Dwi Ayu
YLA2
13.11.2015 - 23.07.2021
Menehtynyt vanhuuteen. 
Kuva © Bob Langrish
Dwi Ayu on virtuaalihevonen.
| Nimi | Dwi Ayu |
Kutsumanimi | Aiski |
| Syntymäpäivä | 13.11.2015 |
Ikääntyminen | 84pv = 1v (nyt 45.3v) |
| Rotu | Batakinponi |
Sukupuoli | tamma |
| Väri | Ruunivoikko |
Säkäkorkeus | 126cm |
| Painotus | Yleispainotus |
Koulutustaso | He B, 60cm, aloittelija |
| Rekisterinumero | VH20-166-0001 |
Palkinnot | YLA2 |
| Omistaja | Chao (VRL-02415), Oxford (OXFO7763) |
Kasvattaja |
Zen |
#8262
Dwi Ayu täyttää 3v 22.07.2016 ja 4v 14.10.2016
"Pieni, pörröinen ja tarpeeton." Näillä kolmella sanalla Aiskia minulle myytiin. Iivari iski suoraan sydämeni herkkään kohtaan - ja sitä ei ole helppoa löytää. "Ei ole tarpeettomia poneja, on vain poneja." Minä tiuskaisin takaisin. "Saat sen silti kaupan päälle." Iivari kohautti harteitaan ja poistui paikalta. Jäin Latvian pakkaseen rutistamaan kädessäni rispaantunutta riimunnarua, jonka toisessa päässä roikuskeli jo vanhemman puoleinen ponitamma silmät säihkyen. Se ei tiennyt olevansa kaupanpäälle tuleva turhake, eikä minulla ollut sydäntä kertoa sitä sille. Niinpä talutin pienen ja luottavaisen tamman hevosautoon pilkullisen ystävänsä viereen ja lähdimme suunnistamaan pois tästä hemmetin takapajulasta.
Vanhempiensa tavoin tämäkin poni on kovapäisyyden ilmentymä. Kaikki ponin ympärillä tapahtuu sen määräämää tahtia ja sen toivomalla tavalla. Tamman asiaa auttaa toki sekin, että se on omistajattaren pieni silmäterä, joka kerää säälipisteet kotiin vain ilmestymällä paikalle. Tottahan se on, ettei Aiski ole oikein minkään näköinen, vähän kohlo ja ponimainen, mutta ei tosiaan jalosukuinen rotuponi - vaikka puhdasrotuinen batakki onkin. Onneksi tamma kuitenkin korvaa päättäväisyydellään sen, missä se häviää ulkomuotonsa puolesta. Aiski on kova pistämään isommatkin hevoset kuriin, eikä se kysele lupia keneltäkään. Samaan aikaan sen sydän on kuitenkin täyttä kultaa ja se on todella hellä emä. Ja Aiski on myös niin innokas äiti, että hän hätäpäissään adoptoi myös muiden hevosten varsat, jos nämä jättävät vauvansa vahtimatta.
Hoitotoimenpiteet Aiskin kanssa ovat helppoja. Ainakin niin kauan, kun noudatetaan tamman sääntöjä. Aiski ei omaa pahoja tapoja, mutta ei myöskään katsele komentamista, huutamista tai huitomista, vaan poistuu paikalta, tai ilmoittaa varsin selvin merkein, mikä ei ole "ok". Mutta jos rouvan kanssa toimii nätisti, niin tämä rouvakin toimii nätisti. Omistajattaren lellikille myös annetaan paljon anteeksi, esimerkiksi kengittäjäsedän tukkaa ja takataskuja saa nuoleskella ja imeskellä ihan rauhassa, niin kauan kun ei käytä hampaita. Myös riimunnarun kuolaaminen taluttaessa on sallittua, niin kauan kun seuraa taluttajaa. Aiski osaa siis myös olla varsin ärsyttävä, mutta tätä tammaa ei pidäkään ottaa liian vakavasti.
