Glenda van Holmes

[Piilota sukuselvitys]

ii. Vergessen oli Saksan siittolamaailmassa syntynyt, mutta myöhemmin Alankomaihin huippuhinnalla myyty Grand Prix -tason friisiläislegenda. Ori oli tunnettu poikkeuksellisesta takaosan kantostaan, äärimmäisestä ratsastettavuudestaan ja upeista, pystypäisistä koulusuorituksistaan kansainvälisillä areenoilla. Luonteeltaan Vergessen oli tyypillinen kovan luokan urheiluhevonen: herkkä, tarkka ja täynnä hiljaista voimaa. Se oli jalostuksessa äärimmäisen haluttu periyttäjä, ja sen useat jälkeläiset ovat perineet sen upean suorituskyvyn ja halun tehdä töitä ihmisen eteen. ie. Toevalstreffer oli pienellä ja vaatimattomalla kasvattajalla syntynyt, vähemmän tunnettu friisiläistamma, jolla ei ollut suuria virallisia virallisia kisanäyttöjä, mutta joka hurmasi kaikki täydellisen korrektilla rakenteellaan ja äärimmäisen lempeällä luonteellaan. Tamma toimi kotioloissa luotettavana harrasteratsuna ja siitososaston rauhallisena emänä. Se periytti Verge-pojalleen sen poikkeuksellisen syvän, hiljaisen kuuliaisuuden ja mutkattoman, ystävällisen perusasenteen ihmistä kohtaan.

ei. Sieger van Vidivom oli 163-senttinen, erittäin näyttävä ja vahvarakenteinen friisiläisori, joka tunnettiin Hollannin näyttelykehissä poikkeuksellisen tuuheista jouhistaan ja jylhästä barokkirakenteestaan. Ori kilpaili menestyksekkäästi vaativissa kouluratsastusluokissa, hurmaten tuomarit äärimmäisen korkealla ja takaosasta kantavalla ravillaan. Luonteeltaan Sieger oli tyypillinen herrasmiesori, joka ei turhia metelöinyt, vaan keskittyi työhönsä sataprosenttisesti. Se oli jalostuksessa haluttu periyttäjä, sillä se jätti jälkeläisilleen poikkeuksetta oman tasaisen hermorakenteensa ja rautaisen työmoraalinsa. ee. Bärbel van Appelboom oli siro, 159-senttinen friisiläistamma, joka oli oman aikansa näyttelykuningatar. Tamma oli rakenteeltaan hieman kevyt linjaiseksi friisiläiseksi, mutta sen askellajit olivat uskomattoman ilmatilavat ja elastiset. Jeltje oli kotioloissa hyvinkin itsetietoinen ja tammamainen lady, joka vaati hoitajiltaan kuninkaallista palvelua, mutta kisa-areenoilla se teki kaikkensa ajajansa puolesta. Se jätti vain muutaman varsan maailmaan, tehden sen geeneistä erittäin harvinaisia ja arvostettuja.

iii. Valence fan Daalstar oli komea, erittäin korkeilla pisteillä kantakirjattu ja palkittu friisiläisori. Se niitti mainetta paitsi näyttelykehissä, myös upeana ja erittäin luotettavana koulu- ja valjakkoratsuna, joka toimi kotioloissa aina herrasmiesmäisen rauhallisesti. Valence oli luonteeltaan leppoinen ja erittäin viisas herra, joka periytti vankkaa selkälinjaa ja upeita, tuuheita jouhiaan sukupolvelta toiselle. Se saavutti kunnioitettavan iän ja eli siitososaston suurena suosikkina loppuun saakka. iie. Maneschijn

