Debonaire

ERJ-I

15.05.2015 - 05.02.2026

Kuva © VRL-02415,

Debonaire on virtuaalihevonen.

Nimi	Debonaire	Kutsumanimi	Debbie
Syntymäpäivä	15.05.2015	Ikääntyminen	84pv = 1v (nyt 47.5v)
Rotu	Hannoverinhevonen	Sukupuoli	tamma
Väri	Musta	Säkäkorkeus	161cm
Painotus	Esteratsastus	Koulutustaso	140cm, He A
Rekisterinumero	VH16-011-0010	Palkinnot	ERJ-I
Omistaja	Chao (VRL-02415), Das Chaos (DASC3715)	Kasvattaja

#11032
Debonaire täyttää 3v 22.01.2016 ja 4v 15.04.2016

Debbie on varsin hermojaraastava otus. Se kuvittelee olevansa maailman napa ja kaiken mahdollisen kruunaamaton kuningatar. Itsestään liikoja luuleva, alati kiukutteleva tamma onkin varsinainen vastus kenelle tahansa, joka kaipaa kunnon tappelua. Debbie on aina valmis rähinään, ja se menee mielellään mukaan mihin tahansa välienselvittelyyn. Tammalaumassa uusin tulokas saa satavarmasti nokkiinsa Debbieltä - ja yleensä tamma on myös ensimmäisenä uhittelemassa uusille tulokkaille. Myös ihmisiä Debbie tykkää haastaa, varsinkin kaikissa perushoitotoimenpiteissä. Milloin pullistellaan satulavyötä, milloin ei nosteta kavioita ja milloin näykitään suitsiessa. Tältä tammalta ei temput lopu. Riittävällä nopeudella ja notkeudella myös Debbien saa varustettua, mutta mitään ylenpalttista puunausta ei kukaan tamman kanssa jaksa harrastaa. Sen vuoksi musta tamma näyttääkin usein enemmän esiintyvän ruskean ja harmaan eri sävyissä....

Kilpailuita varten Debbie dipataan pari kertaa showshineen, jotta tamma on kisakentillä näyttävä näky (ja jotta sen tunnistaa mustaksi). Myöskään kisapaikalla tamman käytös ei paljoa houkuttele ulkopuolisia tervehtimään. Debbie:ä harvemmin näkee radan ulkopuolella korvat eteenpäin, yleensä ne on liimattu tamman niskaan. Myös hampaat saattavat kilahdella ohikulkijoille, ihan vain varoituksena. Debbien kanssa saa siis hoitaja olla varsin tarkkana ja huolehtia sekä omasta, että muiden turvallisuudesta.

Sen sijaan radalta ja ratsastuksesta löytyy syy sille, miksi tamman oikutteluja jaksetaan katsoa läpi sormien. Se on nimittäin melko lähellä ilmiömäistä. Tammalla on ponnua ja intoa esteillä vaikka muille jakaa. Se imee hyvin esteille, mutta valitettavasti tuntuu myös radalla kuvittelevansa tietävän, mitä tulee tehdä. Ratsastajan on siis välillä vaikea saada apujaan läpi liian innokkaasti etenevään tammaan. Mutta kun avut saa läpi ja tamman kuuntelemaan on silla ratsastus, kuin istuisi nopeasti etenevässä nojatuolissa. Debbie ei ikinä kiellä, daamin itsetuntoa ei muutama esteen kuvatus madalla. Radalla siis tammasta tulee äärettömän mahtava kilpakumppani, joka menee yli mistä vain ja yleensä varsinaisella vauhdilla. Se on voittajahevonen. Sen vuoksi sen oikuttelua hoitaessa jaksetaan katsella tallissa.

