Ichabod Bell

KTK-II


Kuva © Cherie / CC BY-NC 2.0

Ichabod Bell on virtuaalihevonen.

Nimi Ichabod Bell Kutsumanimi Pikkis
Syntymäpäivä 18.12.2018 Ikääntyminen 84pv = 1v (nyt 10.2v)
Rotu Hannoverinhevonen Sukupuoli ori
Väri Ruunikko Säkäkorkeus 168cm
PainotusEsteratsastus Koulutustaso 150cm, He A
Rekisterinumero VH20-011-0139 Palkinnot KTK-II
Omistaja Chao (VRL-02415), Das Chaos (DASC3715) Kasvattaja Jaana K. (VRL-03669) & Bellgrove

#7074
Ichabod Bell täyttää 3v 27.08.2019 ja 4v 19.11.2019

Pikkis on tallin herra herkkäsielu ja loukkaantuu kovista otteista sydänjuuriaan myöten. Pikkiksellä riittää myös energiaa vaikka muille jakaa, ja energia purkautuu varsamaisena säpsyilynä ja säikkymisenä. Kaikkea, varsinkin kaikkea uutta, pitää tuijottaa ja ihmetellä, sille pitää pöristä ja sitten sitä pitää juosta karkuun. Pelleilynsä takia Pikkistä on turvallisin taluttaa ketjunaru leuan alla, tai suussa, niin ori pysyy käsissä, vaikka päättäisikin pelätä jotain tallipihalta löytyvää esinettä tai asiaa. Taistelutahto Pikkiksellä sitä vastoin on melko olematon ja se nopeasti tipahtaa lauman alimmaiseksi laitumella ja tarhatessa. Juoksuttaessa Pikkiksen pitää ensin säikkyä vähän kaikkea: liinaa, juoksuttajaa, juoksutuspiiskaa, omaa varjoaan... Kun ori rauhoittuu ja tajuaa, että tätä onkin tehty ennenkin, niin se toimii kuin ihmisen mieli. Eläinlääkäri on aina yhtä hurja juttu ja tälle pitääkin vähän pöristä ja pyöritellä silmiään. Kun ori taas vähän rauhoittuu ja sen pääkoppaan uppoaa että tämä on tuttua puuhaa, niin kaikki eläinlääkärin toimenpiteet rokotuksia ja raspauksia myöten sujuvat vailla minkäänlaista ongelmaa. Kengittäjää Pikkis ei jostain syystä pelkää vaan tuntuu oikein innolla odottavan kengittäjän saapumista. Kengittäjämme on Pikkiksen paras kaveri ja ori käyttäytyykin kenkätessä harvinaisen hyvin. Jokainen jalka nousee reippaasti ja pysyy ilmassa ilman sen suurempia ponnisteluja. Välilla Pikkis muistaa myös höristä kengittäjälle ja vähän tökkiä tätä ohimennen turvallaan. Kengittäjä jaksaa vääntää vitsiä asiasta, mutta minä ja tallin henkilökunta olemme aina yhtä ymmällämme oriin hellyydenosoituksista.

Hoitaessa Pikkis on samanlainen hyörijä ja säpsyilijä, kuin muutenkin. Sen pitää saada tutkia ja nuuhkia jokainen harja, kaviokoukku ja pinteli huolella läpi, ennenkuin niitä voi olla pelkäämättä ja väistämättä. Pikkis on kaikkein helpoin hoitaa tallikäytävälle sidottuna. Karsinassa nimittäin voi saada aikaiseksi kilpajuoksutilanteen, jossa Pikkis pakenee pelottavaa pölyharjaa ympäri karsinaa. (Kyllä, tämäkin on nähty ja koettu.) Kun harjat ja muut vempeleet saadan tutkia kunnolla, niin onnistuu harjauskin (vihdoinkin) suhteellisen ongelmitta. Tietenkin täytyy aina muistaa vähän väistellä kaikkea mahdollista tuijottelevaa oria, joka kääntyilee jokaisen äänen suuntaan – eli pyörii ympäri tallikäytävää. Mutta jatkuvaan Pikkisen väistelyynkin tottuu, kun oriin kanssa puuhaa enemmän. Tuoreille tuttavuuksille Pikkis on yleensä melkoinen järkytys, vaikkei sillä ”virallisia” huonoja tallitapoja olekaan, ori ei kuitenkaan pure tai potki ketään tai pompi kahdella jalalla joka suuntaan. Pintelit ja suojat saa Pikkikselle jalkaan, kun vain muistaa antaa hevosen tutkia ne ensin huolellisesti ja todeta vaarattomiksi. Sama pätee kaikkiin muihinkin varusteisiin, jota Pikkiksen päälle koittaa sovittaa. Varsinkin satula on tutkittava harvinaisen huolella, ettei se vaan käy kimppuun sieltä selästä. Kun tähän tutustuttamishommaan itse tottuu, niin Pikkiksen kuntoonlaittoon ei oikeastaan mene sen kauempaa, kuin muillakaan hevosilla. Toki ensimmäisellä ja toisella kerralla kannattaa varata vähän enemmän aikaa oriin kuntoonlaittoon, koska Pikkis toteaa tavarat nopeammin turvalliseksi, mitä enemmän se luottaa kanssaan toimivaan ihmiseen.

