Ch J. Moriarty
KTK-II, YLA2, KRJ-III
01.12.2012 - 01.02.2026
Kuva © Midas Touch Stud (permission)
J. Moriarty on virtuaalihevonen.
| Nimi | J. Moriarty |
Kutsumanimi | Morri |
| Syntymäpäivä | 01.12.2012 |
Ikääntyminen | 150pv = 1v (nyt 33v) |
| Rotu | Suomalainen puoliverinen |
Sukupuoli | ori |
| Väri | Rautias |
Säkäkorkeus | 167cm |
| Painotus | Yleispainotus |
Koulutustaso | CIC4 (me 130cm), 160cm, Va A |
| Rekisterinumero | VH12-031-0534 |
Palkinnot | KTK-II, YLA2, KRJ-III |
| Omistaja | Chao (VRL-02415), Oxford (OXFO7763) |
Kasvattaja |
Chao (VRL-02415) |
#7530
J. Moriarty täyttää 3v 24.02.2014 ja 4v 24.07.2014
J. Moriarty on äijäenergiaa uhkuva testosteronipommi, joka vie eikä vikise. Morri ei vahingossakaan näytä heikkouksiaan vastustajalle - tai sen puoleen kennellekään muullekkaan. Se on ollut välillä ongelmana, koska tallihenkilökunnalla on vaikeuksia huomata oriista, jos sillä on jotain vikana. Ori ei nimittäin suostu esimerkiksi ontumaan ollenkaan, vaikka siltä olisi amputoitu puolet etujalasta. Morri on myös kova huutelemaan. Se huutaa uhkaavasti toisille oreille ja mylvii innoissaan kaikille tontin tammoille. Kilpailupaikalla katseet kääntyvät tämän äänenavaajan suuntaan automaattisesti, ori nimittäin osaa tehdä itsestään numeron. Kaikkialla.
Morri on myös niin innoissaan tammojen perään, että tallin henkilökunnalla on välillä vaikeuksia saada oria pysymään aitojensa sisäpuolella. Myöskään muiden hevosten lähelle Morrilla ei ole mitään asiaa, se kun ei siedä muita oreja lähellään ja ruunatkin ovat varsin epäilyttävää sakkia. Tammoja saisi olla satapäin ja sekään ei riittäisi, Morri voisi ottaa uuden daamin itselleen joka päivä.
Päivittäiset hoitotoimenpiteet ovatkin Morrin egoistisen luonteen vuoksi varsin vaativia. Morri raastaa välillä todella henkilökunnan hermoja sekoillessaan tammojen perään ja sen suuremmin ihmisen olemassaolosta välittämättä. Onneksi ori muistaa kuitenkin välillä sitä hoitavia ihmisiäkin, nimittäin happamalla naamalla, terävillä hampailla ja napakalla potkulla persauksille... Mutta kun oriille saa satulan ja ratsastajan selkään, se muuttuu täysin toisenlaiseksi.
Ratsuna Morri on herkkä ja energinen ja kun sen saa keskittymään annettuun tehtävään, niin se suorittaa sen kovaa ja korkealta. Oli kyseessä sitten estehyppelyä tai kouluradan liikkeitä. Mikään este ei ole ollut oriin egolle vielä liikaa, eikä Morin kanssa tarvitse pelätä kieltoja. Ori tuntuu mieluummin heittäytyvän esteen sekaan, kuin antaa periksi. Maastoillessa Morri on kuuma tapaus, mutta varma. Säikkymistä ei tarvitse pelätä, mutta se, mistä orin jarrut sinä päivänä löytyvät on ratsastajalle aina yhtä suuri arvoitus. Maastoesteillä kannattaa siis ensin hankkia hidastusnappula ennnenkuin lähtee edes yrittämään – mutta kun se löytyy niin Morri kyllä suorittaa!