Ratsuna sen sijaan Aiski on melko kammottava. Sen askeleet ovat asiaan kuuluvasti ponimaiset: lyhyet ja töksähtelevät. Missään askellajissa ei ole mukava istua, vaan kuka tahansa ratsastaja pyrkii väkisinkin kevyeen istuntaan - ihan alkukäynneistä lähtien. Ponin tikittävä askellus aiheuttaa matkapahoinvointia ihan alan ammattilaisissakin. Varisnkin kun Aiskilta tuntuvat olevan jarrut hukassa harva se hetki. Eteenpäinpyrkimystä ei siis tästä tappurapallosta puutu, päinvastoin välillä heikompaa hirvittää, kun vain katsoo tamman menoa. Myös päinvastoin kaikkia odotuksia Aiski on osoittanut kynsiään kenttä- ja esteradoilla helpoissa luokissa. Kouluratsastuksen kanssa Aiskin selässä saa olla tarkkana, ettei piskuinen poni juokse alta pois, mutta oikeanlaisella päättäväisyydellä (= ole kovapäisempi kuin poni) tämäkin tamma taittuu ihmisen tahtoon ja välillä vähän hiljentääkin tahtia.
Maastoilussa Aiski on ässä. Se kun ei oikein pelkää mitään ja ottaa johtajan roolin helposti. Poni on varma, mutta nopea. Ei sille ole maastoillessakaan jarruja kehittynyt, mutta ainakin metsän siimeksessä voi luottaa siihen, ettei poni kiitolaukassaan sinkoa eri ilmansuuntaan vain koska naapuripuskan fasaani päätti ottaa ritolat. Aiskin kyydissä on siis mukava matkustaa ja vauhtikin hidastuu siinä vaiheessa, kun tammalta puhti loppuu. Kaikenkaikkiaan Aiski on hauska poni, jonka kanssa ei tulee tylsiä hetkiä.
Sukutaulu
» Isälinja: Surya - evm
» Emälinja: Dwi Batari - evm
Suvun pituus on 1 polvea virtuaalimaailmassa!
i. Surya
rnvkko, 127cm, batak |
ii. Putjurnma, evm
batak |
iii. Padirra, evm
batak |
iie. Sari, evm
batak |
ie. Eka, evm
batak |
iei. Iskandarya, evm
batak |
iee. Eko, evm
batak |
e. Dwi Batari
Rtkm, 126cm, batak |
ei. Slamet, evm
batak |
eii. Wahyu, evm
batak |
eie. Sinta, evm
batak |
ee. Dwi Utari, evm
batak |
eei. Guntur, evm
batak |
eee. Dwi Kasih, evm
batak |
[Näytä sukuselvitys]
[Piilota sukuselvitys]
i. Ei se ihme ole, että Aiskilta löytyy vauhtia. Isänsä Surya oli aiemmassa elämässään toimittanut laukkaponin virkaa, mutta se uudelleenkoulutettiin laukkauransa jälkeen. Poni onkin näyttäynyt kynsiään helpoissa koululuokissa ja sijoittunut kerran esteilläkin. 127cm korkealle, varsin itsepäiselle ponille se onkin varsin muikea kilpaura. Aiski on perinyt värityksensä isältään, joka on viralliselta väriltään ruunivoikko - aivan kuten Aiskikin. e. Tämän kimon, 126cm korkean (matalan) ponitamman, Dwi Batarin, piti alunperin luoda ura pooloponina, mutta koska tammasta ei koskaan löytynyt jarruja, oli sen luonteva jatkumo siirtyä laukkapiireihin. Siellä tamma olikin varsin lyömätön ja juoksi karvan yli 24 000v€ omistajalleen. Dwi Batari on myös uudelleenkoulutettu ratsuksi laukkauransa jälkeen ja se onkin tehnyt varsin vaikuttavan uran esteratsastuksessa. ii. Putjurnma oli 130cm korkea tummanpunarautias batak-ori, joka toimitti siitosoriin virkaa kotimaassaan Indonesiassa. Ori ei ikinä päätynyt kilpakentille asti, mutta rakenteeltaan se oli ihanteellinen batak ja sillä oli miellyttävät sukulinjat. Niinpä omistajasedät päättivät jättää oriin suoraan siitoskäyttöön ja se saikin useita varsoja, joista osa oli jopa puhdasrotuisia. Putjurnma tiedettiin kovapäiseksi ja tuliseksi oriksi, jonka käsittelyyn tarvittiin kaksi aikuista miestä, eli selväpäisestä ilmestyksestä ei voitu puhua. Ori on tiettävästi jo kuollut ja kuopattu, mutta informaation saanti Indonesiasta on ollut melkoisen kielimuurin takana. Ori oli tiettävästi kuollessaan 18-vuotias, mutta kuolinsyytä ei ole suostuttu kertomaan. ie. Eka oli kiltti ja herttainen tamma, joka ei ikinä tehnyt pahaa kenellekään. Se oli lauman alin ja aina vähän ressukkamainen. 