LH Secret Singer
KTK-kelp.
Kuva © Mythos Warmblood Stud (permission)
LH Secret Singer on virtuaalihevonen.
| Nimi | LH Secret Singer |
Kutsumanimi | Rete |
| Syntymäpäivä | 30.05.2020 |
Ikääntyminen | 84pv = 1v (nyt 26.3v) |
| Rotu | Oldenburginhevonen |
Sukupuoli | tamma |
| Väri | Ruunikko |
Säkäkorkeus | 165cm |
| Painotus | Kenttäpainotus |
Koulutustaso | CIC2 (He A, 110cm) |
| Rekisterinumero | VH20-013-0071 |
Palkinnot | KTK-kelp. |
| Omistaja | Chao (VRL-02415), Oxford (OXFO7763) |
Kasvattaja |
Lukariksen Hevoskeskus |
#7681
LH Secret Singer täyttää 3v 06.02.2021 ja 4v 01.05.2021
Reten historia on varsin samanlainen, kuin on niin monen muunkin Chaon omistuksessa olevan hevosen. Keräilija-tyyppisenä persoonana, kun Chaorita von Hellgren toteaa, että jokin hevonen on kaunis, on hänen pakko saada se. Aina ihmiset eivät ole valmiita luopumaan silmäterästään edes isoa rahasummaa vastaan ja silloin Chaonkin on tyydyttävä toiseksi parhaimpaan vaihtoehtoon: kauniin hevosen pienempään kopioon, eli seuraavaan sukupolveen. Niin kävi tässäkin tapauksessa. Eräänä kauniina päivänä Chao tajusi tarvitsevansa jalostusmateriaalia englanninpuoliveristensä kasvatukseen ja linjojen luomiseen ja esiin astui Lukariksen Hevoskeskus. Siellä Chao-parka ihastui moneen eri hevoseen ja pienellä sovittelulla ja rahasummien omistajuuden vaihtamisella Chao oli saanut sovittua itselleen useamman upean diilin suvukkaista hevosista ja lähinnä niiden varsoista. Chaolla kävi tuuri ja Rete on vanhemmiten osoittautunut jopa paremmaksi, kuin mitä Chao olisi osannut rimppakinttuisesta varsasta toivoa.
Rete on hyvin paljolti ”kaikki käy”-hevostyyppiä. Kun namipalloja lykätään jatkuvalla sykkeellä kohti tamman leipäläpeä, niin mikään tehtävä ei ole ylitsepääsemätön. Rete on myös varsasta asti ollut äärimmäisen utelias ja rohkea. Se on yleensä laumastakin se, joka ensimmäisenä huitelee tutkimaan kaikkea uutta, jonka muu lauma olisi jo leimannut vaaralliseksi. Reteltä siis puuttuu sellainen saaliseläimen perus itsesuojeluvaisto. Rete on hevonen, joka ei selviäisi villinä luonnossa viittätoista minuuttiakaan. Reten uteliaisuuteen liittyy myös tamman jatkuva into tutkia aivan kaikki: maistella riimunnarut, haistella ja heitellä joka ainoa harja, suoja, loimi, satulahuopa – you name it, ympäri tallin käytävää ”tutkimusmielessä”. Ja sen ansiosta Reten kanssa saa olla välillä tarkkana, ettei tamma esimerkiksi nyhtämään suojia jalastaan sillä aikaa, kun itse hakee satulaa telineestä. Kaikeksi onneksi Rete ei ole pahantahtoinen, vaan kaikki ”jekkuilu” juontaa juurensa vain tamman kyltymättömästä uteliaisuudesta – ja ehkä vähän persoudesta ruualle.