Sukutaulu
» Isälinja: Monster - evm
» Emälinja: Spandau - evm
Suvun pituus on 1 polvea virtuaalimaailmassa!
i. Monster
VIR MVA Ch, KTK-I, VSN Champion, ERJ-I, KERJ-I, KRJ-I, YLA2
Rautias, 167cm, fwb |
ii. Monster Mash, evm
rt, 172cm, fwb |
iii. Monster Hit, evm
rt, 169cm, fwb |
iie. Lightblue, evm
rn, 168cm, fwb |
ie. Amerimacka, evm
rt, 164cm, fwb |
iei. Black Balloon, evm
rt, 159cm, fwb |
iee. Twin Earth, evm
rt, 167cm, fwb |
e. Spandau
Punarautias, 161cm, hann |
ei. Rathaus, evm
tprt, 164cm, hann |
eii. Waltzman, evm
rt, 165cm, hann |
eie. Kingdale Unborn, evm
vrt, 163cm, hann |
ee. American Movie, evm
rt, 160cm, hann |
eei. American Allstar, evm
prt, 162cm, hann |
eee. Youscream, evm
tprt, 160cm, hann |
[Näytä sukuselvitys]
Huomaathan, että jos orilla on sukuselvitys, sen saa kopioida sen omille jälkeläisille ja niiden jälkeläisille (jne) (© Chao)!
Jälkeläiset
J. Moriarty on käytössä jalostukseen myös ulkopuolisille. Kysy lisää lähettämällä sähköpostia.
Toivomme, että kaikki jälkeläiset rekisteröitäisiin mahdollisimman pian syntymän jälkeen, jotta mahdolliset ominaisuuspisteet voivat periytyä. Virallinen jälkeläislista löytyy rekisterisivulta. Tätä oman sivun listaa päivitetään etupäässä tallin omien kasvattien osalta.
Kilpailutulokset
J. Moriarty kilpailee porrastetuissa, ja periyttää siten rekisteröidyille jälkeläisilleen allaolevan taulukon mukaan ominaisuuspisteitä. Tarkempaa tutustumista varten
orin rekisterinumero ja rekisterisivu on VH12-031-0534.
| Ominaisuuspisteet | Periytyvät ominaisuuspisteet | | Kenttäratsastusjaos (KERJ) | 5464 (vt. 9) | 683 | | Westernjaos (WRJ) | 4772.05 (vt. 9) | 596.51 | | Maastoestejaos (MEJ) | 3354.55 (vt. 7) | 419.32 | | Esteratsastusjaos (ERJ) | 6736.44 (vt. 10, ikä rajoittaa tasoa) | 842.06 | | Kouluratsastusjaos (KRJ) | 2894.32 (vt. 6) | 361.79 | | Valjakkoajojaos (VVJ) | 3682.16 (vt. 7) | 460.27 | | Askellajiratsastusjaos (ARJ) | 2894.32 (vt. 6) | 361.79 | * Periytyminen on laskettu sen perusteella, ettei toinen vanhempi periyttäisi ollenkaan pisteitä. Jos toinenkin vanhempi periyttää pisteitä, varsan pistesumma on suurempi.
NJ: 04.05.2014 BIS4, MVA-SERT (Päätuomari: Hilppa)
NJ: 16.09.2014 irtoSERT (Päätuomari: Vibaja )
NJ: 30.01.2013 irtoSERT (Päätuomari: Shonna S.)
30.06.2020 Hevosten kantakirjaustilaisuus: 18 + 18 + 18 + 18 = 72p. KTK-II
17.12.2021 Champion-arvonimi myönnetty.
31.13.2025 Yleislaatuarvostelu, Joulukuun tilaisuus: 92,5p = YLA2
KRJ-III (78.500p), KRJ
31.01.2026, Tammikuun varsinainen laatuarvostelutilaisuus
8,5 + 23 + 22 + 10 + 15 = 78,5 p.
|
Päiväkirjat
Valmentaja: Chao, Päivämäärä: 2020-07-12, Laji: Koulu
 Istuin raudikon selässä ja yritin hengittää tasaisesti. Morri käänteli päätään oikealta vasemmalle tuijottaen minua samalla yläkautta silmiin. Onneksi testamentti oli kirjoitettu, sillä en muistanut milloin olisin ikinä loistanut orin selässä... ”Ootteko lämmittelyt?” Kajahti Lancen ääni maneesin ovelta. ”Näyttääkö siltä?” Mutisin miehelle ravistaessani päätäni. ”No aloitetaanko vaikka siitä?” Mies kohotti kulmiaan harvinaisen ivallisesti. Huokaisin syvään ja keräsin ohjia tiukemmalle nyrkkiin. Morri ryhdistäytyi ja siirsi katseensa eteenpäin. Sitten se jäi odottamaan kuin lähtöviivalle pistoolin laukaisua.
