Mein Celesta

KTK-kelp.


Kuva © Benny De Ruiter Stables (permission)

Mein Celesta on virtuaalihevonen.

Nimi Mein Celesta Kutsumanimi Cele
Syntymäpäivä 31.08.2026 Ikääntyminen 84pv = 1v (nyt 1v)
Rotu Hannoverinhevonen Sukupuoli tamma
Väri Tummanruunikko Säkäkorkeus 171cm
PainotusKouluratsastus Koulutustaso GP, 80cm
Rekisterinumero VH26-011-0317 Palkinnot KTK-kelp.
Omistaja Chao (VRL-02415), Das Chaos (DASC3715) Kasvattaja Chao (VRL-02415), Das Chaos (DASC3715)

#13490
Mein Celesta täyttää 3v 10.05.2027 ja 4v 02.08.2027

Sukutaulu

» Isälinja: Heidseck Christopher - Conrad v. Helmwald - Carlisle v. Helmwald - Chambord Lux - evm
» Emälinja: Mein Melodie - Melody O' Polo - Roxanne v. Rouce - Ganessias Carita - evm

Suvun pituus on 4 polvea virtuaalimaailmassa!

i. Heidseck Christopher
KRJ-I, KV-I, KTK-II
rt, 171cm, hann
ii. Conrad v. Helmwald
KTK-II, KRJ-I, YLA2, HANN-I
rn, 170cm, hann
iii. Carlisle v. Helmwald
KRJ-I, HANN-II, YLA3
trn, 169cm, hann
iiii. Chambord Lux, KRJ-I
iiie. Rosenfeld Lana, KRJ-I, HANN-II, YLA3
iie. Burlyhill Maleficent
KRJ-I, YLA2, HANN-II
rn, 169cm, hann
iiei. Maverick, KRJ-II
iiee. Luanda, VIR MVA Ch, KTK-II
ie. Crane Guerlain
KRJ-I, KV-II, KTK-II
rn, 172cm, hann
iei. HDI Grandmont
KRJ-I, KTK-II
m, 172cm, hann
ieii. Grandgester, KTK-II, KRJ-I, YLA1, HANN-I
ieie. Voiceless Songs, Ch, KTK-III
iee. Crane Coffin Nails
VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-I
prt, 168cm, hann
ieei. Clayton Braden, KRJ-I, KTK-II, YLA2
ieee. Walburga, Ch, KTK-II, KRJ-I
e. Mein Melodie
KTK-II, KRJ-I
Ruunikko, 165cm, hann
ei. Brokeback Bloodwine
VIR MVA Ch, KTK-II
rt, 168cm, hann
eii. Brokeback Blauvogel
KTK-III, KV-II
m, 162cm, hann
eiii. Broadcast Blues, KRJ-I, XLA-I
eiie. Paradiesvogel
eie. Brokeback Winedrop
KV-II
rt, 171cm, hann
eiei. Blackbourne Widowmaker, KTK-I, KRJ-I
eiee. Masquerade
ee. Melody O' Polo
VIR MVA Ch, KTK-II
Tummanruunikko, 166cm, hann
eei. Necromancer PB
VIR MVA Ch, KRJ I, YLA 2
Mustanruunikko, 165cm, hann
eeii. Sweet Sensation, KTK-III, KRJ-III, YLA3
eeie. Wayfaerer, KRJ-IV
eee. Roxanne v. Rouce
KRJ-I, YLA3
Ruunikko, 168cm, hann
eeei. Reubens, Ch, KRJ-II
eeee. Ganessias Carita, Ch, KRJ-II, YLA3

[Näytä sukuselvitys]

Huomaathan, että jos tammalla on sukuselvitys, sen saa kopioida sen omille jälkeläisille ja niiden jälkeläisille (jne) (© Chao)!

Jälkeläiset

Syntymäaika Varsa Isä Status

Mein Celesta on käytössä jalostukseen myös ulkopuolisille. Kysy lisää lähettämällä sähköpostia. Toivomme, että kaikki jälkeläiset rekisteröitäisiin mahdollisimman pian syntymän jälkeen, jotta mahdolliset ominaisuuspisteet voivat periytyä. Virallinen jälkeläislista löytyy rekisterisivulta. Tätä oman sivun listaa päivitetään etupäässä tallin omien kasvattien osalta.

