Morituri

KTK-II


Kuva © Van Uytert (permission)

Morituri on virtuaalihevonen.

Nimi Morituri Kutsumanimi Mori
Syntymäpäivä 01.12.2013 Ikääntyminen 150pv = 1v (nyt 16.6v)
Rotu Hannoverinhevonen Sukupuoli ori
Väri Musta Säkäkorkeus 167cm
PainotusEsteratsastus Koulutustaso 160cm, He A
Rekisterinumero VH15-011-0194 Palkinnot KTK-II
Omistaja Chao (VRL-02415), Das Chaos (DASC3715) Kasvattaja

#6243
Morituri täyttää 3v 24.02.2015 ja 4v 24.07.2015

Äijäenergiaa uhkuva testosteronipommi, joka vie eikä vikise. Mori ei vahingossakaan näytä heikkouksiaan vastustajalle - tai sen puoleen kennellekään muullekkaan. Se on ollut välillä ongelmana, koska tallihenkilökunnalla on vaikeuksia huomata oriista, jos sillä on jotain vikana. Ori ei nimittäin suostu esimerkiksi ontumaan ollenkaan, vaikka siltä olisi amputoitu puolet etujalasta. Mori on myös kova huutelemaan. Se huutaa uhkaavasti toisille oreille ja mylvii innoissaan kaikille tontin tammoille. Kilpailupaikalla katseet kääntyvät tämän äänenavaajan suuntaan automaattisesti, ori nimittäin osaa tehdä itsestään numeron. Kaikkialla.

Mori on myös niin innoissaan tammojen perään, että tallin henkilökunnalla on välillä vaikeuksia saada oria pysymään aitojensa sisäpuolella. Myöskään muiden hevosten lähelle Morilla ei ole mitään asiaa, se kun ei siedä muita oreja lähellään ja ruunatkin ovat varsin epäilyttävää sakkia. Tammoja saisi olla satapäin ja sekään ei riittäisi, Mori voisi ottaa uuden daamin itselleen joka päivä.

Päivittäiset hoitotoimenpiteet ovatkin Morin egoistisen luonteen vuoksi varsin vaativia. Mori raastaa välillä todella henkilökunnan hermoja sekoillessaan tammojen perään ja sen suuremmin ihmisen olemassaolosta välittämättä. Mutta kun oriille saa satulan ja ratsastajan selkään, se muuttuu täysin toisenlaiseksi.

Ratsuna Mori on herkkä ja energinen ja kun sen saa keskittymään annettuun tehtävään, niin se suorittaa sen kovaa ja korkealta. Oli kyseessä sitten estehyppelyä tai kouluradan liikkeitä. Mikään este ei ole ollut oriin egolle vielä liikaa, eikä Morin kanssa tarvitse pelätä kieltoja. Ori tuntuu mieluummin heittäytyvän esteen sekaan, kuin antaa periksi. Maastoillessa Mori on kuuma tapaus, mutta varma. Säikkymistä ei tarvitse pelätä, mutta se, mistä orin jarrut sinä päivänä löytyvät on ratsastajalle aina yhtä suuri arvoitus. Maastoesteillä kannattaa siis ensin hankkia hidastusnappula ennnenkuin lähtee edes yrittämään.

Sukutaulu

» Isälinja: - evm
» Emälinja: - evm

Orin suku ei ole virtuaalimaailmassa.

i. Mortem, evm
m, 168cm, hann
ii. Mortician, evm
m, 169cm, hann
iii. Tuntematon ori
iie. Tuntematon tamma
ie. Vox Populi, evm
trt, 166cm, hann
iei. Tuntematon ori
iee. Tuntematon tamma
e. Inarime, evm
trnkm, 162cm, hann
ei. Icuvina xx, evm
mkm, 165cm, xx
eii. Tuntematon ori
eie. Tuntematon tamma
ee. Ad Victoriam, evm
rtkm, 169cm, hann
eei. Tuntematon ori
eee. Tuntematon tamma

[Näytä sukuselvitys]

Huomaathan, että jos orilla on sukuselvitys, sen saa kopioida sen omille jälkeläisille ja niiden jälkeläisille (jne) (© Chao)!