126cm korkea ruunivoikko tamma toimi lasten ponina ja siitostammana, kunnes sen aika tuli ja se pistettiin pois 17-vuotiaana. Miksi se lopetutettiin, sitä ei tarina kerro. Kyllästyikö omistaja, sairastuiko poni, loukkaantuiko se? Sitä emme saa koskaan tietää, se informaatio on haudattu ponin mukana Indonesian maaperään. ei. Slamet on 127cm korkea batakinponi, väriltään ruunikonkimo ja tiettävästi vielä hengissä. Slamet toimittaa siitosorin virkaa omistajallaan Indonesiassa, Dwi Polo Ponies:n riveissä. Slamet on luonteeltaan itsepäinen, mutta käsiteltävissä, toisin kuin isänsä Wahyu oli. Slamet koulutettiin pooloponiksi, mutta tallin silloisen siitosorin, Slametin isän, kuoltua yllättäen päätettiinkin Slamet siirtää suoraan isänsä tilalle tallin siitosoriiksi. Tiettävästi siellä ori vieläkin majailee ja astuu työkseen ponitammoja. ee. Dwi Utari oli elämänsä ensivuodet vikkelä ja innokas pooloponi ja se pärjäsi hommassa niin hyvin, että sen omistaja Dwi Polo Ponies:a päätti siirtää sen siitostammaksi. Dwi Utari oli varsin tulinen ja vauhdikas, mutta kuitenkin käytöstavat omaava tamma, joka yllätti monet hyvillä äidin taidoillaan. Se saikin siitoksessa monta hienoa varsaa. Valitettavasti myöskin tämän tunmmanruunikon tamman lähdön aika tuli liian pian ja se menehtyi synnytyksessä ilmenneisiin komplikaatioihin vain 15-vuotiaana. iii. Padirra oli punarautias batak-ori, josta on ollut varsin vähän tietoa saatavilla. Tiettävästi ori on periyttänyt pirumaista ja vaikeaa luonnetta jälkeläisilleen varsin vahvasti, eikä poni itsekään ollut millään lailla turvallinen tapaus. Tiettävästi siitä ei ollut kilpailemaan käytöksensä vuoksi, eikä se ollut kovin suosittu siitoksessakaan. Viimeisimpien tietojen mukaan, mitä olemme Indonesiasta saaneet kiskottua irti, ori olisi lopetettu ja kuopattu heti, kun siihen oli taloudellisesti mahdollisuus. iie. Kaikilla Indonesian poneilla ei elämä ole kovinkaan kultaista. Osa niistä on kuten Sari, joka toimitti siitostamman virkaa, mutta varsin heikoissa oloissa. Tamman kiva väritys, ruunikonkirjavuus, teki siitä halutun siitoseläimen, joten sen elämäntehtävänä oli vain tuupata maailmaan varsoja varsojen perään, kunnes se ei enää tiinehtynyt. Sitten tamma unohdettiin monien muiden ponien tavoin ja kun se taas muistettiin, se oli jo liian huonossa kunnossa, jotta sen eteen olisi ollut mitään tehtävissä. Tamma lopetettiin välittömästi, tiettävästi se oli kuolleessaan vajaa parikymppinen. iei. Iskandarya oli upea, kiiltävän musta batak-ori, jolle oli siunaantunut korkeutta peräti (huomaa ylitsetihkuva sarkasmi) 128cm. Iskandarya juoksi laukkaponina omistajalleen huomattavan summan rahaa ja oli kilpauransa jälkeen varsin suosittu siitosori. Iskandarya tuntuu olevan Aiskin suvusta ainoa nimekäs ja mainetta tehnyt poni, josta on ollut edes jonkinlaista tietoa saatavilla. Iskandarya menehtyi 24-vuotiaana sydänkohtaukseen kotitallillaan Indonesiassa. Iskandarya oli varsin varakkaan ponikasvattajan silmäterä, ja