Kilpailutulokset

Mein Celesta kilpailee porrastetuissa, ja periyttää siten rekisteröidyille jälkeläisilleen allaolevan taulukon mukaan ominaisuuspisteitä. Tarkempaa tutustumista varten tamman rekisterinumero ja rekisterisivu on VH26-011-0317.

Toistaiseksi hevonen ei kilpaile porrastetuissa: Hevonen on liian nuori kilpailemaan tai siltä puuttuu 3-vuotispäivämäärä profiilistaan.
OminaisuuspisteetPeriytyvät ominaisuuspisteet
Kenttäratsastusjaos (KERJ)0 (Ei kilpaile)0
Westernjaos (WRJ)839 (Ei kilpaile)104.88
Maastoestejaos (MEJ)0 (Ei kilpaile)0
Esteratsastusjaos (ERJ)839 (Ei kilpaile)104.88
Kouluratsastusjaos (KRJ)1665.35 (Ei kilpaile)208.17
Valjakkoajojaos (VVJ)839 (Ei kilpaile)104.88
Askellajiratsastusjaos (ARJ)839 (Ei kilpaile)104.88

* Periytyminen on laskettu sen perusteella, ettei toinen vanhempi periyttäisi ollenkaan pisteitä. Jos toinenkin vanhempi periyttää pisteitä, varsan pistesumma on suurempi.

Päiväkirjat

Ei valmennuksia.

Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2026-08-31

Tästä yöstä tuli yksi Das Chaosin historian raskaimmista ja surullisimmista, mutta samalla siinä syttyi pieni toivon kipinä. Rakas, upea kantakirjatammamme Melodie menehtyi viime yönä vaikeaan, pitkittyneeseen synnytykseen. Eläinlääkärin kaikista epätoivoisista yrityksistä huolimatta Melodien voimat loppuivat, emmekä voineet muuta kuin saattaa sen kivuttomasti vihreämmille laitumille.

Ennen lähtöään Melodie jätti meille kuitenkin viimeisen, korvaamattoman lahjan: kuvankauniin, pitkäjalkaisen tummanruunikon tammavarsan, joka sai nimekseen Mein Celesta. Mikäli varsa selviää orpovarsana aikuiseksi asti, on sillä isot saappaat täytettävänä emänsä jäljissä.

Yö sujui täysin valvoessa. Istuin karsinan oljilla itkien, pieni orpovarsa sylissäni, tarjoten sille lämmitettyä ternimaitoa tuttipullosta puolen tunnin välein. Cele oli aluksi heikko ja hämmentynyt – se etsi turvaa karsinan seinistä ja vaatteistani, ihmetellen minne sen suuri ja lämmin emä katosi. Kun aamun ensimmäiset auringonsäteet osuivat karsinaan, pikkuneiti keräsi kuitenkin jostain käsittämättömän elämänvoiman, nousi honteloille jaloilleen ja hörähti minulle vaativasti pullon perään. Se ei tiedä maailmasta vielä mitään; sille minä ja muu tallin henkilökunta olemme emä, lauma ja turva. Ainakin toistaiseksi. Elättelin kuitenkin toivonhippusta siitä, että jokin tallin emätammoista hyväksyisi orpovarsan omakseen, mutta se jää vielä nähtäväksi.

Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2026-09-15

Celen ensimmäinen päivä suuressa maailmassa on vaatinut koko tallihenkilökunnalta melkoista herätystä ja vuorotyötä, sillä orpovarsan ruokintarytmi pitää meidät varpaillamme. Cele on kuitenkin osoittautunut uskomattoman sitkeäksi tapaukseksi. Heti kun se kuulee rehutuvasta maitopullon ravistelun, karsinasta kuuluu sellainen kirkas miniatyyrihirnahdus ja pienten kavioiden tamppaus, ettei tahdo pysyä pystyssä. Se juo ahneesti suoraan pullosta suu vaahdossa ja pyyhkii sen jälkeen maitoturvansa suoraan takkiini.