Tässä kohtaa voi jo varmaan arvata, ettei Pikkis ole välttämättä se kaikkein helpoin ja varmin ratsu. Kouluratsastuksen kanssa suurin homma oriin kanssa on saada se lopettamaan muualle tuijottelu (ja samalla säpsyminen) ja keskittymään annettuihin apuihin. Riittävällä määrällä puolipidätteitä ja vaihtelevilla tehtävillä sekin kuitenkin onnistuu ja silloin Pikkis on aivan uskomaton. Ori toimii herkästi, pienin avuin, mutta antaa myös ratsastajalleen paljon anteeksi. Pikkiksen kanssa oppii ratsastamaan, jos ei ole sitä vielä osannut. Esteillä Pikkis onkin hieman haastavampi. Matalammista esteistä ori menee yli, kuin laiska lehmä, haistatellen matalille, ”lapsien esteille”. Korkeammilla esteillä taas oria täytyy vähän kannustaa, jotta ei nousisi kauhu kaulaan. Muutama hyvä hyppy korkeampien esteiden kanssa ja sitten Pikkis onkin jo tulta tappuraa. Kun oriin itseluottamus esteillä kasvaa, sitä paremmin se hyppää. Tietenkin erikoisesteitä, kuten muuria ja kaikenlaisia kukkapuskia, pitää vähän tuijottaa ja hetken aikaa miettiä, että uskallanko. Jos ratsastajalla menee pelko persiiseen, niin silloin menee kyllä Pikkikselläkin. Jos ratsastaja pysyy rauhallisena ja vie oriin itsevarmasti esteen yli, niin silloin ratsukkoa ei pidättele enää mikään. Kun oriin tavat ja ratsastettavuuden oppii, niin siitä ei voi olla tykkäämättä. Vaikkakaan maastoratsuna se ei ole vielä säväyttänyt ketään. Joka paikassa kun on kaikenlaisia jänniä ääniä ja varjoja ja liikettä ja kuten arvataankin, kaikkea pitää vähän säikkyä. Yksikseen Pikkiksen kanssa on helpoin maastoilla. Ori säikähtelee yksin ollessaan ihan yhtä paljon, kuin kaverin kanssa, mutta kaverin kanssa mennessä Pikkiksen hermostuneisuus tarttuu nopeasti myös toiseen osapuoleen, jonka hermostuneisuus saa Pikkiksen panikoimaan vielä pahemmin ja lopputuloksena on hyvät surkeat ja loputon noidankehä. Yksin maastoillessa ori ei ainakaan aiheuta paniikkikohtauksia kenellekään muulle, kuin korkeintaan itselleen ja ratsastajalleen (ja vähän sydämentykytyksiä niille kävelijöille, pyöräilijöille, lenkkeilijöille, autoilijoille, jne. jne., joita Pikkis päättää vähän säikähtää...).