Jälkeläiset

Syntymäaika Varsa Emä Status
12.10.2018t. Mein KirscheTraubenkirscheoma
01.01.2019t. Mein HertzGroßes Herzoma
12.05.2019o. Mein KarminTraubenkirscheoma
30.05.2020t. Mein MontatherisViperaoma
02.06.2020o. Mein MortesSpandauoma
01.09.2020t. Mein MyrtheAdalie EMtoisen

Morituri on käytössä jalostukseen myös ulkopuolisille. Kysy lisää lähettämällä sähköpostia. Toivomme, että kaikki jälkeläiset rekisteröitäisiin mahdollisimman pian syntymän jälkeen, jotta mahdolliset ominaisuuspisteet voivat periytyä. Virallinen jälkeläislista löytyy rekisterisivulta. Tätä oman sivun listaa päivitetään etupäässä tallin omien kasvattien osalta.

Kilpailutulokset

Morituri kilpailee porrastetuissa, ja periyttää siten rekisteröidyille jälkeläisilleen allaolevan taulukon mukaan ominaisuuspisteitä. Tarkempaa tutustumista varten orin rekisterinumero ja rekisterisivu on VH15-011-0194.

EsteratsastusKouluratsastusKenttäratsastusValjakkoajo
Ominaisuuspisteet6276.04 (vt. 10)3418.37 (vt. 7)2857.67 (vt. 6)3418.37 (vt. 7)
Periytyvät ominaisuuspisteet*784.51427.3357.21427.3

* Periytyminen on laskettu sen perusteella, ettei toinen vanhempi periyttäisi ollenkaan pisteitä. Jos toinenkin vanhempi periyttää pisteitä, varsan pistesumma on suurempi.

KTK II [ 01/14, 79 P. ]

Päiväkirjat

Valmentaja: Chao, Päivämäärä: 2020-08-29, Laji: Este

Istuin luihun orin selässä ja kuuntelin, kun Marcel selitti meille kokoamiaan tehtäviä. Marcel oli hauska. Paljon mukavampi, kuin tallin oma valmentaja Ingrid. Eikä läheskään yhtä vittumainen. Marcel oli ranskalainen estevalmentaja, joka ohikulkumatkallaan kävi Saksassa valmentamassa ja oli tykästynyt Chaosiin ja sen hevosiin - ja minä olin aina valmiina hyppäämään hänen vuokseen hevosen selkään, Marcel on nimittäin varsin maineikas valmentaja.

Tänään hypättäisiin innaria ja sitten treenattaisiin oriin kokoamiskykyä ja tehtäisiin sarjatehtäviä. Luojan kiitos musta ori oli tänään hyvällä tuulella, muuten olisin kiristellyt hampaitani kuullessani sanan "sarja". Ori lähti tapansa mukaan reippaasti liikkelle ja hetken aikaa kaiveltuani löysin siitä jopa jarrut. Aloitimme lämmittelyesteet.

Ensin ori heittäytyi innarin sekaan kuin marttyyri konsanaan. Löydettyäni omat apuni sain kuin sainkin Morin keskittymään tehtävään ja ori suoritti varsin näppärästi. Tuskin Marcelkaan olisi uskonut mustan menevän niin näppärään pakettiin, kuin mitä Mori innarilla. Toistimme tehtävän vielä vaihtelevilla korkeuksilla muutaman kerran, mutta nyt aloimme löytää hevoseni kanssa yhteiden sävelen - vihdoinkin.

Suuntasimme siis sarjalle. Pidin samat avut, kuin innarilla ja Morin keskittymisen esteillä ja suoritimme Marcelin monet erilaiset sarjatehtävät erilaisilla etäisyyksillä paremmin, kuin mitä oppikirjoissa konsanaan. Saimme vuolaasti kehuja, joiden taakse ei oltu edes kätketty sarkasmia. Päätimme lopettaa hyvään suoritukseen ja minä jäin jäähdyttelemään Moria, kun Marcel lähti jo kohti maneesin uloskäyntiä.

Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2018-06-08

Seisoin maneesin laidalla ja katselin mustan oriin hyppimistä, kuopimista ja korskumista pitkin lämmittelymaneesia. Se ei tosiaan pitänyt kilpaikosijoistaan. Sitä ennen oli kuitenkin vuorossa vielä muutama nuorempi ori, jotka hyppäisivät matalampia esteitä. Mori saisi siis odotella omaa irtohyppyvuoroaan vielä jonkin aikaa. Toivottavasti taluttajan hermo kestäisi yhdessä osassa – samoin kuin tämän varpaat. Mori ei paljon katsonut kavioidensa sijoituspaikkaa ja yhden jos toisenkin kerran meinasi olla taluttajan varpaat alla.

Vihdoin nuoret orit oli saatu edeltä pois ja vanhat konkarit kutsuttiin sisään. Yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi todettiin, että Mori saisi olla ensimmäinen aikuinen ori kujassa, jotta se saataisiin nopeasti pois muiden hevosten keskeltä. Niinpä ori lähetettiin kujaan. Mori sai ensin lämmitellä pari kertaa hieman matalammilla esteillä, mutta piankos niitä nostettiin ja ori sai jo tehdä ihan töitä.

Toki 130 senttiä ylittyi, kuin vettä vain. 140 senttiä vaati orilta jo vähän ponnistamista, mutta ihan kuin ilkkuakseen Mori jätti ilmaraon esteen ja kinttujensa väliin. Puolitoista metriä ylittyi ja Mori heitti vielä ilopukkia esteen jälkeen kujassa, ennenkuin vihdoin antoi taas kiinni taluttajalleen. Myös 160 senttiäkin ylittyi, mutta nyt vähemmällä ilmaraolla. 170 senttiä ylittyi kaikkien suureksi ihmetykseksi täysin puhtaasti. Siihen suoritukseen oli mielestämme hyvä lopettaa ja Morin käsittelijä lähti viemään oria jäähdyttelykierroksille toiseen maneesiin. Musta ori jaksaa yllättää. Noin huonosti käyttäytyväksi elikoksi se hyppää kyllä hiivatin hyvin.

Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2019-09-11

Istuin mustan oriin selässä ja mietin vakavasti mielenterveyteni tilaa. Morihan oli kamala ratsu. Paitsi jos tykkäsi vauhdista tai haasteista, silloin se oli oikein mainio kumppani. Itsehän en pitänyt kummastakaan, ainakaan niin paljon että lähtisin niitä ehdoin tahdoin etsimään. Silti olin päättänyt valita ratsuksi juurikin tämän reikäpäisen maanvaivan. Jo pelkkä kuntoon laittaminen oli ollut mitalin arvoinen saavutus. Pitäisi alkaa maksaa itselleen vaarallisen työn lisää, jos ajattelin kammeta itseni näiden kahjojen kamelien selkään useamminkin.

Mori tanssi tallipihalla, kuin huonosti pidelty täysiverivarsa, joka ei tiennyt rajoista tuon taivaallista. Huokaisin syvään. Olin jo aivan valmis luovuttamaan, vaikken ollut vielä aloittanutkaan. Annoin orille hieman löysää ohjasta ja se ampaisi ravissa kohti metsäpolkua. Jouduin kiristämään ohjaksia melko paljonkin ennenkuin ori kuunteli apujani ja suostui siirtymään käyntiin. Mitähän tästäkin kimpoilusta vielä tulisi.

Jatkoimme reipasta, suurimmaksi osaksi sivuttaissuuntaista, käymäjalkaa pitkin leveää metsäpolkua. Syksy oli tullut jo tontille ja puiden lehdet alkoivat vaihtaa väriään vihreästä oranssiin. Maisemia olisi ollut mukava katsella enemmänkin, mutta Mori oli toista mieltä. Ori oli tiukka, kuin yliviritetty viulunkieli ja se odotti vain syytä päästä ryöstämään ja kiikuttamaan minua pitkin pitäjää. Vielä en antanut moiselle mulkerolle siihen tilaisuutta, vaan pidin orin tiukasti nyrkin ja hellan, eli ohjan ja pohkeen, välissä. Emme todellakaan olleet kaikkein harmonisin näky, mutta tällä kertaa en edes kiroillut kovin paljoa. Toisinkuin edellisellä maastoreissullamme...