oli nimensä mukaisesti pikimusta, 158 senttiä korkea tamma, jonka liitovaiheinen ja elastinen ravi hurmasi tuomarit Alankomaiden katselmuksissa. Tamma oli luonteeltaan hyvinkin itsenäinen ja oman arvonsa tunteva lady, joka vaati hoitajiltaan rauhallista ja kunnioittavaa käsittelyä, mutta radalla se antoi aina sataprosenttisen suorituksen. Se jätti vain muutaman varsan maailmaan, tehden sen geeneistä harvinaista herkkua. iei. Heemstjam fan Gildel oli 159-senttinen, pitkälinjainen ja erittäin ryhdikäs ori, joka tunnettiin omalla alueellaan korrektista rakenteestaan ja erinomaisesta liikemekaniikastaan. Ori teki kotioloissa asiallista ja rehellistä työtä kouluratsuna, ollen aina herkkä ja miellyttävä ratsastettava. Se oli pienen kasvattajansa luottohevonen, joka periytti vakautta ja rehellistä työmoraalia. iee. Eenzaamheid oli 155-senttinen, vankkarakenteinen ja erittäin vanhan liiton friisiläistamma. Se edusti rodun alkukantaisempaa ja kestävämpää tyyppiä, eikä hätkähdyttänyt traktoreita tai ukkosilmoja pätkääkään. Tamma oli luonteeltaan lempeä ja rauhallinen peruskallio, joka hoiti äitiysvelvollisuutensa aina esimerkillisellä tyyneydellä ja huolehtivaisuudella.

eii. Siemen van Vidivom oli 162-senttinen, pitkälinjainen jalostusori, jonka suku oli vahvasti perinteisissä hollantilaisissa valjakkolinjoissa. Ori itse oli erittäin suosittu näky maaseudun suurissa valjakkotapahtumissa, joissa se veti kuninkaallisia vaunuja esimerkillisellä ylpeydellä. Siemen oli luonteeltaan leppoinen ja erittäin ihmisrakas herra, joka toimi kotioloissa jopa lasten ratsuna. Se jätti siitosurallaan useita kantakirjattuja tyttäriä ja oreja ennen kuin siirtyi kunnioitettavassa iässä vihreämmille laitumille. eie. Jeltje van Woestijn oli 159-senttinen, syvänmusta tamma, joka edusti perinteistä ja vahvaa Appelboom-emälinjaa. Tamma ei koskaan kilpaillut virallisilla radoilla, vaan sen elämäntehtävänä oli toimia siitososaston luotettavana matriarkkana ja varsojen kasvattajana. Bärbel tunnettiin tallilla äärimmäisen lempeänä ja viisaana tammana, jonka hermoja ei saanut rikki mikään maailman pelästys. Se hoiti äitiysvelvollisuutensa esimerkillisesti ja periytti Minjalle sen tasaisen, rehellisen ja syvän luottamuksen ihmiseen.

eei. Erdmann van Appelboom oli kookas ja maskuliininen 163-senttinen friisiläisori, joka loisti urallaan erityisesti vaativissa kouluratsastusluokissa. Ori tunnettiin upeasta, pyöreästä laukastaan ja kyvystään kerätä itsensä äärimmäisen hienoon kokoamisen asteeseen. Erdmann oli käsittelyssä mutkaton ja rehellinen hevonen, eikä se koskaan osoittanut mitään orimaisia oikkuja tammojenkaan seurassa. Se oli oman alueensa pidetty jalostusori, joka paransi erityisesti jälkeläistensä ratsastettavuutta. eee. Olivia van Aardbei oli 158-senttinen, vankkarakenteinen ja perinteinen friisiläistamma Hollannin rannikolta. Tamma toimi nuoruudessaan perhetilalla kevyissä peltotöissä ja ratsuna, ennen kuin sen laadukas rakenne huomattiin ja se siirrettiin siitoskäyttöön. Olivia oli luonteeltaan itsenäinen ja peloton tamma, joka ei hätkähtänyt traktoreita tai rannan kovaa tuulta. Se saavutti kunnioitettavan iän ja jätti jälkeensä upean, toimivan tammalinjan.