Siirsin painopistettäni vähän taaemmas ja puristin pehmeästi oriin kohoilevia kylkiä. Morri sinkosi eteenpäin liitelevään, pitkään raviin ja minä yritin pysyä mukana. ”Onko sulla sitä keskivartaloa vai jätitkö sen talliin?” Mies kohotti leukaansa, minä vastasin hiljaisella murinalla. ”Luulitko ettei kovanluokan kilparatsun kanssa tarvitse tehdä töitä?” Jatkoin murinaa mutta ilmeisesti niin kovaa, että Morrikin käänsi jo korvansa taaksepäin. Koitin hengittää rauhallisesti ja keskittyä muistamiini ohjeisiin. Unohdin muodon ja keskityin hevoseen. Morri oli – pyhäksi onneksi - rennolla tuulella ja liihotteli notkeasti pyyntöjeni mukaan volteilla ympäri maneesia.
”Josko ryhtyisitte sitten tekemään laukkasiirtymisiä? Käynti-laukka-käynti olisi varmaan kiva? Vaikka neljällä askeleella?” Martinin suu kääntyi hymyyn, minun irvistykseen. Tiivistin omaa istuntaani, tein muutaman puolipidätteen ja siirsin pehmeän pidätteen kautta hevosen käyntiin. (Tai niin pehmeän, kuin Morrin kanssa voi tehdä...) Sitten ryhdyin jo valmistelemaan sitä laukannostoon. Onneksi Morri on helppo nostaja (ja varsin vauhdikas), ja se oli nostamassa jo kolmannen askeleen kohdalla. Neljännellä ei siis tarvinnut, kuin myödätä lantiolla ja ori siirtyi pehmeään keinutuolimaiseen laukkaansa. Morri innostui jokaisesta nostosta vain enemmän ja enemmän ja jouduin tekemään jo töitä, ettei se olisi tarjonnut noston lisäksi vaihtoja ja vaikka mitä muuta mahdollista. Martin naureskeli maneesin laidalla ja huuteli välillä ohjeita apujen käytöstä ja istunnasta. Morrin suusta valahteli vaahtoa pitkin ryntäitä kun se koitti varastaa laukkaan aina vain aiemmin ja aiemmin.
Toistimme tämän hauskuutta uhkuvan (sis. sarkasmin) harjoituksen toiseenkin suuntaan. Sitten Martin totesi, että voisin jäähdytellä ratsuni. ”Nyt pääsitte siihen vireystilaan mistä jatketaan huomenna. Lämmittele se valmiiksi tollaiseksi niin päästään sinne piruetteihin asti.” Mies huusi ovelta häipyessään pimenevään iltaan. Minä siirsin Morrin kevyeeseen raviin ja annoin sen venyttää selän läpi eteen alas omavalintaisessa tahdissa. Pikkuhiljaa Morri rentoutui ja ravin tahti rauhoittui. Teimme vielä huolelliset loppukäynnit ennenkuin hoidin oriin pois ja jäin innolla (sis. sarkasmia) odottamaan seuraavan päivän valmennusta. Valmentaja: Chao, Päivämäärä: 2021-01-14, Laji: Este
Istuin luihun (sisäisesti luihun, ulkoapäin herra oli päässyt hieman pyöristymään) orin selässä ja kuuntelin, kun Marcel selitti meille kokoamiaan tehtäviä. Marcel oli hauska. Paljon mukavampi, kuin tallin oma valmentaja Lance. Eikä läheskään yhtä vittumainen. Marcel oli ranskalainen estevalmentaja, joka ohikulkumatkallaan kävi ympäri Eurooppaa valmentamassa ja oli tykästynyt minuun ja talleihini - ja minä olin aina valmiina hyppäämään hänen vuokseen hevosen selkään, Marcel on nimittäin varsin maineikas valmentaja. Tällä kertaa Marcel oli eksynyt läpikulkumatkalla Englannin sydämeen, suoraan Oxfordiin.