luonteeltaankin varsin tasaisempi, kuin mitä batakinponit yleensä. Valitettavasti ori ei turhan paljoa periyttänyt miellyttävää luonnettaan, eikä sen varsoista kenestäkään tullut yhtä suurta nimeä, kuin mitä Iskandarya oli omalla alallaan. iee. Eko on sarjassamme taas poneja, joista saa kaivella tietoa lapiolla. Näin ollen melko varmaksi voidaan sanoa tamman olleen batakinponi ja väriltään ruunivoikko. Osa lähteistä kertoo tamman olleen 125cm ja toiset 127cm, mutta eipä kahden sentin erolla ole meille suurta merkitystä. Eko oli luonteeltaan varsin tasapäinen, jopa vähän ressukkamainen, mutta silti omistajansa silmäterä. Se oli Indonesialaisen omistajansa suosituin siitostamma ja se ehti ennen menehtymistään saadakin monta varsaa. Valitettavasti Ekon varsoista ei kovinkaan monelle siunaantunut yhtä hyvä tilanne elämässä, kuin mitä emällään oli. eii. Wahyu oli kutsumanimeltään "piru" niiden keskuudessa, jotka oriin joutuivat koskaan kohtamaan. Se tuntui vihaavan kaikkia ja kaikkea ja sen käsittelyyn tarvittiin kaksi aikuista miestä, yksi pitelijä ponin kummallekin puolelle. Wahyu ei ollut, kuin 123cm korkea, mutta siinä oli tulta ja tappuraa ainakin neljänsadan ponin edestä. Ensin rautiaankimosta ori piti tulla laukkaratsu, mutta kun sen käsittely meni jo sekopäisyyden puolelle, päätettiin laukkaura toiveista luopua. Oria yritettiin siitoskäyttöön ja se astuikin muutaman tamman, kunnes sen omistaja kyllästyi oriin vaikeaan luonteeseen ja lopetti ponin. eie. Sinta oli punaruunikonkirjava, noin 126cm korkea batak-tamma, joka oli kirjavan värityksensä vuoksi suosittu siitosponi. Tammasta on myös jäänyt moninainen kirjo varsoja, joista osa on loistanut laukkaradoilla ja osa poolokentillä. Muutama tamman varsoista on jopa myyty pooloponeiksi Indonesian ulkopuolelle. Tamma lopetettiin vanhuuden alkaessa vaivata sitä nivelrikon muodossa 25-vuotiaana. eei. Guntur oli tulinen ja tappurainen pooloponi, jonka Dwi Polo Ponies osti heti varsana. Ilmeisesti kyseinen paikan omistajalla on vähän silmää pooloponeille, koska Guntur rökitti kentällä kaikki muut mennen tullen. Missään muualla ei ole nähty näin lantin päällä kääntyvää ponia, joka jätti muut nielemään pölyä. Musta ja 126cm poniori oli poolokentällä, kuin rasvattu salama. Ja jätettyään pooloponin hommat sen omistaja käytti sitä enemmän, kuin paljon siitosorina omille tammoilleen - ja vähän ulkopuolisillekin. Orille jäi yli tusinan verran jälkeläisiä, mikä on harvinaisen ponirodun edustajalle jo melko paljon yhdestä orista. Guntur menehtyi ähkyyn 21-vuotiaana. eee. Dwi Kasih oli Dwi Polo Ponies:n pooloponina ja poolouransa jälkeen siitostammana. Tummanruunikko tamma sai muutaman varsan, ennenkuin se pääsi kokopäiväiselle eläkkeelle ruohonleikkuriksi omistajansa takapihalle. Ilmeisesti tamma on ollut tärkeä omistajalleen, kun se on jätetty toimettomaksi eläkeläiseksi eikä lyöty kuoppaan heti kun siitä tuli tuottamaton. Tamma eleli rauhaisaa nurmenleikkurin elämää aina 27-vuotiaaksi asti. 27-vuotiaana ponin hampaat alkoivat olla jo niin loppu, että sen omistaja päätti lopetuttaa sen.
Huomaathan, että jos tammalla on sukuselvitys, sen saa kopioida sen omille jälkeläisille ja niiden jälkeläisille (jne) (© Chao)!
Jälkeläiset
Dwi Ayu on käytössä jalostukseen myös ulkopuolisille. Kysy lisää lähettämällä sähköpostia.