Ratsuna Rete ei paljoa poikkea perusluonteestaan. Se on sopivan herkkä ja niin kauan, kun tehtävät pysyvät kiinnostavina, erilaisina ja uuden tuntuisina. Jos tamma pääsee kyllästymään, koska tehtävät toistavat itseään kerta kerran jälkeen niin Rete on myös varsin nopea kiinnostumaan ratsastajan ulkopuolella tapahtuvista asioista. Tamman ADHD-aivot tarvitsevat uusia ärsykkeitä joka päivä, muuten Reten ajatukset seikkailevat jossain ihan muualla ja ratsastus muuttuu vaarallisella tavalla haastavaksi, kun tamma muunmuassa lakkaa katsomasta jalkoihinsa keskittyessään vaikka oravaan kentän laidalla. Mutta tehtävien pysyessä kiinnostavina – ja ratsastajan skarppina – myös Rete pysyy ahkerana ja perusmiellyttävänä ratsastaa.
Maastossa ja esteillä tamma on ehdottomasti parhaimmillaan. Ylipäänsä siellä missä tapahtuu koko ajan ja nopealla sykkeellä, niin Rete on aivan liekeissä. Maastoesteillä tamman rohkeus tulee upeasti ilmi, sillä ei ole tullut vastaan estettä, jota tämä tamma pelkäisi. Se hyppää banketit, haudat ja veteen korvat tötteröllä täysin kyselemättä. Toki tamman into johtaa helposti siihen, että ratsastaja on paljon vastuussa hyppypaikoista. Rete kun ei kiellä, oikeastaan ikinä, niin huonolle paikalle tuominen takaa yleensä onnettomuuden. Eli vaikka tammasta voisi kuvitella sen olevan hyppymestari, niin ilman tarkkaa ratsastajan silmää Rete on nopeasti esteen seassa oli kyseessä sitten maastoeste tai rataeste.
Sukutaulu
» Isälinja: Agent - evm
» Emälinja: Do You Sing - evm
Suvun pituus on 1 polvea virtuaalimaailmassa!
i. Agent
Ch, KTK-III, ERJ-III, KRJ-II, YLA3
m, 172cm, old |
ii. Drongo, evm
old |
iii. Quiller, evm
old |
iie. Modesty Blaise, evm
old |
ie. Perfect Dark, evm
old |
iei. Solid Snake, evm
old |
iee. Walkera, evm
old |
e. Do You Sing
KTK-II, ERJ-II, YLA2
rn, 160cm, old |
ei. Ist Alles Gut, evm
old |
eii. tuntematon, evm
old |
eie. tuntematon, evm
old |
ee. Do They Sing, evm
old |
eei. tuntematon, evm
old |
eee. tuntematon, evm
old |
[Näytä sukuselvitys]
Huomaathan, että jos tammalla on sukuselvitys, sen saa kopioida sen omille jälkeläisille ja niiden jälkeläisille (jne) (© Chao)!
Jälkeläiset
LH Secret Singer on käytössä jalostukseen myös ulkopuolisille. Kysy lisää lähettämällä sähköpostia.
Toivomme, että kaikki jälkeläiset rekisteröitäisiin mahdollisimman pian syntymän jälkeen, jotta mahdolliset ominaisuuspisteet voivat periytyä. Virallinen jälkeläislista löytyy rekisterisivulta. Tätä oman sivun listaa päivitetään etupäässä tallin omien kasvattien osalta.
Kilpailutulokset
LH Secret Singer kilpailee porrastetuissa, ja periyttää siten rekisteröidyille jälkeläisilleen allaolevan taulukon mukaan ominaisuuspisteitä. Tarkempaa tutustumista varten
tamman rekisterinumero ja rekisterisivu on VH20-013-0071.
| Ominaisuuspisteet | Periytyvät ominaisuuspisteet | | Kenttäratsastusjaos (KERJ) | 3480.79 (vt. 7) | 435.1 | | Westernjaos (WRJ) | 2693.48 (vt. 6) | 336.69 | | Maastoestejaos (MEJ) | 3216.45 (vt. 7) | 402.06 | | Esteratsastusjaos (ERJ) | 2438.16 (vt. 6) | 304.77 | | Kouluratsastusjaos (KRJ) | 1407.5 (vt. 4) | 175.94 | | Valjakkoajojaos (VVJ) | 1460.66 (vt. 4) | 182.58 | | Askellajiratsastusjaos (ARJ) | 786.94 (vt. 2) | 98.37 | * Periytyminen on laskettu sen perusteella, ettei toinen vanhempi periyttäisi ollenkaan pisteitä. Jos toinenkin vanhempi periyttää pisteitä, varsan pistesumma on suurempi.
