Nora van Holmes

[Piilota sukuselvitys]

ii. Vergessen oli Saksan siittolamaailmassa syntynyt, mutta myöhemmin Alankomaihin huippuhinnalla myyty Grand Prix -tason friisiläislegenda. Ori oli tunnettu poikkeuksellisesta takaosan kantostaan, äärimmäisestä ratsastettavuudestaan ja upeista, pystypäisistä koulusuorituksistaan kansainvälisillä areenoilla. Luonteeltaan Vergessen oli tyypillinen kovan luokan urheiluhevonen: herkkä, tarkka ja täynnä hiljaista voimaa. Se oli jalostuksessa äärimmäisen haluttu periyttäjä, ja sen useat jälkeläiset ovat perineet sen upean suorituskyvyn ja halun tehdä töitä ihmisen eteen. ie. Toevalstreffer oli pienellä ja vaatimattomalla kasvattajalla syntynyt, vähemmän tunnettu friisiläistamma, jolla ei ollut suuria virallisia virallisia kisanäyttöjä, mutta joka hurmasi kaikki täydellisen korrektilla rakenteellaan ja äärimmäisen lempeällä luonteellaan. Tamma toimi kotioloissa luotettavana harrasteratsuna ja siitososaston rauhallisena emänä. Se periytti Verge-pojalleen sen poikkeuksellisen syvän, hiljaisen kuuliaisuuden ja mutkattoman, ystävällisen perusasenteen ihmistä kohtaan.

ei. Jordaan van Haven oli 161-senttinen, jylhä ja äärimmäisen näyttävä friisiläisori, joka niitti mainetta Hollannin laatuarvosteluissa erityisesti poikkeuksellisen pyöreän ja korkean laukkansa ansiosta. Ori kilpaili menestyksekkäästi vaativissa kouluratsastusluokissa, ollen tunnettu herrasmiesmäisestä kiltteydestään ja helposta ratsastettavuudestaan. Jordaan oli jalostuksessa haluttu periyttäjä, sillä se jätti jälkeläisilleen poikkeuksetta oman kylmäpäisen hermorakenteensa ja halunsa tehdä töitä ihmisen eteen. ee. Hannie van Vallei oli 158-senttinen, syvänmusta ja erittäin ryhdikäs tamma, joka kantoi perinteistä van Vallei -emälinjaa upeasti. Tamma ei koskaan kilpaillut suurilla virallisilla areenoilla, vaan toimi tilalla luotettavana ratsuna ja ennen kaikkea siitososaston viisaana matriarkkana. Hannie tunnettiin tallilla äärimmäisen pelottomana tammana, jonka kylkiä vasten varsojen oli hyvä ja turvallinen kasvaa. Se periytti Filon luonteeseen sen upean tasapainon ja kuuliaisuuden.

iii. Valence fan Daalstar oli komea, erittäin korkeilla pisteillä kantakirjattu ja palkittu friisiläisori. Se niitti mainetta paitsi näyttelykehissä, myös upeana ja erittäin luotettavana koulu- ja valjakkoratsuna, joka toimi kotioloissa aina herrasmiesmäisen rauhallisesti. Valence oli luonteeltaan leppoinen ja erittäin viisas herra, joka periytti vankkaa selkälinjaa ja upeita, tuuheita jouhiaan sukupolvelta toiselle. Se saavutti kunnioitettavan iän ja eli siitososaston suurena suosikkina loppuun saakka. iie. Maneschijn

oli nimensä mukaisesti pikimusta, 158 senttiä korkea tamma, jonka liitovaiheinen ja elastinen ravi hurmasi tuomarit Alankomaiden katselmuksissa. Tamma oli luonteeltaan hyvinkin itsenäinen ja oman arvonsa tunteva lady, joka vaati hoitajiltaan rauhallista ja kunnioittavaa käsittelyä, mutta radalla se antoi aina sataprosenttisen suorituksen. Se jätti vain muutaman varsan maailmaan, tehden sen geeneistä harvinaista herkkua. iei. Heemstjam fan Gildel oli 159-senttinen, pitkälinjainen ja erittäin ryhdikäs ori, joka tunnettiin omalla alueellaan korrektista rakenteestaan ja erinomaisesta liikemekaniikastaan. Ori teki kotioloissa asiallista ja rehellistä työtä kouluratsuna, ollen aina herkkä ja miellyttävä ratsastettava. Se oli pienen kasvattajansa luottohevonen, joka periytti vakautta ja rehellistä työmoraalia. iee. Eenzaamheid oli 155-senttinen, vankkarakenteinen ja erittäin vanhan liiton friisiläistamma. Se edusti rodun alkukantaisempaa ja kestävämpää tyyppiä, eikä hätkähdyttänyt traktoreita tai ukkosilmoja pätkääkään. Tamma oli luonteeltaan lempeä ja rauhallinen peruskallio, joka hoiti äitiysvelvollisuutensa aina esimerkillisellä tyyneydellä ja huolehtivaisuudella.

eii. Menno van Vrijdom oli perinteinen, vankkarakenteinen 160-senttinen jalostusori, jonka suonissa virtasi vanhaa ja arvostettua hollantilaista valjakkoverta. Ori itse oli suosittu näky maaseudun suurissa juhlissa, joissa se veti vaunuja esimerkillisellä ylpeydellä ja upealla etujalkojen polvikorotuksella. Menno oli luonteeltaan leppoinen ja erittäin ystävällinen herra, joka periytti vakautta ja vahvaa selkälinjaa sukupolvelta toiselle. eie. Rookzwart oli nimensä mukaisesti pikimusta, 157 senttiä korkea siro tamma, joka oli oman alueensa näyttelykehien ehdoton suosikki. Tamma oli rakenteeltaan hieman kevytliikkeinen ja poikkeuksellisen elastinen friisiläiseksi. Se oli kotioloissa hyvinkin itsetietoinen ja tammamainen lady, joka tiesi olevansa kaunis, mutta työkoneena se antoi radalla aina sataprosenttisen suorituksen. Se jätti vain muutaman laatuvarsan ennen siirtymistään eläkkeelle.

eei. Roelof van Loopgraaf oli kookas ja maskuliininen 162-senttinen friisiläisori, joka loisti urallaan vaativissa kouluratsastusluokissa upean takaosan kantonsa ansiosta. Ori tunnettiin herkästä ja kuuliaisesta luonteestaan, ja se oli ratsastettaessa aina äärimmäisen rehellinen. Roelof oli alueensa pidetty jalostusori, joka paransi jälkeläistensä rakennetta ja jätti jälkeensä useita kantakirjattuja tyttäriä. eee. Silke van Vallei oli 156-senttinen, vankkarakenteinen ja erittäin vanhan liiton friisiläistamma, joka edusti rodun alkukantaisempaa, kestävämpää tyyppiä. Tamma toimi nuoruudessaan kevyissä valjakkotöissä maaseudulla ennen kuin se siirrettiin täysipäiväisesti siitoskäyttöön. Silke oli peloton tamma, joka ei hätkähtänyt kovaakaan tuulta tai ukkosilmoja, ja se eli kunnioitettavaan ikään saakka tallin suurena suosikkina.