Toivomme, että kaikki jälkeläiset rekisteröitäisiin mahdollisimman pian syntymän jälkeen, jotta mahdolliset ominaisuuspisteet voivat periytyä. Virallinen jälkeläislista löytyy rekisterisivulta. Tätä oman sivun listaa päivitetään etupäässä tallin omien kasvattien osalta.
Kilpailutulokset
Dwi Ayu kilpailee porrastetuissa, ja periyttää siten rekisteröidyille jälkeläisilleen allaolevan taulukon mukaan ominaisuuspisteitä. Tarkempaa tutustumista varten
tamman rekisterinumero ja rekisterisivu on VH20-166-0001.
| Ominaisuuspisteet | Periytyvät ominaisuuspisteet | | Kenttäratsastusjaos (KERJ) | 727.51 (vt. 2) | 90.94 | | Westernjaos (WRJ) | 807.23 (vt. 2) | 100.9 | | Maastoestejaos (MEJ) | 210.28 (vt. 1) | 26.29 | | Esteratsastusjaos (ERJ) | 1093.44 (vt. 3) | 136.68 | | Kouluratsastusjaos (KRJ) | 1074.63 (vt. 3) | 134.33 | | Valjakkoajojaos (VVJ) | 710.96 (vt. 2) | 88.87 | | Askellajiratsastusjaos (ARJ) | 656.12 (vt. 2) | 82.02 | * Periytyminen on laskettu sen perusteella, ettei toinen vanhempi periyttäisi ollenkaan pisteitä. Jos toinenkin vanhempi periyttää pisteitä, varsan pistesumma on suurempi.
23.08.2020 - villit - Käkiharjut - 50-60cm - 6/17 (0/8vp)
31.08.2020 - villit - Adina - 50cm - 03/05
31.08.2020 - villit - Villi-Cup - 40cm - 08/10
31.08.2020 - villit - Villi-Cup - 50cm - 06/06
31.08.2020 - villit - Glades - 50-60cm - 1/8 (0/0vp) 31.08.2020 - villit - Villi-Cup - aloittelija - 5/5 13.08.2020 - villit - Stall Sjöholma - He C - 6/6, tarinat & kommentit löytyvät päiväkirjasta.
16.08.2020 - KRJ - Sotamaalaus - He C - 4/4 (tuotos, tarina löytyy päiväkirjasta.)
15.08.2020 - KRJ - Nolvin Yksityistalli/Team Valkiat - He B - 5/5 (tuotosluokka, tarina löytyy päiväkirjasta)
22.08.2020 - villit - Käkiharjut - He C - 17/21 (61,429 %)
22.08.2020 - villit - Käkiharjut - He B - 20/30 (66,071 %)
31.08.2020 - villit - Villi-Cup - He C - 10/10 (54,286 %)
31.08.2020 - villit - Villi-Cup - He B - 07/07 (61,071 %)
31.08.2020 - villit - Adina - He C - 10/11 (60,714 %)
31.08.2020 - villit - Glades - He C/He B - 7/10 (66,429 %) 31.08.2020 - villit - Adina - 30-50cm - 1/3
31.08.2020 - villit - Villi Cup - 50cm - 4/5 30.05.2021 YLA-tilaisuus: 92.250p = YLA2.
Parhaat tekstipisteet, Tuomarin palaute: Huvittavan hevoskohtainen päiväkirja. Näitä ei voi haukkua tusinamerkinnöiksi!
|
Päiväkirjat
Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2020-07-04
"Mikä toi on?" Pablo osoitti sormellaan pörröistä, vaaleaa ponia joka tepsutti hevosautosta ulos omistajan elkein. "Se on Aiski. Se on mun maskotti." Vastasin tyynesti ja katselin värien vaihtumista miehen kasvoilla. "Se on kamala. Ja ihan turha." Mies vänkäsi kiukkunsa lomasta. "Niin sinäkin ja silti saat roikkua mukana." Tiuskaisin tallimestarilleni ja käänsin huomioni uuteen ostokseeni. Tai ei voida edes puhua ostoksesta, Aiski kun tuli kaupan päälle ostaessani Iivarilta erään toisen hevosen. Sitä suuremmalla syyllä tammalla on ollut suurempi tarkoitus löytää juuri minun luokseni. Ja minä aioinkin pitää ponin sen koko loppuelämän ajan.