Tänään hypättäisiin innaria ja sitten treenattaisiin oriin kokoamiskykyä ja tehtäisiin sarjatehtäviä. Luojan kiitos rautias ori oli tänään hyvällä tuulella, muuten olisin kiristellyt hampaitani kuullessani sanan "sarja". Ori lähti tapansa mukaan reippaasti liikkelle ja hetken aikaa kaiveltuani löysin siitä jopa jarrut. Aloitimme lämmittelyesteet.
Ensin ori heittäytyi innarin sekaan kuin marttyyri konsanaan. Löydettyäni omat apuni sain kuin sainkin Morrin keskittymään tehtävään ja ori suoritti varsin näppärästi. Tuskin Marcelkaan olisi uskonut suuren punaisen menevän niin näppärään pakettiin, kuin mitä Morri innarilla. Toistimme tehtävän vielä vaihtelevilla korkeuksilla muutaman kerran, mutta nyt aloimme löytää hevoseni kanssa yhteiden sävelen - vihdoinkin.
Suuntasimme siis sarjalle. Pidin samat avut, kuin innarilla ja Morrin keskittymisen esteillä ja suoritimme Marcelin monet erilaiset sarjatehtävät erilaisilla etäisyyksillä paremmin, kuin mitä oppikirjoissa konsanaan. Saimme vuolaasti kehuja, joiden taakse ei oltu edes kätketty sarkasmia. Päätimme lopettaa hyvään suoritukseen ja minä jäin jäähdyttelemään Morria, kun Marcel lähti jo kohti maneesin uloskäyntiä.
Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2020-06-16
J. MORIARTY - HOITO & RUOKINTA
AAMU
3kg heinää
1l mysliä
1l kauraa
* ulos sadeloimi / toppaloimi sään mukaan, hyvällä kelillä ilman loimea.
* etujalkoihin suojat ja bootsit tarhaan (huom! tarhaa aina yksin!)
PÄIVÄ
2kg heinää tarhaan
0,5 l mysliä
0,5l kauraa
* HUOM! Tarhassa oltava vettä, jotta päiväheinät voi syödä ulkona, muista tarkistaa!
* Jos aivan surkea keli, niin voi tulla päiväheinille sisään.
ILTA
6kg heinää / niin paljon kuin syö
1l mysliä
1 l kauraa
2 dl pellavarouhetta
2dl kivennäistä
1 mitta nivelravinnetta
10ml monivitamiiniliuosta
* Pellavasta ja myslistä puuro, johon sekoitetaan loput mukaan ennen tarjoilua!
* Jos jättää paljon heinää syömättä, niin iltapuuroon turvotettava lisäksi 1l heinäpellettiä!
* Yöksi talliloimi karsinan ovesta!
Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2021-06-07
Sain kaavittua punaisen paholaisen nihkeän kostealta laitumelta ilman kuolonuhreja. Morri seisoi nyt kuivumassa tallikäytävällä molemmin puolin sidottuina. Olin valinnut taas maailman paskimman päivän maastoiluharjoituksiin. Taivaalta satoi nihkeää tihkua joka tarttui vaatteisiin, näkökenttään ja ilmaan. ”Me kuollaan.” Totesin Morrille tarttuessani harjaan oriin happamasta ilmeestä välittämättä.
Saatuani orille varusteet ja kaikki mahdolliset suojat niskaan, samoin kuin itselleni, olin valmis ponnahtamaan herran selkään. Ja niin me lähdimme ihastuttavalle itsemurhamatkallemme, jota joku maastoesteiksi saattaisi kutsua. Ensin kävelimme ja ravailimme lämmittelyksi hyvän hetken, otimme muutamia pätkiä laukkaa ja heitimme sitten nokan kohti maastoesterataa. Huonon näkyvyyden takia valitsin helpomman ja lyhyemmän radan ja muistelin vielä kerran, olinko ruuvannut orille nurmihokit vai en... En ehtinyt hirveän kauaa asiaa miettiä, kun Morri yritti ensimmäisen kerran viedä johtajan asemani ja purra kiinni kuolaimeen. Sain hevosen istunnalla hidastamaan, mutta nyt alkoi tuntua siltä, että lähestyimme maastorataa.
