Mein Bentayga

Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2025-08-27

Harjailin ruunikkoa tammaa tämän mupeltaessa viimeisiä heinänkorsia karsinan pohjalta. Rauhallisen tamman läsnäolo rauhoitti omankin mieleni ja unohdin taas kiireen ja omat ongelmani. Oli vain minä ja hevonen ja upea aurinkoinen kesäilma, joka kutsui treenaamaan. Pyöritin Benitalle pintelit jalkoihin ja heitin satulan selkään. Nytpä pääsisimme ihan yksiksemme koko suurelle kentälle ja saisimme tehdä niin suuria ympyröitä, kuin vain ikinä tahtoisin. Olin innosta soikeana taluttaessani tamman kentän laidalle ja laskiessani jalustimet.

Aloitimme alkukäynneillä. Kouluratsun tavoin Benitalla on pitkä ja veätävä käynti luonnostaan, eikä sitä tarvitse patistaa eteenpäin. Annoin siis hevosen liikeen viedä ja nautin pystyessäni kääntelemään tammaa tahtomaani suuntaan pelkillä pienillä lantion liikkeillä. Taitavan hevosen selässä oli kyllä silkkaa iloa ihan vain istuakin. Toki jotain töitäkin pitäisi tehdä, joten keräsin ohjat. Samalla Benita keräsi itsensä, mutta tiesin että se oli vain lumetta. Tammalla joutuisi tehdä töitä, jotta se tulisi rehellisesti kuolaintuelle, eikä vain esittänyt olevansa mukana. Osasi Benitakin siis hieman luistaa töistä, vaikka kyllä tallin muihin hevosiin verrattuna Benita oli oikea työmyyrä. Siksi luultavasti nautinkin tamman kanssa jumppailusta niin paljon.

Aloitimme treenin siirtymisillä. Ensin muutaman askeleen ravipätkiä, jotka vaihtuivat pysähdyksiin ja nopeampiin siirtymiin. Satulaan alkoi jo tuntea, kuinka tamma keräsi takaosaa allensa. Oma kuntoni toki oli melkoisesti huonontunut toimistotöiden johdosta, ja tuntui että vatsalihakseni pärähtivät maitohapoille jo alkuverkan aikana. Oli siis pakko siirtää tamma hetkeksi käyntiin ja hengittää itse.

Ratsastajan puuskutustauon jälkeen siirryttiin siihen kauan odotettuun ympyrään. Teimme ensin ihan tuiki tavallisia pääty-ympyröitä eri askellajeissa. Mutta enhän voinut olla vähän kikkailematta, joten ryhdyimme pienentämään ja suurentamaan ympyrää ja teimme samalla vähän siirtymisiä. Ja taas ratsastajaa alkaa hapottaa. Jotta en aivan kuolisi itseaiheutetun treenin alle päätin että ottaisimme hieman rennompaa laukkaa vielä, ennenkuin toteaisin harjoittelumme päättyneeksi. Jatkoimme siis kentän viertä laukassa ja kannustin Benitaa pidentämään askelta. Ja tammahan teki työtä käskettyä ja kohta kiisimme pitkin kenttää kuin kaksi reikäpäätä. Molempiin suuntiin laukkailtuamme siirsin tamman raviin ja ryhdyin keventämään jäähdyttelyn merkiksi. Benita venytti kaulaa ja pärskyi niin, että valkoinen kuola vain lenteli.

Loppuverkassa venyttelimme vielä eteen ja alas erilaisilla serpentiineillä ja ympyröillä. Sitten siirsin tamman käyntiin ja kävelimme ympäri kenttää vartin verran, ennenkuin laskeuduin selästä ja lähdin kohti tallia. Benita ei ollut edes hionnut. Itse olin aivan läpimärkä hiestä ja puuskutin, kuin peltotöihin pakotettu emakko. Hoidin tammalta varusteet pois ja heitin sen laitumelle muiden tammojen kanssa. Illemmalla olisi vielä Benitan vuoro pyöriä kävelykoneen tahtiin, joten liikunnan puutteesta ei tämän tamman kohdalla voida onneksi puhua.

Taitaa olla aika lähteä itsekin kohottamaan kuntoaan. Josko sen saisi paremmaksi vaikka ensi kesäksi?