Sukutaulu

» Isälinja: - evm
» Emälinja: - evm

Tamman suku ei ole virtuaalimaailmassa.

i. Deshtinnqer, evm m, 164cm, hann	ii. Damasqer, evm mrn, 165cm, hann	iii. Tuntematon ori
		iie. Tuntematon tamma
	ie. Theschia, evm m, 163cm, hann	iei. Tuntematon ori
		iee. Tuntematon tamma
e. Lucille, evm m, 161cm, hann	ei. Luxengrin, evm rt, 164cm, hann	eii. Tuntematon ori
		eie. Tuntematon tamma
	ee. Imrine, evm m, 160cm, hann	eei. Tuntematon ori
		eee. Tuntematon tamma

[Näytä sukuselvitys]

[Piilota sukuselvitys]

i. Deshtinnqer on raamikas ja raju, sysimusta hannoverherra. 164cm korkea ori ei tosiaan ole luonteeltaan tai käsiteltävyydeltään mitää helpoimpia tapauksia, joten ei tarvitse kauas katsella, jos miettii mistä Debbie on ihastuttavan luonnehdintansa perinyt. Mutta sitten taas, tämä tumman puhuva hevosherra on myös oikea mestarihyppääjä, joka päihitti monet kilparadoilla loisteliaan ponnuvoimansa ja nopeiden käännöstensä ansiosta. Orista puhuttiinkin, että se kääntyy aivan lantin päällä ja se on kilpaillut korkeita luokkia kansallisella ja kansainvälisellä tasolla sijoittuen hienosti! Nykyään tämä hieno herra viettää siitosoriin elämää kotitilallaan Englannissa, vaikka ori itse onkin syntynyt Saksassa. Siitoksessa ori on tähän mennessä saanut jo yli 50 jälkeläistä, kaikki pakasteista. Näin hienoa siitosoria ei riskeerata luomuastumisilla, omistajan itsensä sanoin. e. Lucille on musta, 161cm korkea hannover-tamma. Se on ollut koko ikänsä siitostammana suuressa, Saksalaisessa siittolassa, johon se syntyi. Tamma on ratsukoulutettu, vaikkei ratsastettavuudeltaan ollutkaan järin loistava. Hyppytyyliltään ja ponnistukseltaan tamma olisi ollut kaunista katseltavaa myös kilparadoilla, mutta sinne hevonen ei ikinä päätynyt. Siitoksessa tamma on saanut monta, hienoakin hienompaa varsaa huippuisistä. Se on myös periyttänyt hyvin hyppytyyliään varsoilleen. Valitettavasti tamman upea, kultainen luonne ei ole tuntunut olevan periytyvää, vaan sen varsoista jokaisella on enemmän tai vähemmän ailahteleva luonne.

ii. Damasqer oli 165cm korkea, mustanruunikko hannoverherra Saksan maalta. Ori teki melko mitättömän kilpailu-uran 140cm:n radoilla, sijoittuen silloin tällöin ja siirtyi jo 12-vuotiaana pois kisaradoilta ja siitokseen. Luonteeltaan ailahteleva herra ehti saada siitoskausillaan melkein parikymmentä jälkeläistä, kunnes sen omistaja siirsi sen kokopäiväisesti eläkkeelle oriin ollessa 18-vuotias. Damasqer ei ole kansainvälisesti tunnettu, eikä se ole ollut järin suosittu jalostusori myöskään kotimaassaan. Vain muutama sen varsoista on yltänyt kansainvälisiin korkeisiin esteluokkiin, mutta valitettavan suurella osalla kapasiteetti on riittänyt vain 100-120cm:n radoille. ie. Theschia toimi siitostammana Tanskassa, jonne se myytiin jo vuotiaana. Tamma on ratsukoulutettu ja se on oikein hyvä ratsastaakin, mutta kilpakentille se ei ole koskaan päätynyt. Hienon estesukunsa ansiosta se toimitti siitostamman virkaa koko ikänsä ja sillä onkin harvinaisen loistavat emänvaistot. Tällä mustalla neitokaisella on korkeutta 163cm, mutta jostain syystä sen varsat ovat jääneet emäänsä matalammaksi, vaikka tammaa on yhdistelty itseään korkeampiin oreihin. Luonteeltaan tämä tamma oli varsin tammamainen, mutta silti helposti käsiteltävissä. Väistöliikkeiden harjoittelu toki auttoi hoitajaa käsiteltavyydessä, mikäli kyseisen tallin työntekijöiden juoruja on uskominen.

