Mein Huracan

Mein Huracan kilpailee porrastetuissa, ja periyttää siten rekisteröidyille jälkeläisilleen allaolevan taulukon mukaan ominaisuuspisteitä. Tarkempaa tutustumista varten orin rekisterinumero ja rekisterisivu on VH20-011-0143.

* Periytyminen on laskettu sen perusteella, ettei toinen vanhempi periyttäisi ollenkaan pisteitä. Jos toinenkin vanhempi periyttää pisteitä, varsan pistesumma on suurempi.

Valmentaja: Chao, Päivämäärä: 2022-07-16, Laji: Koulu

Martin potkiskeli hiekkaa kentällä, kun saavuin ruunikon ratsuni kanssa portin sisäpuolelle. ”Kauhean kuiva pohja, toivottavasti ei pölyä.” Martin totesi tervehdykseksi. Kouluratsastajat... Tuhahdin ja pyöräytin silmiäni. Martin mulkaisi minuun kiukkuisesti ja ryhtyi huutamaan jotakin saksaksi. Onneksi en ymmärrä saksaa.

Lämmiteltyäni Hurria hetkisen ympyröillä ja siirtymisillä Martin tahtoi meidän aloittavan suoristusharjoitukset. ”Suora hevonen on kaiken alku ja juuri.” Mies huuteli kentän laidalta. En tiennyt olisinko ollut samaa mieltä. Ryhdyimme kuitenkin töihin. Ratsastetaan pituushalkaisijalle, ensin neljä askelta pohkeenväistöä, neljä askelta suoraan, neljä väistöä, neljä suoraan... Jatkettaisiin kunnes olisimme takaisin uralla ja seuraavalla halkaisijalla väistö toiseen suuntaan.

”Älä taivuta. Ei tarvitse, eikä saa taipua. Pidä pohkeiden välissä, MOLEMPIEN POHKEIDEN!” Yritin epätoivoisesti saada Hurrion otetta, mutta ori taisi todeta jo alun rämpimisestä, että nyt oli autopilotin paikka. Hurri siis suoritti, kuten parhaaksi näki ja minä sävelsin omiani, juuri kuten oli tapanani. Kuulin Martinin repivän hiuksia päästään. ”Voisitko ystävällisesti ottaa siihen ratsuun jotain otetta?” Miehen ääni meni koko ajan ivallisemmaksi. Näytin äijälle kieltä.

Mutta mies oli oikeassa, oli aika alkaa ratsastaa. Niinpä pari voimakkaampaa kopautusta ulkopohkeella ja heti hevonen allani heräsi. Ai nytkö me tehdään niitä töitä, se tuntui kysyvän. Teimme samaa harjoitusta ensin käynnissä, kunnes sain tosiaan oria hieman alleni ja kuuntelemaan apujani. Sitten saimme tehdä samaa tehtävää ravissa ja kun se sujui saimme nostaa laukkoja.

Käynnistä laukka, neljä askelta laukkaa ja takaisin käyntiin. Nyt koottiin takaosaa alle niin ettei koskaan ennen olekaan. Hurri vaahtosi suusta – ja niin vaahtosin minäkin. Samoin valmentajasetä huudellessaan meille ohjeita milloin ulko-ohjan tuesta ja milloin ulkopohkeen merkityksestä. Kun ratsu vihdoin tuntui upealta ja pyöreältä Martin käski meidän lopettaa... Taisin näyttää varsin happamalta, koska mies remahti nauruun. ”Se näyttää upealta. Sinä et. Jäähdyttele se ja mene suihkuun.” Martin totesi poistuessaan kentältä. Taputin Hurria kaulalle ja heitin sille pitkät ohjat. Mahtava hevonen. Harmi etten itse ole yhtä mahtava.