Ja olin oikeassa, ensimmäiset esteet häämöttivät usvaisessa horistontissa ja tunsin Morrin kiristyvän allani. Kohta sitä mentäisiin. Nyt aloin rukoilla että olin muistanut nurmihokit. Sain pidätellä oria jo muillakin tavoin, kuin vain istunnalla kun lähestyimme ensimmäiselle esteelle. Morriin saattoi siinä suhteessa luottaa, ettei ori kieltänyt koskaan, mutta se, kuinka kovaa se ampaisisi seuraavalle esteelle oli mysteeri. Onneksi Morri tuntui kivalta ratsastaa, se otti apuja yllättävän hyvin vastaan. Annoin sen hieman kiihdyttää seuraavalle esteelle ja ennen estettä se tuli kiltisti takaisin, kun vain vähän kiristin ohjia (= kun olin repinyt sitä kuolainrenkaasta sadan metrin ajan) joten totesin etten loppumatkasta antaisi sille turhan paljoa tilaa edestä.
Loppu rata sujui Morrin tuntien vauhdikkaasti eikä paljoa jääty miettimään ponnistuspaikkoja tai hiomaan lähestymisiä. Kovaa ja korkealta, mutta luojan kiitos puhtaasti. Jäähdyttelin orin maaliviivan luona olevalla viheriöllä, ennenkuin kävelimme loppumatkan takaisin tallille. Ja sitten Morri pääsi suihkun kautta uudelleen kuivateltavaksi. Samalla kun orin karva kuivui iskin sille kylmäyssuojat jalkoihin. No, ainakaan Morrin kanssa ei tule ikinä tylsää, oli kyse sitten mistä tahansa tekemisestä... Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2021-10-10
 Kuvittelin jo rattoisasti jättäväni Morrin eläkkeelle - ainakin kisaeläkkeelle - mutta oripa sanoi sanasen sitä vastaan. Ensinnäkin se alkaa puuhata omiaan, kun sitä ei valmenneta ahkerasti. Jos se ei joudu tekemään kunnolla töitä, niin karsina sen ympäriltä alkaa murentua. Ori on yrittänyt ilmeisesti napostella itsensä tallin seinästä läpi ja menossa on jo kolmas ulkoloimikin tässä kuussa... Niinpä Morri unohtaa eläkepäivät ja palaa takaisin normaaliin treeni- ja kilpailuaikatauluunsa, oli ikää hevosella kuinka paljon tahansa. Pysypäähän papparainenkin vetreänä, kun loikkii maastoesteitä sateisessa Englannissa...
Koimme harmittavan takapakin Morrin kanssa jokin aika sitten, kun ori tapansa mukaan sekoillessaan tarhassa onnistui kolauttamaan toisen etusensa oikein huolella johonkin. Kukaan ei vieläkään oikein tiedä, mihin tarkalleen ori on kinttujensa kanssa osunut, mutta jälki oli melkoista. Etupolvi ja -sääri turvotti kaikesta hölväyksestä ja levosta huolimatta monta viikkoa ja eläinlääkärimmekin alkoi menettää toivoaan: orin kuvat olivat nimittäin puhtaat ja varsin mainiot kyseisen ikäiselle kilparatsulle... Onneksi parin kuukauden lomailun jälkeen turvotus alkoi laskea, uusissakaan kuvissa ei näkynyt muutoksia, eivätkä nivelet vaikuttaneet tulehtuneilta. Olemme siis pikkuhiljaa pääsemässä takaisin treenaamisen makuun, mutta tulipahan sairasloman aikana tehokkaasti poistettua kaikki harhakuvitelmat jostakin sellaisesta, kuin J. Moriartyn eläkepäivistä...