ei. Luxengrin on rautias ja 164cm korkea hannoverori. Sen valkoinen tähti keskellä otsaa loistaa kauas punaisesta taustastaan. Luonteeltaan ori ei ole kummoinen, niin sanotusti perusori, mutta kuitenkin käsiteltävissä. Sitä vastoin kilparadoilla tämä komistus on aivan elementissään: se liiteli kilpailukausinaan yli 170cm:n ratojen, kuin vettä vain ja kahmi sijoituksia kansainvälisistä luokista. Ori jätti kilpailu-uransa 16-vuotiaana mutta se on ollutyhä todella suosittu siitosori, sen pakasteita on nimittäin vielä jäljellä, ja sille on kertynyt jo melkein parisen sataa jälkeläistä, jotka ovat kaikki päätyneet jatkamaan sukua eteenpäin. ee. Imrine oli musta ja raamikas hannovertamma. Se on kantakirjattu kotimaassaan Saksassa ensimmäiselle palkinnolle, mutta muita kisakenttiä, kuin näyttelykehiä se ei olekaan nähnyt. Saatuaan kantakirjauksen ensimmäisen palkinnon 4-vuotiaana, se siirtyi siitoskäyttöön, jossa se saikin monta hieno varsaa. Tamma li 15-vuotiaana kantavana saksalaiselle huippuoriille, ja sen silloisen omistajan mukaan tämä, kahdeksas, varsa tulisi olemaan tamman viimeinen, jonka jälkeen se myytäisiin rentoon eläkekotiin. Tammalle oli ostajatkin tiedossa: pieni perhe, joka ihastui hevosen upeaan luonteeseen. He odottivat, että tamma on varsonut, hoitanut varsansa ja sitten he vihdoin saivat sen omakseen. Imrine elelikin kyseissä perheessä vielä elämänsä toiset 15-vuotta, kunnes 30-vuotiaana sen vanha sydän sanoi sopimuksensa irti laidunkauden päätteeksi, eikä se enää nähnyt seuraavaa sisäruokintakautta.

Huomaathan, että jos tammalla on sukuselvitys, sen saa kopioida sen omille jälkeläisille ja niiden jälkeläisille (jne) (© Chao)!

Jälkeläiset

Syntymäaika	Varsa	Isä	Status
20.09.2022	o. Mein Der Norlands Drache	Dragonspirit	oma
13.11.2022	t. Mein Skinmarket	Skinwalker	oma
13.01.2023	t. Mein Wanda	Wollweber	oma
21.08.2016	o. Brokeback Djinn (VH19-011-0134)	Dead Head Fred (VH16-011-0387)	toisen

Debonaire on käytössä jalostukseen myös ulkopuolisille. Kysy lisää lähettämällä sähköpostia. Toivomme, että kaikki jälkeläiset rekisteröitäisiin mahdollisimman pian syntymän jälkeen, jotta mahdolliset ominaisuuspisteet voivat periytyä. Virallinen jälkeläislista löytyy rekisterisivulta. Tätä oman sivun listaa päivitetään etupäässä tallin omien kasvattien osalta.

Debonaire kilpailee porrastetuissa, ja periyttää siten rekisteröidyille jälkeläisilleen allaolevan taulukon mukaan ominaisuuspisteitä. Tarkempaa tutustumista varten tamman rekisterinumero ja rekisterisivu on VH16-011-0010.