Kilpailuihin mennessä Pikkiksen kanssa on varattava tarpeeksi aikaa lastaukseen. Ei siksi, että Pikkis eritoten pelkäisi lastausta. Ori nimittäin kävelee koppiin tai autoon vaikka ilman taluttajaa, kunhan se saa ensin tutkia senkin läpikotaisin. Ulkoseinät on tarkistettava nuuhkimalla, samoin vähän sisätilojakin on syytä tutkailla ensin ulkoapäin. Ja varsinkin lastausrampin alaosa on tutkittava niinkin tarkkaan, että välillä ori on ollut polvillaan rampin vieressä, pää sujuvasti rampin alla, toteamassa mokoman härvelin sittenkin turvalliseksi. Kun koppi tai auto on sujuvasti tutkittu, niin ori kävelee sisälle, kuin toiseen kotiinsa. Pikkis myös matkustaa rauhassa, kuin seisoisi omassa karsinassaan. Kilpailupaikalla pitää vähän pöristä ja tuijotella, mutta jostain syystä Pikkis tuntuu nauttivan kilpailujen tunnelmasta niin paljon, ettei jaksa kunnolla paikan päällä enää edes säikkyä. Kilparadalla ori on upea: se liitelee yli minkä tahansa esteen huokuen silkkaa itsevarmuutta. Se kerää katseita upealla hyppytyylillään – ainakin siihen asti, kunnes saavutaan muurille tai kirkkaan väriselle tai erikoisen muotoiselle esteelle, jota pitää ensin tuijottaa ja sitten ottaa liioitellun korkea loikka siitä yli – tuijottaen moista ilmestystä koko ajan (voitte kuvitella kuinka fiksulta hevonen näyttää tuijottaessaan allaan olevaa estettä hypätessään sitä...), mutta jonka jälkeen rataa voi taas jatkaa, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Pikkiksen kanssa kilpaileminen on aina yhtä viihdyttävää ja sijoittuminen on aina yhtä epävarmaa, vaikka ori onkin loistava hyppääjä.

Sukutaulu

» Isälinja: Mortdecai - evm
» Emälinja: Juniper - evm

Suvun pituus on 1 polvea virtuaalimaailmassa!

i. Mortdecai
KTK-III
Rn, 168cm, hann
ii. Mortal Enemy, evm
prn, 172cm, hann
iii. Morpihdeus, evm
mrn, 174cm, hann
iie. Emelie, evm
prt, 170cm, hann
ie. Secret Desire, evm
trt, 166cm, hann
iei. Straightjacket Charlie, evm
rt, 169cm, hann
iee. Dacee, evm
m, 172cm, hann
e. Juniper
VIR MVA Ch, KTK-II
Rt, 167cm, hann
ei. Jacko, evm
rt, 171cm, hann
eii. Jacomo, evm
rtkm, 172cm, hann
eie. Samshara, evm
rn, 167cm, hann
ee. Elegance, evm
rt, 165cm, hann
eei. Elliot, evm
rt, 169cm, hann
eee. Naima, evm
m, 164cm, hann

[Näytä sukuselvitys]

Huomaathan, että jos orilla on sukuselvitys, sen saa kopioida sen omille jälkeläisille ja niiden jälkeläisille (jne) (© Chao)!

Jälkeläiset

Syntymäaika Varsa Emä Status
29.07.2019t. Mein TraumenThirza Holmesoma
20.05.2020t. Mein TripodTamara Holmesoma
22.05.2020t. Mein ZenniaHopearinteen Zelindaoma
16.06.2020o. Mein IrvingValentinstag Holmesoma

Ichabod Bell on käytössä jalostukseen myös ulkopuolisille. Kysy lisää lähettämällä sähköpostia. Toivomme, että kaikki jälkeläiset rekisteröitäisiin mahdollisimman pian syntymän jälkeen, jotta mahdolliset ominaisuuspisteet voivat periytyä. Virallinen jälkeläislista löytyy rekisterisivulta. Tätä oman sivun listaa päivitetään etupäässä tallin omien kasvattien osalta.

Kilpailutulokset

Ichabod Bell kilpailee porrastetuissa, ja periyttää siten rekisteröidyille jälkeläisilleen allaolevan taulukon mukaan ominaisuuspisteitä. Tarkempaa tutustumista varten orin rekisterinumero ja rekisterisivu on VH20-011-0139.

OminaisuuspisteetPeriytyvät ominaisuuspisteet
Kenttäratsastusjaos (KERJ)2717.6 (vt. 6)339.7
Maastoestejaos (MEJ)0 (vt. 0)0
Esteratsastusjaos (ERJ)5867.75 (vt. 10)733.47
Kouluratsastusjaos (KRJ)3150.15 (vt. 7)393.77
Valjakkoajojaos (VVJ)3150.15 (vt. 7)393.77
Askellajiratsastusjaos (ARJ)3150.15 (vt. 7)393.77

* Periytyminen on laskettu sen perusteella, ettei toinen vanhempi periyttäisi ollenkaan pisteitä. Jos toinenkin vanhempi periyttää pisteitä, varsan pistesumma on suurempi.

30.09.2020 - ERJ CUP - 140cm - 3/39
30.06.2020 Hevosten kantakirjaustilaisuus: 18 + 18 + 19 + 18 = 73p. KTK-II

Päiväkirjat

Ei valmennuksia.

Ei hoitotarinoita.