Pablo karkasi vihaisesti mutisten kohti tallia ja potki pikkukiviä mennessään. Tallimestari tuli aina pahalle tuulelle, kun hevosautosta käveli poni ulos. Varsinainen kokosyrjijä koko äijä. Toki itsekin tuijotin russin kokoista kolhon näköistä ilmestystä vähän ihmeissäni. Mitä ihmettä minä tekisin harvinaisrotuisella ponitammalla Englannin maaseudulla? Ja sitten mieleeni nousi toinenkin kysymys, miten ihmeessä Indonesialainen poni oli päätynyt Iivarin käsiin Latvian perämetsiin? Totesin että jotkin kysymykset oli hyvä jättää vastauksetta.
Samaa mieltä taisi olla Aiskikin, joka nyki riimunnarua tallin suuntaan. Tamma oli heti, kuin kotonaan ja komensi minua nyt näyttämään hänelle hänen valtakuntansa.
"The queen has arrived." Julistin juhlallisesti ääneen ponilleni ja vähän myös itselleni ja lähdimme yhtä matkaa kohti yhteistä tulevaisuuttamme. Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2020-08-08
Harjasin kermankeltaista pörröturkkia tallin suojissa. Ulkona taivas itki, kuin ei aikoisi ikinä lopettaa. Huokasin ponin mustaan harjaan. Aurinkoiset kesäpäivät olivat Englannissa harvinaista herkkua, mutta oliko nyt pakko sataa kaatamalla. Juuri tänään, juuri nyt kun suunnittelin ottavani rauhallisen maastolenkin pienen hyvänmielen ponini kanssa. Jatkoin harjaamista ja vajosin hiljaa ajatuksiini. Aiski rouskutti heiniään tasaisesti ja rauhallinen, toistuva ääni alkoi unettaa. Putsasin tamman kaviot ja varustin sen. Olin itsepintaisesti päättänyt maastoilla tänään, tapahtuipa se sitten kaatosateessa tai ei. Sitten talutin Aiskin ulos.
Sade alkoi laantua. Tai ehkä enemmänkin siirtyä. Taivaalta tuli enää utumaista tihkua, mutta muuten sää oli yhä teräksenharmaa ja masentava vuodenaikaan nähden. Kapusin kuitenkin ponini selkään ja se ohjautui itsestään kohti metsäpolkuja. Yritin epätoivoisesti myödätä tamman kulmikkaassa ja hätäisessä käynnissä, mutta jo muutaman askeleen jälkeen häntäluuni huusi armoa. Laitoin itselleni muistilapun, että ostaisin tammalle pehmeämmän satulan. Ehkä lampaankarvasatulassa pystyisi istumaankin? Aiskia ei minun ahdistukseni haitannut. Tamma puksutti käyntiään pitkin metsäpolkua niin nopeasti, kuin pikkuisista jaloistaan pääsi.
Hetken matkan päässä polku leveni ja Aiski totesi että on aika siirtyä jo reippaampaan askellajiin ja valitsi suoraan laukan. Koska nyt allani ei ollut kallis kilpahevonen, jonka rikkoutumista pitäisi varoa, annoin tamman mennä. Kyllä se tiesi itsekin milloin sen lihakset olisivat riittävän lämpimät kiitolaukkaan, joten miksi turhaan kuluttaa niveliään ravilla? Varsinkin kun minä en siinä askellajissa halunnut istua - en sekuntiakaan. Jos tamman käynti oli kulmikasta ja epämukavaa, niin ravi oli pakaroiden nahkat irrotavaa paukutusta, eikä yhdenkään ihmisen selkäranka tai lantio ollut niin taipuisa, että olisi pystynyt myötäämään tämän neitokaisen askellajeissa.
Ja kun hänen kuninkaallinen korkeutensa näki parhaaksi, niin kadotimme jarrut kokonaan ja jätimme todellisuuden taakse. Siinä on jotain koomista, kun pieni poni pistää menemään kiitolaukkaa niin kovaa, kuin kintuistaan pääsee. Vauhdin huumassa ei voi olla nauramatta, koska vaikka selässä tuntuu, kuin kiitäisimme, niin pikainen vilkaisu vierelle kertoo, että hädin tuskin liikuimme eteenpäin. Olisin nauttinut toki tilanteesta vielä enemmän, jos ponin laukka olisi ollut edes jollain tavalla istuttavaa, mutta ei, ei Aiskin. Aiskin laukka oli joka suuntaan keinuvaa ja töksähtelevää, vaikka tamma yritti kuinka olla virtaviivainen villipeto. Uskoin istuinluideni irtoavan ruumiistani hetkellä minä hyvänsä. Onneksi Aiskilla loppui pian laukkakunto ja palasimme takaisin koheloon känytiimme.