Jäin liiaksi miettimään menneisyyttä ja Mori käytti sen heti hyödykseen. Ori nykäisi ohjat kädestäni ja sivuaskelien kautta ampaisi eteenpäin kuin joku olisi sytyttänyt raketin sen hanurissa. Sain hädin tuskin pideltyä itseni selässä, mutta oriin hidastamiseen ei enää paukut riittäneet. Roikuin mukana kuin märkä rukkanen ja yritin olla osumatta mihinkään liian kiinteään. Maisema vierellä sumeni ja korvissani alkoi kohista. Oma sydämeni hakkasi rintaa vasten, kuin yrittäen ulos siitä. Tajusikohan Mori ollenkaan, ettei tämä ollut mikään halvatun laukkarata ja että ennemmin tai myöhemmin polku tekisi tiukan 90 asteen mutkan takaisin kohti kotia. Pakko sen oli tietää, siksi se niin hulluna pinkoikin.

Yritin taas roikkua ohjaksissa mutta turhaan. Ori oli hukannut tuntoaistin suustansa johonkin toiseen ulottuvuuteen. Olin täysin sen armoilla ja vannoin, etten enää ikinä ryhtyisi tähän paskaan. Maastoilemaan tällaisen sekopään kanssa. Taisin olla seonnut itsekin. Saavuimme mutkaan ja kuin ihmeen kaupalla selvisimme siitä elossa. Morin askel alkoi hidastua. Se puuskutti villisti. Ilmeisesti sen kunto alkoi useamman kilometrin päättömän pinkomisen jälkeen loppua.

Sitten suutuin. Tunsin kuinka puna nousi kasvoille ja raivo kohosi kaulaa pitkin ylöspäin. Iskin saappaideni kantapäät oriin kylkiin. ”Haluutko juosta?! Nyt sitten juokset senkin perkele!” Karjuin oriille ja kannustin sitä vielä raivokkaampaan vauhtiin. Mori teki työtä käskettyä. Sen askel piteni taas, maisema muuttui sumeaksi, mutta nyt korvissani kohisi raivo. Minua ei kohdeltu näin. Ei enää. Painostin orin kovempaan laukkaan ja aina kun se yritti hiljentää vaadin siltä vielä enemmän vauhtia. Nytpä ei leikki lopukaan siihen, kun sinä käsket.

Jossakin vaiheessa vihani laantui ja tein muutaman puolipidätteen. Morin niska taipui kaarella, se keräsi takaosan alleen ja kokosi laukkaa. Ori otti pidätteeni vastaan, hieman liioitellusti, mutta otti silti. Muutama pidäte lisää ja Mori siirtyi jo kohteliaasti käyntiin. Taputin sitä kaulalle. ”Jos ei perseilisi niin paljon niin säästyisi paljolta.” Ratsastin oriin tallipihan läpi takaisin samalle polulle, josta olimme tunti sitten lähteneet. Keräsin ohjat ja teimme toisen samanlaisen lenkin, mutta rauhallisempaan tahtiin. Jäähdyttelin kaikkensa antaneen oriin huolellisesti ja kävelimme sen kanssa lopuksi vielä puolet koko matkasta.

Pablo oli tallipihalla vastassa. ”Aattelin että kuolet.” Mies mursi englantia espanjalaisittain. ”Niin minäkin.” Vastasin lyhyesti. Pablo vilkaisi oriin kupeilla helmeilevää valkoista vaahtoa. ”Se pitää pestä.” Tallimestari totesi ja katosi talliin. Pyyhkäisin omaa hikeä hihaani laskeutuessani hevosen selästä. ”It's not the only one...” Totesin puoliääneen.

Ihanat tallityöntekijät. Pablon perässä tallista tuli työntekijä, joka herttaisesti otti oriin käsistäni ja lupasi hoitaa sen pois. Pablo nyrpisti nenääni suuntaani ja pidin sitä merkkinä painua itsekin suihkuun. Seuraavalla kerralla, kun kiipeäisin Morin selkään, en lähtisi sen kanssa maastoon. Silkkaa hullujen hommaa koko touhu. Eikai tähän kukaan selväpäinen lähtisikään.