|
Päiväkirjat
Valmentaja: Chao, Päivämäärä: 2022-06-06, Laji: Maastoeste
Hain Reten käytävälle ja sidoin sen kiinni. Tamma tuijotti minua kysyvästi, olinhan keskeyttänyt sen päiväunet pahemman kerran. ”Lähdetään vähän loikkimaan tammaseni.” Tokaisin sille ryhtyessäni harjaamaan tamman ruskeaa karvaa. Rete tuhahti, koska taskustani ei ollutkaan maagisesti tipahtanut namipalaa ja tyytyi kohtaloonsa valmentautuvana ratsuna. Tällä kertaa olin myös varautunut tamman metkuihin ja hakenut kaikki varusteet valmiiksi käytävälle. Nyt Reten suojia ei löytyisi pitkin poikin tallikäytävää sillä välin, kun itse joutuisin käymään satulahuoneen puolella – tällä kertaa kaikki sujuisi hyvin rasvatun koneiston lailla.
Hypätessäni tamman selkään tallipihalla taputin itseäni henkisesti selkään. Kuntoonlaitto oli sujunut ilman ongelmia, olin siis kehityskelpoinen tapaus. Ohjasin tamman maastopolulle jossa kävisimme alkukäynnit ja lämmittelyt ennenkuin siirtyisimme maastoradalle Lancen arvostelevan silmän alle. Päivän sana oli kuulemma kilpailuharjoitus, eli tänään hypättäisiin vakavamielistä maastoesterataa ja kuunneltaisiin Lancen ohjeistusta korvanapin kautta. En mahtanut mitään ajatukselle, että tämä olisi se päivä, kun vaihtaisin hiippakuntaa. En ollut koskaan luottanut hevosiin, jotka eivät ikinä kieltäytyneet. Se loi itselleni normaalia enemmän paineita, koska jos ratsastaisin itse hevosen päin persettä, niin kuolisimme luultavasti molemmat. Näin jo kauhupätkiä joissa makasin ratsuni alla vesihaudan pohjalla ja kylmä hiki tapaili ohimoitani. Reten kärsimätön pärskintä sai huomioni takaisin ratsuuni. Nyt täytyi vain toivoa parasta, mietin samalla kun hamusin tamman ohjat käsiini ja kannustin sen kevyesti raviin.
”Otetaan lyhyempi rata, pidä reipas tahti ja tuo se tarkasti jokaiselle esteelle.” Lance neuvoi tuttuun, rauhalliseen sävyynsä korvanappiini. Koitin hengittää rauhallisesti ja imeä itsevarmuutta ratsustani, jonka elämässä ei tuntunut olevan huolen häivää. ”Eikä sitten muuta kuin radalle mars!” Lance huudahti innoissaan mikkiin ja minä tein työtä käskettyä. Rete ponnahti kevyesti eteenpäin ja lähti innokkaasti laukkaamaan pitkin tallin maastorataa. Rata oli tammalle tuttu, jonka vuoksi se odotti jo innokkaana ensimmäistä estettä. Pistin toivoni sen varaan että tamma ehkä osaisi radan ulkoa eikä odottaisi minulta täydellistä ratsastusta, vaikkakaan en uskaltanut heittäytyä täysin tämänkään ajatuksen turvaan. ”Keskity.” Lance sanoi korvanapista, aivan kuin tämä olisi kuullut ajatukseni. Mies oli toki oikeassa, niinpä työnsin synkät ajatukset kauemmas ja keskityin ratsastamaan.