Samaa reipasta käyntiä palasimme tallille. Olin jo oppinut että ponin kanssa oli aitojen ulkopuolella ihan turha edes yrittää pidätteitä. Antoi mennä vaan, kunnes kunto loppuu. Sillä tavalla maastolenkeistä sai molemmille miellyttäviä. Aivan kuten tämäkin lenkki oli ollut. Valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan ja meidänkin oli palattava tallille ja takaisin omaan arkeemme. Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2020-08-12
Stall Sjöholmassa kilpailemassa.
Tunnelmia ennen suoritusta...
Koitin hengittää syvään. Mikä ihme tässä hermostutti, olinhan kilpaillut toki ennenkin. Voikonvaalea poni allani ei tuntunut huomaavan jännitystäni, vaan seurasi uteliaana muiden ratsukoiden touhuja. Nyt pyörryttää, hengitin liian syvään. Tai unohdin taas hengittää. En oikein tiedä itsekään. Koitin muistella radan koukeroita, missä kohtaa pitikään keventää vai pitikö ollenkaan? Mihin luokkaan meidät olikaan ilmoitettu? Mitä täällä tapahtuu? Huomasin puristavani ohjien periä niin että rystysistä uhkasi karata väri. Poni seisoi tyynen rauhallisena ja ilmeisesti odotti minun keräävän itseni. Taputin ponia kaulalle – vaikkakin melko jäykästi. ”Hyvin se menee.” Totesin ääneen, mutta ehkä enemmän itselleni kuin ratsulleni.
Kuulutettiinko meitä radalle? Eikai vielä, tässähän piti olla vielä ainakin kaksi ennen meitä. Vai joko ne meni? Nyt oli pakko kerätä itsensä. Tämän ajatuksen siivittämänä keräsin myös ponini ohjat. Se oli Aiskille lähtömerkki ja tiesin jo nyt, että tamman jarrujen löytäminen radalla tulisi olemaan työn ja tuskan takana. Nyt tiesin mitä jännitin niin paljon. Voi kunpa pysyisimme edes aitojen sisäpuolella...
Kommentit suorituksesta:
"Ratsastajaa jännitti ilmeisen kovasti ja ihan hyvän radalle tulon ja kokorataleikkaan jälkeen jännitys tarttui myös pieneen poniin. Ratsukolla oli pieniä hankaluuksia laukassa, mm. tahtirikkoja ja laukan tippumista ennenaikaisesti raville. Myös kokorataleikkaalla kevyen ravin askeleen pidennys olisi saanut olla erottuvampi. Viimeisellä harjoitusravipätkällä hienosti tsempattu, sillä voltti oikealle oli hyvä, pyöreä ja lopputervehdys keskihalkaisijalla pysyi linjalla." Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2020-08-15
KRJ Tarinakilpailut Team Valkian tapaan. Tehtävänanto: "Team Valkiat järjestävät ihka ensimmäiset kilpailunsa, ja kilpailukansliassa on täysi kaaos. Listat ovat aivan sekaisin: lähtölistoja on jouduttu tekemään uusiksi, ja joku on möhlinyt listan siitä, kenen tulisi näyttää rokotustodistukset. Kisojen päätteksi lisäksi huomataan, että osalla kilpailijoista on mennyt arvostelupaperit ristiin. Osuuko häslinki kohdallesi, kun menet ilmoittautumaan, vai kummasteletko, kun arvostelupaperi ei yhtään täsmää omaa suoritustasi ? Miten tämä vaikuttaa sinuun ja mahdollisesti suoritukseesi ?"