	Ominaisuuspisteet	Periytyvät ominaisuuspisteet
Kenttäratsastusjaos (KERJ)	20.52 (vt. 0)	2.57
Westernjaos (WRJ)	45.62 (vt. 0)	5.7
Maastoestejaos (MEJ)	0 (vt. 0)	0
Esteratsastusjaos (ERJ)	66.14 (vt. 0)	8.27
Kouluratsastusjaos (KRJ)	45.62 (vt. 0)	5.7
Valjakkoajojaos (VVJ)	45.62 (vt. 0)	5.7
Askellajiratsastusjaos (ARJ)	45.62 (vt. 0)	5.7

* Periytyminen on laskettu sen perusteella, ettei toinen vanhempi periyttäisi ollenkaan pisteitä. Jos toinenkin vanhempi periyttää pisteitä, varsan pistesumma on suurempi.

Kalenterissa yhteensä 42 ERJ:n alaista sijoitusta (+ 1 CUP sijoitus)

29.05.2016 - ERJ - Filmür - 140cm - 04/24
27.05.2016 - ERJ - Filmür - 140cm - 03/26
25.05.2016 - ERJ - Filmür - 140cm - 04/26
24.05.2016 - ERJ - Filmür - 140cm - 02/24
23.05.2016 - ERJ - Filmür - 140cm - 02/26
21.05.2016 - ERJ - Filmür - 140cm - 05/26
19.05.2016 - ERJ - Filmür - 140cm - 03/26
17.05.2016 - ERJ - Filmür - 140cm - 01/24
17.05.2016 - ERJ - Filmür - 140cm - 01/26
16.05.2016 - ERJ - Filmür - 140cm - 02/24
16.05.2016 - ERJ - Metsovaara - 140cm - 04/29
14.05.2016 - ERJ - Metsovaara - 140cm - 04/29?
14.05.2016 - ERJ - Filmür - 140cm - 03/24
12.05.2016 - ERJ - Metsovaara - 140cm - 02/29
30.04.2016 - ERJ Cup - 140cm - 15/153
24.04.2016 - ERJ - Filmür - 140cm - 02/26
21.04.2016 - ERJ - Filmür - 140cm - 02/26
18.04.2016 - ERJ - Filmür - 140cm - 01/26
13.04.2016 - ERJ - Filmür - 140cm - 01/24
12.04.2016 - ERJ - Filmür - 140cm - 03/24
07.04.2016 - ERJ - Zelos - 140cm - 02/19
07.04.2016 - ERJ - Zelos - 140cm - 01/18
05.04.2016 - ERJ - Vindemia - 140cm - 03/18
01.04.2016 - ERJ - Vindemia - 140cm - 04/18
31.03.2016 - ERJ - Vindemia - 140cm - 02/18
25.03.2016 - ERJ - Mörkövaara - 140cm - 04/28
12.03.2016 - ERJ - Savikko - 140cm - 04/20
11.03.2016 - ERJ - Mörkövaara - 140cm - 06/36
07.03.2016 - ERJ - Teufel Warmbloods - 140cm - 03/14
26.02.2016 - ERJ - Rhaegal Stud - 140cm - 04/40
25.02.2016 - ERJ - Rhaegal Stud - 140cm - 06/40
22.02.2016 - ERJ - Rhaegal Stud - 140cm - 01/40
20.02.2016 - ERJ - Rouet Warmbloods - 140cm - 03/32
16.02.2016 - ERJ - Rouet Warmbloods - 140cm - 02/32
03.02.2016 - ERJ - Rhaegal Stud - 140cm - 03/40
02.02.2016 - ERJ - Rhaegal Stud - 140cm - 05/40
27.01.2016 - ERJ - Shadow - 140cm - 03/60
27.01.2016 - ERJ - Radium - 140cm - 02/14
26.01.2016 - ERJ - Brokeback - 140cm - 03/10
21.01.2016 - ERJ - Yemene - 140cm - 04/34
20.01.2016 - ERJ - Yemene - 140cm - 02/34
19.01.2016 - ERJ - KK Stewart - 140cm - 05/56

ERJ-I (102.000p), ERJ
31.01.2026, Tammikuun varsinainen laatuarvostelutilaisuus
2 + 41 + 20 + 23 + 15 = 102 p.