Viimeisen parin viikon aikana Morri on kävellyt kävelykoneessa ja liinan päässä, päässyt vähän hölkkäilemäänkin jo liinan päässä ja tarhailemaan puoleksi päiväksi - välillä jopa ilman panikoivan omistajansa jatkuvaa valvontaa. Jalka ei ole enää turvonnut tai edes lämmennyt suuremmin liikutuksesta, mutta kylmäystä ja linimentillä löträämistä jatketaan yhä ainakin viikon tai kahden ajan. Pikkuhiljaa ori varmasti pääsee palamaan taas omaan arkeensa - ja omistajan otsatatti hevosensa hölmöilyistä laskee varmasti siinä samalla... Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2022-01-02
 Olemme virallisesti fyysisesti siinä kunnossa, että voimme palata normaaliin arkeen. Henkisesti olemmekin jo kaikki aivan loppu. Morri on sairaslomallaan ollut äärettömän rasittava ja raskas eläin, jonka syntymää olen kironnut jo useamman kerran. Jouduin ostamaan oriille uudet loimet, koska se järjestäen repi jokaisen tylsyyksissään saikkunsa aikana. Toki käytin tilanteen hyödyksi ja shoppailin orille kaikkea muutakin hauskaa ja ah-niin-tuiki-tarpeellista. Mutta nyt olemme joka taholta, myös omistajalta itseltään, saaneet luvan palata hevosen selkään ja pikku hiljaa takaisin normaaliin treeniin. Ja pakko sanoa, että kyllä sekä Morri, että tallityöntekijät sitä jo kaipaavatkin.
Tänään Morri ottaa viellä vähän rauhallisemmin, se kävelee aamuin illoin kävelykoneessa ja päivällä se juoksutetaan vielä kunnolla liinassa. Se onkin jännittävin tilanne koko päivänä, sillä Morri ei ole menneinä viikkoina käyttäytynyt kovinkaan järkevästi juoksuttaessa, vaan sillä on ollut turhan kevyt sekä etu- että takapää, jotta oikeasta työnteosta olisi tullut mitään. Suurimman osan ajasta ori on vain ilakoinut ja irroittelut ja tehnyt sellaisia kevätjuhlaliikkeitä, joita ei vielä sairaslomalaiselle suositeltu. Morri ei toki olekaan ollut kovin hyvä kuuntelemaan annettuja suosituksia. Tänään Morri saa kuitenkin viihtyä liinan päässä jo ihan hikeen asti, siitä pitäisi saada vähän työnteon tynkääkin jo ulos. Eihän kukaan suostu orin selkään, jos se pistää jo liinassa sellaista pukkisarjaa ulos, että katsojaakin heikottaa...
Paluu arkeen tekee kaikille hyvää. Eiköhän Morrikin saada asettumaan, kunhan sen elämä saadaan taas takaisin tutuille raiteille... Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2022-01-02
Kävin siis shoppailemassa, mukaan tarttui uusien loimien lisäksi myös kaksi satulahuopaa OddPixelistä. Kiiltävä yleishuopa ja upea, koristeellinen kouluhuopa. Saattaa myös väreissä näkyä omistajattaren lempiväri melko vahvasti. Myös uusi, melkein psykedeelisen kaunis toppaloimi tarttui OddPixelistä mukaan. Shoppailumatka jatkui Equestrian PRO:n, josta mukaan tarttui kaulakappaleellinen sadeloimi, kunnon paksu, kaulakappaleellinen toppaloimi ja ihanan pehmeä tallitoppa. Kyllä nillä pärjää jatkossa, kaikki muut loimet kun kyseinen oriherra sattui maistelemaan sairaslomansa aikana sentin suikaleiksi.
Näiden lisäksi Morrilla on tokikin kuivatusloimia vino pino (fleeceä tai villaa), sekä muutama ohutvuorinen, kaulakappaleeton sadeloimi. Niitä ei tokikaan Englannissa paljoa tarvitse, täällä kun tuntuu satavan aina. Siksi tallin kaikilla hevosilla - varsinkin Chaon silmäterällä Morrilla - on yleensä päällään kaulakappaleellisia sadeloimia. Morrin varastoista löytyy myös ratsastusloimia, mutta Englannin leudoissa sääoloduhteissa ei niitä yleensä tarvita, eli ne on säilötty varsin syvälle tallin vintin nurkkaan. Muita loimia Morri ei tuntunut elämänsä aikana paljoa kaipailevan...
