Mein Patrol

Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2025-06-03

Sulava lumi tipahteli puiden oksilta, kun kapusin Patrolin selkään. Ori seisoi hievahtamatta paikallaan, kuten tavallista. Joka keväinen hormonihuutelu raikui muiden orien tarhoilta, mutta niihin hömpötyksiin Patrol ei ikinä lähtenyt mukaan. Lähdimme tallipihalta reipasta käymäjalkaa kohti hiekkamonttua vievää polkua. Kuva oli kuin suoraan jostakin kliseisestä Disney-elokuvasta. Aurinko leikki kuusenoksilla, joista hitaasto sulava lumi valui hiljalleen kohahtaen maahan. Patrol taitaa olla ensimmäinen ori elämässäni, jonka selässä voi katsella maisemia ainaisen suussa roikkumisen sijasta.

Oli todellinen sääli nähdä oriin vanhenevan. Sen nuorien päivien tarmokkuus valui siitä pikkuhiljaa vuosien mukana pois ja nyt ensimmäistä kertaa pelkäsin, että Patrol myös olisi se ainoa ori, jonka kanssa voisi katsella maisemia. Elämä on välillä niin epäreilua.

Oriin askelten tahti kiihtyi päästyämme hiekkakuopille. Kuuliaiseen tapaansa se ei kuitenkaan rikkonut raville, vaan odotti minun pyyntöäni. Niinpä keräsin ohjat (ja itseni) ja annoin orille luvan siirtyä raviin. Ravasimme rytmikkäästi loivaa mäkeä alaspäin. Patrol korvat nousivat pystyyn ja sen niska kohosi miltei silmieni tasalle. ”Ei vielä.” Totesin orille ääneen. ”Pitää lämmitellä kunnolla, et ole enää mikään nuori orhi.” Patrol pudisti päätään niin että tumma harja hulmahteli. Se oli täysin eri mieltä.

Kun olimme saaneet lihakset lämpimiksi ja varmistettuamme ettei kuopilla pyörinyt ylimääräisiä ihmisiä tai otuksia, kumarruin kevyeeseen istuntaan ja myötäsin ohjista. Patrolille se riitti. Ori ampaisi eteenpäin niin että etujalat halkoivat ilmaa. Olkoon ori kuinka nössö tahansa, niin laukkaamista sekin rakasti. Istuin kevyessä istunnassa ja myötäilin tumman oriin sulavia liikkeitä sen kiitäessä pitkin hiekkakuopan pohjaa nauttien sydämensä kyllyydestä. Vaan kaikki hauska loppuu aikanaan ja siirsin Patrolin jälleen käyntiin.

Ori puuskutti innoissaan ja koitti vähän stepatakin sivulle. Hipaisin oriin kylkeä pohkeella ja tiivistin istuntaani ja Patrol palautui takaisin innostuksestaan. Kyllä tämä vain oli niin samperin helppo hevonen, että elämä olisi perin juurin helpompaa, jos kaikkien kanssa olisi tällaista. Toki kun sitä miettii, niin kyllä se taitaisi elämän aika tylsäksi jos kaikki olisivat samanlaisia kuin Patrol. Nyt ori erottui edukseen sekopäisestä massasta – ainoana järkevänä – mutta jos kaikki olisivat samanlaisia niin eipä Patrolissakaan olisi mitään erityistä.

Jäähdyttelimme kotimatkalla ja kävelimme vielä loppukäyntejä kentällä ennen oriin viemistä talliin. Hevosen puuskutus oli lakannut aikoja sitten eikä se ollut edes hionnut. Hiivatin huippu-urheilijat, tämäkin oli vain kevyt treeni kisojen välissä. Itse olin kevyestä maastoratsastelusta, jossa ei tarvinnut edes oikeasti ratsastaa, koska lähti Patrolin kanssa, aivan hiestä märkä. Heitin oriilta varusteet pois ja harjasin ja loimitin sen ennen tarhaan työntämistä. Täytyisi vissiin ratsastaa useammin, niin en olisi joka kerta aivan puolikuollut kun könyän jonkun konin selkään... Näiden ajatusten saattelemana lähdin keittämään itselleni kahvia toimistoon.

Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2026-04-03

Tänään maneesin valot sytytettiin vain yhtä varten. Patrol, nyt jo eläkkeellä oleva huippuhieno ori, asteli sisään tavalla, joka sai nuoret hevoset vaikenemaan karsinoissaan. Patrol ei hätkähdä keltaisia sadetakkeja tai kovaäänisiä traktoreita; se on nähnyt olympia-areenat ja maailmanmestaruuskisojen välkkeen. Sen haasteena ei ole pelko, vaan aamun lievä kankeus takajaloissa.

Aloitimme poikkeuksellisen pitkällä käynnillä. Patrolin lihakset ovat kuin terästä, mutta ne vaativat aikaa lämmetäkseen. Teimme paljon loivaa kiemurauraa ja suuria voltteja. Ori pärskähteli matalasti ja tyytyväisenä. Se tietää tasan tarkkaan, mitä haen: se ojentaa kaulaansa eteen ja alas, nauttien jokaisesta venytyksestä selkälinjassaan. Vanhemmalle hevoselle ei enää opeteta uutta, vaan muistutetaan kroppaa siitä, kuinka helppoa liikkuminen on. Teimme kevyttä ravia, jossa keskityimme vain rentouteen. Patrolin askeleet alkoivat pikkuhiljaa löytää sen tutun, maatajärisyttävän voiman.

Kun tunsin orin olevan "lämmin", pyysin siltä muutaman askeleen passagea ja piaffea. Se oli upeaa katsottavaa. Vaikka emme tehneet täyttä rataa, Patrol nosti jalkansa täsmällisesti ja rytmikkäästi. Sen silmiin syttyi se tuttu kilpailuvietti – se nauttii esiintymisestä. Se kantaa itsensä niin ylväästi, että ratsastaja näyttää sen selässä lähes tarpeettomalta koristeelta.

Kokeilimme myös muutaman laukkapiruetin. Ori keskittyi täysillä, kääntyi takajalkojensa ympäri kuin ajatus ja poistui liikkeestä puhtaassa laukassa. Se on todellinen mestari.

Valmennuksen lopuksi annoin sille pitkät ohjat. Patrol pärskähti ja ravisti päätään niin, että kuolaimet helisivät. Se on edelleen siittolan valtias. Vanha herra ei ehkä tee enää kymmentä tuntia töitä päivässä, mutta se aika, jonka se viettää areenalla, on puhdasta kultaa. Se opettaa meille kaikille, mitä kestävyys ja oikea ratsastettavuus tarkoittavat.

Treenin jälkeen Patrol pääsee solariumiin lämmittelemään lihaksiaan ja saa karsinaansa extra-annoksen heinää. Se on ansainnut jokaisen niistä.