Iltapäivällä veimme Celen hetkeksi ulos pienelle, pehmeälle tarhalle aivan tallin seinustan viereen. Se oli sen elämän ensimmäinen hetki ilman karsinan seiniä. Cele pysytteli aluksi aivan minussa kiinni, painaen pienen päänsä taskuani vasten ja ihmetellen tuulta. Kun otin muutaman juoksuaskeleen eteenpäin, tamma innostui: se laukkasi perässäni häntä pystyssä, teki kaksi pientä ilonpukkia ja palasi heti takaisin hakemaan turvaa jaloistani. Se on niin riippuvainen ihmisestä, että sydämeen sattuu. Muut tammat seurasivat sitä viereisistä tarhoista hiljaisina ja kunnioittaen, aivan kuin nekin olisivat tienneet, että tämä pieni tyttö taistelee tiensä maailmaan ilman omaa äitiä. Me olemme sen tukena, askel askeleelta.

Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2026-10-21

Tänään Das Chaosin seinien sisällä todistettiin sellaista eläinten välistä vaistoa ja lempeyttä, että tallihenkilökunnalta (ja allekirjoittaneelta) pääsi useampikin kyynel. Tuttipulloralli ja Celen ympärivuorokautinen vahtiminen olivat alkaneet jo vaatia veronsa, ja olimme eläinlääkärin kanssa miettineet päämme puhki, miten saisimme pikkutytölle lajityypillisen kasvuympäristön ilman omaa emää. Ratkaisu löytyi lopulta lähempää kuin uskoimmekaan, ja tavalla, jota kukaan ei osannut odottaa.

Toimme Celen iltapäivällä kävelemään tallikäytävälle samaan aikaan, kun yksi siitososastomme kokeneimmista ja viisaimmista emätammoista oli sidottuna käytävän puomille harjattavaksi. Tamma oli hiljattain saanut oman varsansa, joten sen hormonit ja äitiysvaistot olivat huipussaan. Kun Cele töpötteli pitkillä jaloillaan pitkin käytävää ja päästi pienen, hätääntyneen orpovarsan huudon ihmisen perään, tammalta pääsi välittömästi jotain sellaista, mitä en ole koskaan kuullut: äärimmäisen matala, pehmeä, syvä ja kutsuva emän hirnahdus. Jokainen ihminen kääntyi katsotaan käytävällä seisovaa tammaa epäuskoisena. 'Kutsuiko tamma orpovarsaa?'

Cele pysähtyi kuin seinään. Se käänsi suuret silmänsä kohti tammaa, otti muutaman epävarman askeleen ja naksutteli suullaan minkä vain kerkesi. Tamma käytävällä hörisi varsalle kutsuvasti ja Cele lähestyi suurta vierasta uteliaana, mutta varovaisena. Odotimme sydän kurkussa, potkaiseeko tamma tai luimiiko se vieraan varsan hajusta – mutta ei. Tamma käänsi suuren päänsä hitaasti Celen puoleen, nuuhkaisi sitä pitkään pitkin selkää ja alkoi sitten nuoleskella Celen selkää. Se pärskähti syvään, katsoi minua suoraan silmiin ja astui askeleen eteenpäin, peittäen pienen orvon suuren kylkensä taakse, aivan kuin viestittäen: ”Tämä lapsi on nyt minun, kiitos. Te olette tehneet parhaanne, mutta minä hoidan tämän tästä eteenpäin.” Eli ilmeisesti meidän parhaamme ei ollut tammalle riittävä, vaan emänvaistot käskivät sitä hyppäämään avuksi.

Olimme epäuskoisia hyvin kauan, mutta tamma antoi orpovarsan juoda nisältä oman varsansa tavoin, se hoiti varsaa kuin omaansa. Tällaista ei tapahdu kuin kerran elämässä ja silloinkin saa olla kaikki tähdet kohdallaan. Ihan vielä emme uskaltaneet jättää kolmikkoa vahtimatta, mutta Cele sai vaihtaa karsinapaikkaa Saara-tamman viereen, jotta nämä näkisivät ja kuulisivat toisensa. Saaran huutamisesta päätellen tämä kolmikko on kuitenkin syytä yhdistää varsin nopeasti...

Celen elämä ei ole enää pelkkää muovista tuttipulloa ja ihmisen vaatteiden pureskelua; sillä on nyt suuri, lämmin hevosäiti suojana ja opettajana. Melodie saa levätä rauhassa vihreillä laitumilla – hänen tyttärellään on kaikki hyvin.