”Mitä hittoa, me saatiin jotain melkein 70 prossaa?! Siis täh?” Heilutin epäuskoisena arvostelupöytäkirjaa kilpahoitajani nenän edessä. ”Ei voi olla totta, tommonen läski puksutin mennä viipotti muka seitkytä prosenttia radalta? Ei se niin hyvältä kyllä tuntunut... ”
”Eikä tunnu nytkään.” Pablo totesi hiljaa. Käännyin kysymysmerkkinä tuijottamaan miestä. ”Siis hähtäh?” ”Joo, kato ku tässä lukee jotain vaativasta beestä ja keskilaukasta ja avotaivutuksista...” Tunsin punan kohoavan ylös pitkin kaulaa. ”Onko meillä jonkun muun helvetin lappu?! MISSÄ ON MUN ARVOSTELUT?! NYT JOKU LUKEE MUN ARVOSTELUJA! ETI SE SAAKUTIN LAPPU!” Ääneni desibelien määrä alkoi ylittää sallitun rajan ja Pablo säntäsi puolijuoksua kohti toimistoa kädessään pahan onnen lappu, joka sai koko kisapäivän tunnelman kyllä madaltumaan.
Vilkaisin pulleroa poniani. ”Joo ei sua kyllä vaativissa luokissa tulla näkemään.” Totesin sille ja jatkoin räävitöntä kirosanojeni tulvaa. Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2020-08-16
Krj-tuotoskilpailut 16.08 2020, Sotamaalaus, tarinaosallistuminen:
Siirryimme harjoitusravissa kohti alkutervehdystä. Yritin yhä hahmottaa jarruja ponistani, Aiski kun ei yleensä ollut kovin hyvä ottamaan vastaan pidätteitä. Koitin saada edes osan puolipidätteistä läpi ennen alkutervehdystä ja sitten... töks. Poni seisahtui pyytämättä suorin jaloin niille sijoilleen. ”Mittä hittoa...?” Ehdin ajatella, kunnes kuulin sen. Kukko. Aidan takana huusi kukko. Sitä poni tuijotti. Tuijotti niin, että se tärisi allani. Voikonvaalea pommi allani tikitti enkä itse osannut muuta kuin tuijottaa kanan miehistä vastusta silmät pyöreinä. Tämä oli varmasti jotain pilaa. Sitäpaitsi eihän Aiski pelännyt mitään, kai tällainen vinkuintian poni oli nähnyt kukkojakin... Ja ajatukseni keskeytyivät kun tajusin ponini painelevan viittäsataa vastakkaiseen suuntaan. Hädin tuskin pysyin itse kyydissä. Eli hei hei tuomarit, eiköhän tämä koettelemus ollut tässä. Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2020-09-26
Kilpailu-uran loppu
Kyllä se on nyt pakko luovuttaa. Joku realismi on ihmisen pidettävä mielessä ja se realismi nyt repii minut pilvilinnoistani alas. Aiskista ei ole kilparatsuksi. Ei sitten millään mahdollisella keinolla, tai ei ainakaan tällä ratsastajalla. Tammalla on kokeiltu monia lajeja ja suurimmasta osasta on menty läpi silkalla tuurilla. On suoranainen ihme, ettei meitä ole hylätty, sillä vauhtia on pienessä ponissa riittänyt enemmän, kuin tarpeeksi. Maastoradalla Aiski sai sentään jalkansa ylös ja olimme niin vikkeliä, että voitimme. Voitimme molemmat vastustajistamme, eli ihan hirveän hurja ei sekään saavutus ollut.
Vaikka Aiski onkin koulukisoissa saanut hyviä prosentteja (en tiedä miksi, koska tamma on radalla aivan kamala), niin ei se palkintosijoille ole päässyt. On siis todettava, ettei Aiskin kisaura ole ottanut tuultaan alleen ja lopettaa kaikkien kiusaaminen. Aiski on nyt astutettu omalla täysiverioriilla, ehkä "pojasta polvi paranee" ja tamman varsa on jo parempi ratsuominaisuuksiltaan, kuin mitä Aiski on. Toki Aiski on myös astutettu melko isolla hevosoriilla, joten myöskin jännitämme hiukan, miten varsominen mahtaa sujua. Mahtuuko varsa ulos vai ei. Olen hälyttänyt eläinlääkärin valmiiksi koko tamman tiineyden ajalle, jotta mahdollisten ongelmien ilmentyessä on apukin mahdollisimman lähellä.
Kilpaponia ei Aiskista tullut, mutta ehkä se yllättää meidät emäominaisuuksillaan. Jää nähtäväksi, mutta ainakaan kilparadoille poni ei enää päädy, se on varma.
|
|