljä askelta laukkaa ja takaisin käyntiin. Nyt koottiin takaosaa alle niin ettei koskaan ennen olekaan. Riksu vaahtosi suusta – ja niin vaahtosin minäkin. Samoin valmentajasetä huudellessaan meille ohjeita milloin ulko-ohjan tuesta ja milloin ulkopohkeen merkityksestä. Kun tamma vihdoin tuntui upealta ja pyöreältä Martin käski meidän lopettaa... Taisin näyttää varsin happamalta, koska mies remahti nauruun. ”Se näyttää upealta. Sinä et. Jäähdyttele se ja mene suihkuun.” Martin totesi poistuessaan kentältä. Taputin tammaa kaulalle ja heitin sille pitkät ohjat. Mahtava hevonen. Harmi etten itse ole yhtä mahtava.
Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2022-07-16
Harjailin ruunikkoa tammaa tämän mupeltaessa viimeisiä heinänkorsia karsinan pohjalta. Rauhallisen tamman läsnäolo rauhoitti omankin mieleni ja unohdin taas kiireen ja omat ongelmani. Oli vain minä ja hevonen ja upea aurinkoinen kesäilma, joka kutsui treenaamaan. Pyöritin Riksulle pintelit jalkoihin ja heitin satulan selkään. Nytpä pääsisimme ihan yksiksemme koko suurelle kentälle ja saisimme tehdä niin suuria ympyröitä, kuin vain ikinä tahtoisin. Olin innosta soikeana taluttaessani tamman kentän laidalle ja laskiessani jalustimet.
Aloitimme alkukäynneillä. Kouluratsun tavoin Riksulla on pitkä ja veätävä käynti luonnostaan, eikä sitä tarvitse patistaa eteenpäin. Annoin siis hevosen liikeen viedä ja nautin pystyessäni kääntelemään tammaa tahtomaani suuntaan pelkillä pienillä lantion liikkeillä. Taitavan hevosen selässä oli kyllä silkkaa iloa ihan vain istuakin. Toki jotain töitäkin pitäisi tehdä, joten keräsin ohjat. Samalla Riksu keräsi itsensä, mutta tiesin että se oli vain lumetta. Tammalla joutuisi tehdä töitä, jotta se tulisi rehellisesti kuolaintuelle, eikä vain esittänyt olevansa mukana. Osasi Riksukin siis hieman luistaa töistä, vaikka kyllä tallin muihin hevosiin verrattuna Riksu oli oikea työmyyrä. Siksi luultavasti nautinkin tamman kanssa jumppailusta niin paljon.
Aloitimme treenin siirtymisillä. Ensin muutaman askeleen ravipätkiä, jotka vaihtuivat pysähdyksiin ja nopeampiin siirtymiin. Satulaan alkoi jo tuntea, kuinka tamma keräsi takaosaa allensa. Oma kuntoni toki oli melkoisesti huonontunut toimistotöiden johdosta, ja tuntui että vatsalihakseni pärähtivät maitohapoille jo alkuverkan aikana. Oli siis pakko siirtää tamma hetkeksi käyntiin ja hengittää itse.
Ratsastajan puuskutustauon jälkeen siirryttiin siihen kauan odotettuun ympyrään. Teimme ensin ihan tuiki tavallisia pääty-ympyröitä eri askellajeissa. Mutta enhän voinut olla vähän kikkailematta, joten ryhdyimme pienentämään ja suurentamaan ympyrää ja teimme samalla vähän siirtymisiä. Ja taas ratsastajaa alkaa hapottaa. Jotta en aivan kuolisi itseaiheutetun treenin alle päätin että ottaisimme hieman rennompaa laukkaa vielä, ennenkuin toteaisin harjoittelumme päättyneeksi. Jatkoimme siis kentän viertä laukassa ja kannustin Riksua pidentämään askelta. Ja tammahan teki työtä käskettyä ja kohta kiisimme pitkin kenttää kuin kaksi reikäpäätä. Molempiin suuntiin laukkailtuamme siirsin tamman raviin ja ryhdyin keventämään jäähdyttelyn merkiksi. Riksu venytti kaulaa ja pärskyi niin, että valkoinen kuola vain lenteli.
Loppuverkassa venyttelimme vielä eteen ja alas erilaisilla serpentiineillä ja ympyröillä. Sitten siirsin tamman käyntiin ja kävelimme ympäri kenttää vartin verran, ennenkuin laskeuduin selästä ja lähdin kohti tallia. Riksu ei ollut edes hionnut. Itse olin aivan läpimärkä hiestä ja puuskutin, kuin peltotöihin pakotettu emakko. Hoidin tammalta varusteet pois ja heitin sen laitumelle muiden tammojen kanssa. Illemmalla olisi vielä Riksun vuoro pyöriä kävelykoneen tahtiin, joten liikunnan puutteesta ei tämän tamman kohdalla voida onneksi puhua.
Taitaa olla aika lähteä itsekin kohottamaan kuntoaan. Josko sen saisi paremmaksi vaikka ensi kesäksi?
|
|