 Tulipahan samaan syssyyn käytyä läpi muutkin herran tavarat, Equestrian PRO ja OddPixel ovat toimineet luottokauppanamme jo kauan, sillä Morrin iänkaikkisen vanha ja jo vähän kulahtanutkin estesatula on Equestrianista. Sen sijaan koulusatula on hetki sitten uusittu, siihen hommaan valikoitui upea OddPixelin koulusatula. Sen lisäksi Morrilla on mustana kahdet suitset: tavalliset englantilaiset tavallisilla nivelkuolaimilla ja mustat kisakanget. Kotitreeneissä orilla käytetään joko pinteleitä tai koulusuojia, maastossa ja esteillä joko kenttä- tai jännesuojia. Morrille kuuluu myös bootsit etusiin melkeinpä kaiken aikaa, sillä ori myös tarhaa bootsit etusissa. Ei tokikaan kuvassa esitellyt valkoiset, vaan repaleisemmat tarhabootsit. Ja siltikin Morri löytyy harva se päivä joko ilman etukenkää tai kantapallot auki tallattuina. Morrilla ei vauhdin hurmassa ole kyllä pienintäkään hajua siitä, mihin sen kuuluisi etujalkansa milloinkin laittaa...
Näillä varusteilla Morrin kanssa pärjätään arjessa ja juhlassa ja jos jotain tarvitaan, se hankitaan. Mutta mikään joulukuusi Morri ei edes suostuisi olemaan, vaikka omistajansa haluaisikin hommata sille kaiken maailman my little pony-rusettisarjan... Morri luultavasti söisi senkin sentin silpuksi...
Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2023-07-30
Morrin joka aamuinen hampaiden kalistelu kuuluu tallin toiseen päähän, kun ori ilmoittaa, että aamupalan tarjoilu tulee aloittaa hänestä. Oikea lämmin tervetulotoivotus. Aamiaisensa jälkeen Morri pääsi kävelykoneeseen samalla kun istuin pihalla aamukahvilla ja katselin tuon kyseisen kilipäisen orin loikkimista ympäri kävelykonetta. Samalla mietin mitä Morrin kanssa pitäisi tehdä. Se oli liian vanha kilpauralle enää, mutta liian hyväkuntoinen hautaankaan. "Mikä nyt pahan tappaisi." Totesin ääneen kahvikupilleni samalla kun Morri kertoi huutamalla tallin tammoille olevansa paikalla ja valmiina. Silmien pyöräytykseni oli enemmän jo refleksi. Morrilla oli myös pakastetta tallella, eli orin ei tarvitsisi enää pukillekaan hyppiä.
Voisin kerätä rohkeuteni ja ottaa orin matkaan kun seuraavan kerran raahaan taas hevosia laatuarvosteluihin ja toivoa, että se osaisi käyttäytyä. Morri ei vielä käynyt yhdessäkään, orihan on vasta kantakirjattu ja se on joskus jopa käyttäytynyt hyvin näyttelyissä. Muutenhan sen kyvyt ovat vielä tunnistamattomissa. Siinä saattaisi olla ideaa. Ehkä oriin suku ja sen varsat pääsisivät syynin alle ja saisin validoinnin itselleni siitä, onko tämä matka sekopäisen orin kanssa ollut vaivan arvoista.
Alkuperäinen pyrkimykseni oli, että Morri pystyisi edes puolikkaaseen siitä, mihin sen isä on pystynyt. Mutta valitettavasti myös Morrin luonne on vielä isäänsäkin kamalampi, jonka ansiosta oriin raahaaminen kissanristiäisistä toiseen on ollut varsinaisen työn takana. Mutta ehkä vielä viimeinen hurraa ennenkuin orista oikeasti aika jättää. Morri on kuitenkin jo 26 vuotias. Toki elämänsä voimissaan, mutta kyllä nyt alkaa olla viimeiset mahdollisuudet viedä ori muidenkin nähtäväksi ennenkuin se oikeasti heittää lusikan nurkkaan. Ja jos Morria yhtään tunnen (ja valitettavasti tunnenkin) niin ori lähtee kyllä täysin varoittamatta ja saappaat jalassa, koska se taistelee viimeiseen asti kuoleman kanssa oikeudestaan pysyä tämän pallon pinnalla piinaamassa ihmisiä - ja muita eläimiä.
|
|