Reten kanssa keskittyminen oli helppoa, koska ei myöskään tarvinnut pelätä tamman kieltävän. Sai keskittyä täysin omaan tekemiseensä ja loppujen lopuksi rataharjoitus sujui odotettua helpommin ja jopa paremmin, vaikka nuolenkärki- ja kulmaeste meinasivat osoittautua allekirjoittaneelle vaikeaksi tähdätä. ”Lisää treeniä vaan.” Lance lohdutteli radan jälkeen kun kerroin ongelmistamme radalla. ”Sitä paitsi teidän banketit on parantuneet paljon edellisistä kerroista.” Mies taputti minua selkään ojentaessani jäähdyteltyä ratsuani sen hoitajalle kävelytykseen. Rete lähti mielellään nimikkoihmisensä mukaan, koska ilmeisesti tämä lahjoi tamman aina suurella määrällä herkkuja. Toki Rete oli ne kyllä ansainnut, tammahan oli aivan painonsa arvoinen kullassa, jos se kulki samalla puhdilla ja innolla kilpailuissakin. ”Hieno hevonen.” Lance totesi Reten loittonevaa hahmoa tuijottaessaan. ”Oletko sä joku meedio tai ajatusten lukija?” Totesin Lancelle, joka vain kohautti myhäillen olkapäitään.
Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2022-07-10
 Tänään olin paikannut almanakkaani tämän päivän kohdalle ”projektipäivän”. Tänään olisi siis sopivan kesäisen aurinkoinen keli hevosten pesemiseen. Ei tietenkään kaikkien, mutta melkoinen kasa porukkaa olisi tallilta taas lähdössä kisareissuille ympäri Eurooppaa, joten olisi mukavampi pakata mukaan puhtaita, kuin paskaisia hevosia. Niinpä tuumasta toimeen ja hevoset sisätiloihin odottamaan kohtaloaan. ”Aloitetaan helpoista.” Tallimestari John ohjeisti henkilökuntaa minun jo sitoessani Reteä kiinni pesukarsinaan. ”Älkääkä välittäkö Chaosta, tehköön mitä lystää, ei liity meihin.” Mies päätti ohjeistuksensa. Hymyilin itsekseni sukiessani ruunikkoa tammaa odottaessani pesuveden lämpeämistä.
Tamma ei ollut moksiskaan mistään pesutapahtumiin liittyvästä. Se tuijotteli kiinnostuneena tallikäytävän vilskettä ja nappaili tyytyväisenä porkkanoita, joita löytyi useammankin ohikulkevan ihmisen, ja Chaon, taskuista aivan sattumalta. Tamma oli niin miellyttävä luonteeltaan ja vieläpä kaunis kasvoiltaan, että oli ihme ettei se lihonut aivan muodottomaksi. Reten lahjomiseen oli varmasti perustettu jo jokin oma salainen kulttinsa, koska tammahan oli varsin vastustamaton. Ainakin silloin kun ei viskonut suojiaan pitkin tallin käytäviä.
Rete oli varsin nopeasti pesty ja puunattu ja huuhdottu. Samoin pieni joukko muitakin ratsuja, joten kuivattelukävelylle mars ennen seuraavan pesuerän haltuunottoa. Kävelimme porukalla pienehkön lenkin ja annoimme hevosten maistella vihreää ohimennessään. Kävimme maneesin puolellakin Johnin johdolla ottamassa muutamia raviaskeleita maasta käsin. Ilmeisesti tallimestari tahtoi vielä varmistaa, että kaikki kilpareissuun lähtevät hevoset liikkuivat puhtaasti – ainakin ilman ratsastajaa. Ihailtavaa omistautumista, mietin hölkätessäni Reten rinnalla. Tamma ravasi rinnalla korkein askelin. Rete ainakin nautti, puuhattiin tässä sitten mitä tahansa niin tamma oli aina täysillä mukana.
Tämä tamma on ollut rahansa arvoinen ostos.
|
|