Päiväkirjat

Valmennukset (1 kpl)
Päiväkirjamerkinnät (1 kpl)

Valmentaja: Chao, Päivämäärä: 2021-05-01, Laji: Este

Ikikiukkuinen Ingrid seisoi kentän aitaan nojaten. "Te näytätte Debbien kanssa ihan samalta." Minä totesin naiselle ratsastaessani tämän ohi. "Otahan jo laukkaa!" Nainen karjaisi niin että ryhdistäydyimme tamman kanssa molemmat. Debbie nosti laukan pienestä merkistä ja pyöristyi allani. Voi kun tämäkin koni olisi yhtä mukava maasta, kuin selästä. Ingrid selitti meille lämmittelyesteet ja sen jälkeen tulevan radan. Nainen tahtoi tiukkoja kaarroksia ja askelten laskemista. Pitäisi kuulemma pystyä mukautumaan radallakin ja saada ratsastettua hevonen eteen ja tulemaan takaisin, ilman että se näkyy kauheana riuhtomisena ulospäin. Muija saattoi olla oikeassa ja Ingridin ollessa noin vakavana, tiesin itsekin pitää mölyt mahassani. Tänään olisi vuorossa vakavaa ratsastusta jatkuvan vittuilun sijaan, ja minun oli myönnettävä, että tilanne pelotti minua.

Suoritimme tasaisen vauhdikkaasti lämmittelyesteet ja kahdeksikot, jotka Ingrid määräsi meille. Debbiean pystyi näissä hommissa luottamaan, esteillä tamma ei pettänyt ikinä. Ingrid toki vaati, että ratsastaisin itse enemmän, jotta olisin määräävässä asemassa myös radalla, enkä vain istuisi kyydissä, kuin turistiluokan matkustaja. Vaihdoimme vihdoin lämmittelystä oikeaan tehtävään. Ja kappas keppanaa, Debbie suoritti sen kuin itsestään. Siitäkös Ingrid otti nokkiinsa. "Enkös juuri sanonut että ratsasta sitä konia äläkä vaan istuksi siellä?!" Ingrid raivosi pää punaisena kentän laidalta. Hetken näytti siltä, kuin nainen repisi tukkaa päästään. "Hengitä mummeli ettet pyörry!" Tokaisin kuivasti Ingridille kun taas ratsastimme tämän ohi. Ingrid viskoi peräämme kentän hiekkaa ja mutisi itsekseen - varsin vihaiseen sävyyn.

Toistimme harjoituksen, mutta tällä kertaa Ingridin mieliksi keräsin itseni ja hevoseni, ja ratsastin. Ihan oikeasti ratsastin. Debbie totteli kuuliaisesti ja antoi minun tehdä virheitäkin, jotka se tokin korjasi omalla, mahtipontisella ponnistuksellaan. Ingrid oli tyytyväinen suoritukseen, käski harjoitella ratsastamista (no daaaa) ja jätti meidän jäähdyttelemään. Kuulemma Debbiea tulisi radalla ratsastaa samalla lailla, jotta tamma saisi kaiken potentiaalinsa käyttöön.

Jäähdyttelin tamman ja kävelin sen kanssa pidemmän aikaa, ennenkuin painelin talliin ja riisuin sen pikavauhtia, jottei se ehtisi ilmoittaa minulle inhoansa. Kehoni ei ehkä kestäisi enempää Debbien höykytystä.

Kirjoittaja: Chao, Päivämäärä: 2022-08-21

"Perkeleen koni!" Oma ääneni kaikui tallikäytävllä ja sai ihmiset kääntämään päätään suuntaani. Olin tusannut tamman kanssa liian kauan, ja Debbie osoitti mieltään iskemällä ilkeästi hampaat kyynärpäähäni. "Jos olisit hilppasenkaan paskempi radalla ni pistäsin sut Atrian autoon senkin paskanaama!" Verta tihkui ohuen puseron läpi. Debbie seisoi järkyttyneenä käytävllä. Ettäs kehtaat huutaa kuningattarellesi! Se tuntui sanovan. Teki mieli lyödä jotakin, mutta jos koskisin tammaan saisin tuta sen nahoissani - taas. Tyydyin siis vain heittämään satulan huonosti käyttäytyvän elukan selkään niin nopeasti, kuin suinkin pystyin. Pablo suitsi tamman sillä aikaa, jotta tappeluni jäisi mahdollisimman lyhyeksi. "En tajua miksi jaksat ratsastella tuolla otuksella." Tallimestari sanoi ja nyökkäsi kohti nyrpeän näköistä hevosta. "Täytyy tämäkin liikuttaa. Vai olisitko sä halunnut?" Tarjosin miehelle tamman ohjia. Mies nauroi, ravisti sitten päätään ja luikki takavasemmalle. Sitähän minäkin.

Nousin jakkaralta Debbien selkään ja kiristin vielä satulavyön. "Ei kyllä tehdä mitään ihmeellistä, en jaksa tapella ja huomenna on valmennus." Pohdin elikolle ääneen. "Mennäänkö maastoilemaan, teidän korkeutenne?" Sarkasmi tihkui huuliltani niin paksuna, että pelkäsin sen vievän alahuuleni mukanaan. Debbie, koska sattui olemaan hevonen, ei ymmärtänyt sarkasmin päälle mutta lähti mielihyvin kohti maastopolkua. Vihdoinkin, edes yksi asia, josta tamman kanssa ei tarvinnut taistella.

Metsässä on tähän vuodenaikaan äärettömän kaunista. Syksy on suosikkivuodenaikani, joten pikkuhiljaa oranssin sävyyn muuntuvat lehdet, kirpeä pohjoistuuli ja kirkkaansininen taivas saivat sydämeni lepattamaan. Unohdin jopa hetkeksi kiukutteluni ratsulleni ja päästyämme kinttupolulta hiekkatielle otin ohjat käsiini ja pyysin tamman raviin.

Debbie lennähti innokkaasti eteenpäin. Sekin tuntui piristyneen ja jopa nauttivan puuhasta. Tamman oli pakko olla jakomielitautinen, koska selästä käsin se oli siedettävä, jopa mukava. Maastakäsin se oli hirviö. Keventelin rauhaksiin, kunnes pääsimme tien mutkaan, jossa kannustin tamman laukkaan. Debbieä ei tarvinnut kahdesti käskeä, vaan tamma kiiruhti minkä kintuistaan pääsi. Tunnustelin varovasti myös vähän jarruja, mutat ne olivat tallella, joten saatoin päästä tamman hurjaan kiitoon. Tuuli piiskasi vedet silmistä ja maisema muuttui suttuiseksi meidän kiitäessämme pitkin syksyistä maastopolkua pohjoistuulen rinnalla.

Hetken matkaa mentyämme tamma luovutti. Se puuskutti hurjana ja hidasti itsestään laukkaa hieman rauhallisempaan tahtiin. Minä istuin alas satulaan ja annoin tamman siirtyä käyntiin. Tasasimme hetken hengitystämme yhdessä, sitten jäähdyttelimme kotimatkalla ravilla ja pitkillä loppukäynneillä. Päästyämme tallipihaan ponnahdin alas satulasta.

Tismalleen sillä hetkellä, kun minun jalkani kohtasivat maan, Debbien korvat kääntyivät edestä kiinni takaraivoon. Olin palannut takaisin maan pinnalle. Riisuin tamman vauhdilla, huuhtelin siitä pikaisesti isoimmat hiet ja kippasin sen tarhaan. Tällä kertaa olin riittävän nopea, eikä hänen korkeutensa tuntenut tarvetta hoputtaa minua poistamalla minusta palasia. Katsoin hetken tamman piehtarointia ja lähdin sitten hakemaan kyynärpäähäni laastaria.